Laihduin, mutta en olekaan tyytyväinen

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin, että olisin supertyytyväinen, jos saisin itseni normaalipainoiseksi. Nyt olen painoindeksin mukaan normaalipainon puolivälissä bmi 22,5, mutta peilistä katsoo läski valas. Aiemmin en edes tuntenut itseäni häiritsevän ylipainoiseksi, vaikka olin oikeasti lihava.

Mulla vähän samaa... Tosin laihdutin vain bmi 25 - > 22

Nyt näen, että saman verran vielä joutaisi pudottaa. Ehkä aloitan taas pudotuksen.

Salia tarvitaan kiinteyttämään kehoa. Ilman lihaksia sitä on vain laiha läski ja samalla tavalla paikat roikkuu ja maha pullottaa, vaikka olisi normaalipainoinen.

Ehkä sun pää ei vaan ole vielä ehtinyt mukaan, eikä ihan hahmota uutta, kaventunutta peilikuvaa.

Ongelmasi ei luultavasti ole todellinen tai kuviteltu ylipaino, etkä tunne oloasi paremmaksi, jos et tunnista ja ratkaise niitä oikeita ongelmiasi.

Mitä sillä on väliä miltä näytät? Eikö pelkästään ylipainot terveyshaitat ole riittävä syy laihduttaa?

Minulla oli myös samanlaisia tuntemuksia, kun laihdutin. Olen elämässäni laihduttanut enemmän kuin nyt painan, ja mitä hoikempi olin, sitä enemmän halusin laihtua vielä lisää. Kun pääsin normaalipainon ylärajalle, ajattelin että vielä viisi kiloa, ja kun saavutin sen, ajattelin että vielä muutama kilo... Elämä pyöri pelkästään kalorien laskemisen ja pururadan kiertämisen ympärillä. Sitten kun paino nousi pari kiloa normaalipainon yli, se tuntui ihan kauhealta. Nykyään olen taas lihava enkä ajattele painoasioita kovin paljon, koska elämässä on kaikkea muutakin.

Luulen ettet sinäkään ole koskaan tyytyväinen, vaikka laihduttaisit itsesi luurangoksi. Näin sellaisen äskettäin kaupan karkkihyllyllä. Kauniit kasvot ja tikkulaiha vartalo. Hän siirteli karkkipusseja ahdistuneen näköisenä pinosta toiseen, en uskaltanut kysyä miksi kun näytti siltä että hän kuolee nälkään hetkenä minä hyvänsä.

Näytätkö omasta mielestäsi valaalta myös valokuvissa ja videoilla? Entä jos seisot jonkun kaverisi vieressä? Miltä tuntuisi puhua ajatuksistasi vaikka terveydenhoitajan kanssa?

Olen oppinut ettei ikinä kannata laihduttaa sen ulkonäön takia.

Vihasin vartaloani muutama vuosi sitten, pidin itseäni todella lihavana. Nyt kun katson niitä kuvia, niin naurattaa, olin oikeasti hyvin hoikka.

Siitä olen lihonnut seurustelun aloittamisen myötä 30 kiloa ja edelleen vihasin vartaloani. En missään vaiheessa tajunnut, että olin lihonnut, ennen kuin tajusin että olen joutunut ostamaan melkein koko vaatekaain uusiksi. Mutta peilikuva pysyi päässäni aina samana. Sitten aloitin raivokkaan laihdutusprojektin ja kyttäsin itseäni peilistä päivittäin. Silti keho ei vaan muuttunut mihinkään. Päätin luovuttaa laihdutuksen suhteen ja tyytyä siihen mitä olen, olinhan päässäni ollut koko aikuisikäni samankokoinen, vaikka se ei todellisuutta vastannutkaan.

Kun opin hyväksymään itseni sellaisenaan, (ihan oikeasti päätin vain hyväksyä sen, en haaveillut istuvammista vaatteista tai litteästä vatsasta enää lainkaan) aloin huomaamaan vartalossani positiivisa muutoksia. Nyt luulen että olen siinä pisteessä että näen vartaloni realistisesti ja niin niitä kiloja ja senttejä vain on lähtenyt reippastikin ja tällä hetkellä olen tosi tyytyväinen itseeni. En edes välttämättä niinkään siihen painonpudotukseen, vaan siihen että osaan rakastaa ja huolehtia omasta kehostani nykyään niin että se voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sun pää ei vaan ole vielä ehtinyt mukaan, eikä ihan hahmota uutta, kaventunutta peilikuvaa.

Nimen omaan. Tuo on hyvin yleinen ongelma painon pudottajille. Oman peilikuvan ja kehonkuvan vääristyminen. Moni ostaa edelleen telttoja kun hankkivat uusia vaatteita, omaa kokoa ei ole mielletty. Sen kanssa voi joutua tekemään työtä!

Miehenä aloitin laihduttamisen PT:n kanssa. Olin alussa painoindeksin mukaan lähes normaalipainoinen, mutta vatsassa ja kyljissä oli ylimääräistä ja tissit roikkuivat. Muutaman kuukauden (kovalla) treenillä sain painoa muutaman kilon pois, mutta lisäksi rasvaa muutettua lihaksiksi. Keho kiinteytyi puolessa vuodessa ja olen ollut lopputulokseen oikein tyytyväinen. Nyt olen siirtynyt enemmän ylläpitämään tilaa, kun tekee hyvää selällekin ja muutenkin voin paljon paremmin.

Minä otin kokovartalokuvia peilin kautta, kun pudotin painoa. Peilikuvan mitat oli mielestäni helpompi hahmottaa. Suosittelen sinullekin, niin näet, miten vartalosi muuttuu.

Mieli ei usein seuraa perässä, kun vartalon malli muuttuu.