Totuus ulkomailla työskentelystä! Lue tämä!

Palsta menee kohta kiinni, mutta sanon nopeasti, että ymmärrän tuskasi. Mikään kaikkia koskeva totuus sinun miehesi työelämä ei kuitenkaan ole. 

Oot vaan huonossa maassa. Asuin joskus Saksassa reilu vuoden ja oli tylsää koska en puhu saksaa, en löytänyt töitä ja istuin vaan kotona. Nyt olen asunut Usassa melkein 9 vuotta ja ihan eri meno: olen mm. suorittanut kaksi yliopistotutkintoa ja ollut hyväpalkkaisessa työssä jo monta vuotta. Ihan eri kokemukset siis, mutta toki oma kielitaito (tai sen puute) vaikutti näihin omiin kokemuksiin paljon.

Toiseksi ei toi homma toimi jos ootte noin eriarvoisissa ympyröissä sen miehen kanssa. Mene takaisin Suomeen ja sitten jos/kun tulee tilaisuus jossa molemmilla on mahdollisuus osallistua elämään samalla tasolla (työlupa + mahdollisuus tehdä töitä) niin sitten muutatte molemmat. Tai toinen muuttaa ensin ja tarkistaa edeltä onko jutussa mitään järkeä.

Ei kannata kauan jatkaa tuota nykyistä menoa koska joudut vaan itse huonoon asemaan ja tulet yhä enemmän riippuvaiseksi siitä miehestä mm. taloudellisesti ja sosiaalisena kontaktina ulkomaailmaan. Jos et tee asialle jotain niin kohta on 5v mennyt ja koulutus on vanhentunut ja kaikki ovet menee kiinni. Sitten 40v istut uudestaan luennoilla ja haet jotain entry level paikkoja parikymppisten kanssa. Tee asialle jotain nyt kun vielä voit.

Vierailija kirjoitti:

Muutimme mieheni työn perässä Sveitsiin vuosi sitten. Alustavasti pestiä on vuosi jäljellä mutta mahdollisuus on vielä toiseen kahteen vuoteen ja sen jälkeen pysyvään työsopimukseen ja elämään täällä.

Minulle tämä vuosi on ollut ihan kauhea! Mies on töissä arkisin klo 9.00-20.00 ja tekee ylitöitä lähes joka viikonloppu. Esimies soittelee iltaisin ja viikonloppuisin monen tunnin maraton-puheluita. Kaikki elämä pyörii työn ympärillä.

Lapsemme ovat 8- ja 6-vuotiaat. Molemmat ovat koulussa, johon vien heidät autolla ja haen kotiin lounaalle ja sitten taas iltapäiväksi kotiin. Nämä ajat eivät kuitenkaa täsmää keskenään, joten tässä on joka päivä kauhea järjestely. Kaikki naiset ovat kotona ja lähes kaikilla on aasialainen tai itäeurooppalainen kotiapulainen, koska muuten ei vain selviä.

Minulla ei ole mitään omaa täällä. Ei harrastuksia, ei ystäviä. Ulkona käymme ehkä kerran kahdessa kuussa. Mieheni on kyllä edustettava lähes viikottain (ravintolaillallisia ym).

Minullakin on yliopistotutkinto ja haluaisin tehdä omia juttuja, mahdollisesti jopa työskennellä. Täällä se on mahdotonta, koska minulla ei ole työviisumia. En myöskään pääse opiskelemaan, koska minulla on lapsia.

En tiedä miten jaksan vielä vuoden, ehkä jopa loppuelämäni täällä!

Mieheni palkka on hurja ja työ mielenkiintoista, joten hän ei ole lähtemässä mihinkään.

Mitä voisin tehdä? Onko pakko myydä periaatteeni, palkata kehitysmaalainen palvelija ja ruveta edustusrouvaksi?

Tee netin kautta etätöitä freelancerina. Hommia on laidasta laitaan ja kaikille sopivia.

