En käsitä, miten koulukiusaaja pystyy elämään tekonsa kanssa,

Kannattaisi sinunkin aikuistua ja lakata vatvomasta menneitä.

Koulukiusaaja miettii että "v*ttu kun pitikin olla urpo ja idiootti nuorena" ja sitten opettaa omat lapsensa olemaan kiusaamatta.

t. Koulukiusaaja

Suurin osa kiusaajista on luonnevikaisia sekasikiöitä, jotka eivät kykene tuntemaan häpeää, katumusta, huonoa omaatuntoa ym. Siksi kiusaaminen tai sen seuraukset ei hirveästi paina. Muistakaa äänestää narsisteja myös vaaleissa...

Lopettamalla hyödyttömän menneisyyden vatvomisen ja keskittymällä siihen mitä vielä VOI muuttaa ja parantaa, eli nykyhetkeen ja tulevaan.

Ei, en ole itse ollut koulukiusaaja vaan kiusattu, mutta eiköhän jokainen meistä ole jotain pahaa elämässään tehty. Eikä niitä ole järkeä jäädä vatvomaan, koska se ei uhria edes mitenkään auta.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa kiusaajista on luonnevikaisia sekasikiöitä, jotka eivät kykene tuntemaan häpeää, katumusta, huonoa omaatuntoa ym. Siksi kiusaaminen tai sen seuraukset ei hirveästi paina. Muistakaa äänestää narsisteja myös vaaleissa...

Jep noinhan se on. Sitten ne on ikuisia haaveloita. Omassa nuoruudessa oli sellainen kolmikko, jotka rääkkäs muita. Jokaisesta piti tulla tyylii avaruusinssejä jne jne. NE vttuili kaikille mitä luusereita muut on ja kehuskeli et tulee omistaa sitä ja tätä. Tollasta noloa läppää.

Nyt ollaan 40 vuotiaita. Se yks on baronan kautta kookaupassa kassalla, toinen on nisti, kolmas siivoojana.

Ei mennyt pelleillä suunnitelmien mukaan. Tää kassa oli naama punasena, kun vaimon kanssa mentiin tahalteen sen kassalle. Se jätkä oli niin vaikeena siinä, että sen olis tehny mieli lähtee vetää.

Itseäni ei ole kiusattu, mikä on luonteeni huomioon ottaen vaan kiusaajalle oikein hyvä.

En meinaan antaisi asian olla, en todellalakaan.

Moni ei miellä edes olleensa kiusaaja.

Helposti jäi huomaamatta, että se kiusoittelu, hyljeksintä jne kohdistui aina samaan henkilöön usean toimesta.

Joku voi muistaa ja saattaa katua.

Joku jopa juovuksissa tulee js pyytää anteeksikin.

Osa suhtautuu samalla pilkallisuudella kuin ennenkin ja jatkaa samaa rataa uusissa ympyröissä opettaen asenteen lapsilleenkin.

Jos voisi mennä takaisin niin hakkaisin kiusaajani vaikka pesäpallomailalla. Mitä vain että se loppuu kerrasta.

Kiusatut näyttävät olevan ihan yhtä pahoja ihmisiä kuin kiusaajatkin tämän ketjun perusteella. Hautovat ikuista kostoa ja vihaa vuosien, jopa vuosikymmenien päästä. Ja tekijät vieläpä olivat LAPSIA kiusatessaan, nyt ehkä ihan erilaisia ihmisiä.

Ihan hyvin pystyy. Jatkaa sitten myöhemmin työpaikkakiusaajana. Suomi on näitä kusipäitä täynnä!

Mä veikkaisin että he eivät edes ajattele asiaa/noita ihmisiä joita ovat kiusanneet. Elävät normaalisti elämää. Me kiusatut sentään elämme tuon tuskan kanssa jotkut jopa lopun elämäämme.

Vierailija kirjoitti:

Kiusatut näyttävät olevan ihan yhtä pahoja ihmisiä kuin kiusaajatkin tämän ketjun perusteella. Hautovat ikuista kostoa ja vihaa vuosien, jopa vuosikymmenien päästä. Ja tekijät vieläpä olivat LAPSIA kiusatessaan, nyt ehkä ihan erilaisia ihmisiä.

Sinä et selvästikään ole joutunut kokemaan täydellistä itsetunnon murskaamista kun itse olit vielä kasvuiässä. Vaikka en vellokaan tapahtumissa joita silloin tapahtui, kärsin seurauksista joka päivä. Koko loppuelämän ajan. Kiusaamista pitäisi kohdella vähintään samalla vakavuudella kuin lapsen raiskaamista.

