Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

7-8v:n omituinen, epäsosiaalinen käytös, auttakaa!

Vierailija
05.12.2007 |

Olen kovasti huolissani ja ainakin täysin ulalla tyttäreni ystävän käytöksestä. Tyttö siis täyttää kohta 8 vuotta ja menee syksyllä toiselle luokalle. Hän on perheensä ainoa lapsi. Tutustuimme häneen kaksi kesää sitten jolloin hän oli iloinen, avoin ja innostui aina kaikesta. Hän sitten olikin meillä melkeinpä joka päivä ja mukana kaikilla reissuillakin jne. Myös tänä kesänä hän vielä kävi aika usein ja oli innostunut. Pikkuhiljaa kuitenkin käynnit alkoivat harventua koska hän ei halua tulla. Mitään syytä ei sano mutta ei vaan kuulemma halua tulla. No, sen nyt ymmärtää jos ei koulun jälkeen jaksa tulla aina mutta sitten se vaan rupesi useammin ja useammin menemään siihen, että hän ei halua tulla. Eikä myöskään siis nähdä tytärtäni eikä ketään muutakaan. Pari viikkoa sitten pyysimme häntä elokuviin mutta hän ei halunnut tulla vaan sanoi siivoavansa mieluummin huonettaan. No, huolissani soitin hänen isälle joka oli kysynyt miksei tyttö halua enää nähdä ketään mutta kun ei hän osaa vastata mitään. Isän mukaan tyttö puuhailee itsekseen kaikkea, leikkii leluillaan, katsoo lastenohjelmia, laskee kuulemma jotain laskuja, tekee palapelejä ym. On kuulemma ihan iloinen ja pirteä.



Minun mielestä tuollainen on kuitenkin todella kummallista! Se jotenkin alkoi pikkuhiljaa menemään siihen, että hän ei halunnut tulla ja nyt sitten hän ei tule enää ollenkaan. Joka kerta sama vastaus: en halua. Vihainen hän ei ole tytölleni. Ymmärtäisin senkin jos hän näkisi jotakuta muuta ystävää mutta ei- hän ei näe ketään. Senkin ymmärrän jos koulussa nähdyt ystävät riittävät mutta että viikonloppuisinkaan ei halua ketään tavata??? Ja syynä se, että haluaa siivota huonetta?? Vanhemmat kyllä päästäisivät, siitä se ei ole kiinni. Toinen näkökulma asiaan on kyllä sekin, että ainakaan itse en antaisi lapseni kohdella ystäväänsä tuolla tavalla. Tyttäreni on todella surullinen eikä ymmärrä mitä on tapahtunut! Yhtäkkiä ystävä joka ennen melkein asui meillä ei käykään enää ollenkaan.



Kuulostaako tuo teidän mielestä omituiselta? Ehkä mä en ole vaan tavannut mutta ikinä en ole nähnyt enkä kuullut tuon ikäisestä lapsesta joka on mieluummin yksin kaiket illat ja viikonloput kun kaverin kanssa. Meillä minä vielä pelaan tyttöjen kanssa ja järjestän ohjelmaakin, tämän tytön vanhemmat sen sijaan eivät. En ymmärrä. Voiko tuollainen olla normaalia? Jos omasta lapsesta olisi kyse niin huolestuisin!

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
05.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sellainen tuli ekana mieleen.

Vierailija
2/8 |
05.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä hän ei saa itseään tarpeeksi esille ja valitsee sitten tietoisen yksinäisyyden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
05.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Edelliseen heti vastaus, että hän on hyvin avoin ja aina menossa uusiin tilanteisiin, valmis kokeilemaan kaikkea ym. Sosiaalisesti myös käytökseltään miellyttävä eli osaa käyttäytyä. Ei ole ollenkaan ujo tai vetäytyvä.

Vierailija
4/8 |
05.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

eristäytyminen voi olla myös masennuksen merkki. Ei kai se isä teille kerro kaikkea, mitä heillä tapahtuu ja miten tytöllä menee.

Vierailija
5/8 |
05.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

No tiedän, että vanhemmat eivät lue tätä palstaa joten kirjoitan vielä vähän. Isä ei käy töissä ollenkaan vaan on pitkällä saikulla (luultavasti jää työkyvyttömyyseläkkeelle) fyysisestä syystä. Vanhemmat ovat vähän yli 50v. Tämä isä on todella ankara joissain asioissa, joissain taas hyvinkin löyhä. Hieman luonnehäiriöinen kuva tulee kun oppii tuntemaan paremmin... Välillä tosi raivona jostain ja välillä taas ihan toista mieltä. Äiti taas on aika tahdoton, sellanen vähän höveli. Molemmat juovat viikonloppuisin " pään täyteen" mutta viikolla ei koska yhteisenä harrastuksena sillä perheellä on käydä kiertelemässä kaupoissa. Isä kuskailee tyttöä kouluun ja kotiin ja hakee tämän tytön äidin töistä joka päivä. Isällä on tosi ronskit puheet, aika seksististä juttua heittää tyttärelleen kuten myös meidän lapselle kun hän on kuulolla. Se ei kuitenkaan kohdistu lapseen vaan on sellaista yleisellä tasolla. Lähinnä itseäni on huolestuttanut se epäjohdonmukainen tytön rankaiseminen kotiarestilla. Välillä sitä sai vaikkei tehnyt mitään!



No mutta, pitäskö mun tehdä jotain? Ajattelin, että pitäskö vaikka jutella koulun terkan kanssa?? Mä olen ihan oikeasti todella huolissani koska ero entiseen on niin silmiinpistävä! VOIKO terve tuonikäinen HALUTA olla noin paljon yksin/vanhempiensa seurassa????

Vierailija
6/8 |
06.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

muutuin avoimesta ja innokkaasta vetäytyväksi ja araksi kotihiireksi. Taustalla oli ekaluokalla alkanut koulukiusaaminen, jota kukaan ei nähnyt, johon kukaan ei puuttunut ja jonka lopulta uskoin oikeutetuksi. Koska maailma oli paha ja minä selvästi siihen soveltumaton, pysyin mieluummin kotona, missä sentään oli rauhallista ja mukavaa. En lähtenyt edes sinne, minne pyydettiin, koska liian usein pyyntöjen takana oli vain halu saada minut paikalle kiusattavaksi. Kamalaa ajatella, että jotkut varmaan silloinkin syyttivät minun vanhempiani siitä että minä vetäydyin, vaikka oikeastaan juuri vanhempien tarjoama rauhallinen turvapaikka pelasti minut itsemurhalta.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
06.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

monta kertaa kiusaamista ei huomata. Entäs jos ap:n tyttö osallistuu kiusaamiseen ja siksi ko. tyttö ei halua mennä ap:n kotiin..

Vierailija
8/8 |
06.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kiusaamista huomataan tosi harvoin ja juuri silloin se yleensä on pahimmillaan kun se jää huomaamatta. Sellaista hiljaista pilkkaamista ja lyttäämistä. Jos lapsi kerran on iloinen siellä kotonaan, vika todennäköisesti ei ole siellä...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kuusi kuusi