Minä kieltäydyin tuollaisesta reissusta. Kiitos ei. Sanoin kyllä miehelle, että hän voi muuttaa halutessaan. 

Lopulta muutimme maahan, jossa löytyi molemmille töitä. 

Älä hukkaa elämääsi siellä miehesi takia! Onko sinulla mitään mahdollisuutta hankkka viisumia? Tai voisitteko muuttaa Saksan puolelle? Tai ainakin niin lähelle että voisit käydä siellä töissä? Isoissa kaupungeissa on erittäin hyvät työmarkkinat. En tiedä mikä ammattisi on, mutta moniin paikkoihin kielitaidoksi riittää englanti.

Ööö Työelämästä. Minulle jäi käsitys että otsikon pitäisi olla "totuus kotiäitinä ulkomailla työnarkomaanin vaimona"

Olen asunut 15 vuotta ulkomailla, kolmella eri mantereella. En samaistu aloitukseen ollenkaan. Ei tuo ole mikään yleinen totuus.

Ei terve ruumis työtä kaipaa. Nauti joutilaisuudestasi, opettele kieli, hanki ystäviä ja harrastuksia, verkostoidu.

Miksi muuten aina kotona oleva kotiäiti tarvitsee vielä piian passarikseen? Kai sitä voisi itsekin jotain tehdä aikansa kuluksi.

Suomalainen ei tarvitse Sveitsissä työskentelyyn työviisumia, joten Porvoosta taitaa tulla tämäkin juttu.

envoi opiskella kun pitää hoitaa lapsia ja sitten  palkata hoitaja ja lopettaa se lasten hoitokin? No miksi sitten et palkkais hoitajaa että pääsisit opiskelemaan.

... Juu jos pitää paikkaansa yhtään tää juttu niin nyt kyllä tuntuu siltä että AP:n mies on valinnut trophy wife:n itselleen. Ja ei ne lapset ei ole este opiskelulle sinun tapauksessa vaan se on siellä korvien välissä, tai paremminkin mitä siellä ei ole.

Tämän kirjoittaja ei varmasti ole itse koskaan ollut samanlaisessa elämäntilanteessa.

Perheen huoltaminen vieraassa maassa ilman tukiverkostoa on henkisesti järkyttävän raskasta. Säännöt ja kasvatusperiaatteet poikkeavat oman maan tavoista ja vieraalla kielellä toimiminen yliväsyneenä on erittäin haastavaa. Ja se yksinäisyys ympäristössä, jossa muut äidit tuntevat toisensa jo kouluajoiltaan....

Tarkoitin nr 8 kommentti

Vierailija kirjoitti:

Ei terve ruumis työtä kaipaa. Nauti joutilaisuudestasi, opettele kieli, hanki ystäviä ja harrastuksia, verkostoidu.

Miksi muuten aina kotona oleva kotiäiti tarvitsee vielä piian passarikseen? Kai sitä voisi itsekin jotain tehdä aikansa kuluksi.

Ystäväni on tällainen kotiäiti. Hän tarvitsee apua, että pääsee harrastuksiin ja voi tavata joskus ystäviään. Mies työnarkomaanina ei ole koskaan kotona, joten hänestä ei ole mitään apua lastenhoidossa. 

Heillä siis käy lastenhoitaja kolmena aamupäivänä viikossa, jolloin ystäväni harrastaa liikuntaa ja käy esim. kaupoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ööö Työelämästä. Minulle jäi käsitys että otsikon pitäisi olla "totuus kotiäitinä ulkomailla työnarkomaanin vaimona"

Yksi vuosi?

Siis yksi vuosi ja tuollainen nalkutus.

Ziisös

"Useimmat EU-kansalaiset eivät tarvitse työlupaa Sveitsissä työskentelyä varten. Ainoastaan Kroatian kansalaisiin sovelletaan rajoituksia, ja he tarvitsevat työluvan. "

europa.eu

Että silleen.

Olette olevinaan viisaita ja koulutettuja ihmisiä ja tämä tilanne tuli yllätyksenä?