Ei kiusaamisella ole kiusaajalle mitään väliä ja yleensä kiusaaja unohtaa koko jutun aika nopeasti. Kiusatulle jää sitten pitkäkestoiset haavat.

Vierailija kirjoitti:

Kiusatut näyttävät olevan ihan yhtä pahoja ihmisiä kuin kiusaajatkin tämän ketjun perusteella. Hautovat ikuista kostoa ja vihaa vuosien, jopa vuosikymmenien päästä. Ja tekijät vieläpä olivat LAPSIA kiusatessaan, nyt ehkä ihan erilaisia ihmisiä.

Tämä. Kiusaajat yleensä aikuistuvat ja jättävät lapsuuden nahistelut menneisyyteen, kiusatut näköjään hautovat jotain väkivaltaista kostoa heitä kiusanneita lapsia kohtaan. Aika sairasta settiä.

Jaha. Koulukiusaajat saapuneet ketjuun puolustelemaan itseään ja kaltaisiaan.

Miten niin sairasta settiä?

Jos sinulle nyt joku tulisi huutelemaan loukkauksia ja löisi sinua ja repisi vaatteesi ja heittäisi laukkusi ja lompsasi ja kännykkäsi vesiojaan, niin sinäkö jättäisit asian käsittelemättä? 

Valitettavasti kyse ei ole läheskään aina mistään lapsuuden nahisteluista.  Ilmiselvästi et tiedä, mitä todellinen kiusaaminen on.

Tuntemani eivät ainakaan ole aikuistuneet mihinkään vaan ovat jatkaneet samalla linjalla aikuisinakin, jopa keski-ikään asti. Ihmissaastaa ovat.

Mä muistan omasta nuoruudestani yhden kiusaajan hyvästä perheestä joka oli ihan hirveä joillekin valikoiduille ihmisille. Oli hyvännäköinen ja hauska ja ikävä kyllä suosittu kaveri, tytöt ihan lääpällään mutta varmasti pilasi muutaman poloisen elämän käytöksellään ihan totaalisesti.

Miksiköhön kukaan ei silloin(kaan) puuttunut? Itse kuuluin hänen ystäviinsä mutta nyt jälkikäteen olen miettinyt erästä tyttöä jonka hän jostain syystä oli ottanut hampaisiinsa ja jaksoi solvata käsittämättömän törkeästi aina hänet nähdessään. Tyttö itki usein. Mitenköhän on elämä mennyt hänellä... Tämä sattui 80-luvun lopulla Vaajakoskella.

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaisin että he eivät edes ajattele asiaa/noita ihmisiä joita ovat kiusanneet. Elävät normaalisti elämää. Me kiusatut sentään elämme tuon tuskan kanssa jotkut jopa lopun elämäämme.

Voi ajatellakin. Minä kiusaisin, ja varsinkin nuorena aikuisena koin siitä hyvin suurta syyllisyyttä ja ahdistusta, valvoin välillä öitä miettien mitä tuli tehtyä ja miksi käyttäydyin niin paskasti, ja mitähän tälle ihmiselle kuuluu. Se ei varmasti ollut mitään verrattuna kiusatun kokemukseen, mutta kyllä minä kaduin ja kadun. On vaikea hahmottaa tekojensa mittakaavaa edes näin jälkikäteen (miten usein, miten paljon) saati että voisin aavistaa miten kiusattu on ne kokenut.

Mutta nyt 35v+ (ja lähestyttyäni kiusattua kahdella ymmärrettävästi vastausta vaille jääneellä anteeksipyynnöllä) olen antanut itselleni anteeksi. Kun omat lapset lähestyy sitä ikää pystyn jo suhtautumaan vähän ymmärryksellä ja lempeydellä siihen 8-9-vuotiaaseen itseeni, joka oli itsekin kiusattu ja haki hallinnan tunnetta etsimällä sen yhden vielä itseäkin heikomman ja syrjitymmän ja kohdisti pahan olonsa häneen. Se ei tarkoita että hyväksyisin mitä tein tai että ikinä katsoisin läpi sormieni lapsiltani moista paskaa, mutta ketään ei auta jos vihaan itseäni hautaan asti siitä mitä tein ala-asteella.

Nykyään teen mielenterveystyötä yläkouluikäisten kanssa, ja kiusaaminen tulee vastaan päivittäin, molemmissa rooleissa. Pitää olla omat jutut melko hyvin käsitelty että pystyy tekemään jotain hyödyllistä.

Lapsia ne kiusaajatkin ovat.

Opettakaa lapsenne pistämään vastaan.