-88/5 pistettä...

Turhaa itkemistä, lähde takaisin Suomeen, jos on noin vaikeata.

Olipa vuodatus! Lähdin itse yh-äitinä yli 20 vuotta sitten työn takia ulkomaille.

Ensimmäiset pari vuotta oli tietysti haastavat, täysin uusi maa ja kaikki uutta ja outoa. Olin ottanut vuoden virkavapaan siltä varalta, että kuitenkin haluaisimme palata Suomeen. Emme halunneet.

Lapset sopeutuivat tosi nopeasti. Sain ammattiani vastaavan työn. Ensin asuimme vuokralla mutta kun päätös jäämisestä vahvistui, ostin talon. Meillä menee hyvin, en häpeä sanoa!

Asumme melko pienessä kaupungissa, ja vastaanotto tänne oli hyvä. Täällä on paljon ulkomaalaisia mm. skandinaviasta mutta myös muista maista. Lapset on kasvaneet ja pojalla jo oma perhe. Tyttö avoliitossa ja ostivat juuri asunnon. Koti on nyt täällä, mihinkään en enää lähde.

Ja sanottakoon nyt sekin, että minkäänlaista miehenkuvatusta en ole elämääni huolinut. Sain sitä laatua tarpeeksi avioliitossa. Ystäviä ja tuttuja on.

Olen sitä mieltä että lähtekää nuoret! Jos mitään ei uskalla mitään ei saa. Uutta ja outoa ei pidä pelätä, rohkeasti matkaan! Suomessa ei tulevaisutta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutimme mieheni työn perässä Sveitsiin vuosi sitten. Alustavasti pestiä on vuosi jäljellä mutta mahdollisuus on vielä toiseen kahteen vuoteen ja sen jälkeen pysyvään työsopimukseen ja elämään täällä.

Minulle tämä vuosi on ollut ihan kauhea! Mies on töissä arkisin klo 9.00-20.00 ja tekee ylitöitä lähes joka viikonloppu. Esimies soittelee iltaisin ja viikonloppuisin monen tunnin maraton-puheluita. Kaikki elämä pyörii työn ympärillä.

Lapsemme ovat 8- ja 6-vuotiaat. Molemmat ovat koulussa, johon vien heidät autolla ja haen kotiin lounaalle ja sitten taas iltapäiväksi kotiin. Nämä ajat eivät kuitenkaa täsmää keskenään, joten tässä on joka päivä kauhea järjestely. Kaikki naiset ovat kotona ja lähes kaikilla on aasialainen tai itäeurooppalainen kotiapulainen, koska muuten ei vain selviä.

Minulla ei ole mitään omaa täällä. Ei harrastuksia, ei ystäviä. Ulkona käymme ehkä kerran kahdessa kuussa. Mieheni on kyllä edustettava lähes viikottain (ravintolaillallisia ym).

Minullakin on yliopistotutkinto ja haluaisin tehdä omia juttuja, mahdollisesti jopa työskennellä. Täällä se on mahdotonta, koska minulla ei ole työviisumia. En myöskään pääse opiskelemaan, koska minulla on lapsia.

En tiedä miten jaksan vielä vuoden, ehkä jopa loppuelämäni täällä!

Mieheni palkka on hurja ja työ mielenkiintoista, joten hän ei ole lähtemässä mihinkään.

Mitä voisin tehdä? Onko pakko myydä periaatteeni, palkata kehitysmaalainen palvelija ja ruveta edustusrouvaksi?

Tee netin kautta etätöitä freelancerina. Hommia on laidasta laitaan ja kaikille sopivia.

Kerrotko vaikka muutaman esimerkin tarjolla olevista erilaisista freelancer-hommista?

" kehitysmaalainen palvelija" on varmasti ihan tyytyväinen saadessaan töitä. Mutta ei ehkä asenteeseesi. Jos maksat hyvän palkan, niin hän voi niellä asenteenkin.