Isäni mielestä en voi olla masentunut koska
En kuulemma näytä masentuneelta. Jaahas. Olisi kiva tietää miltä masentunut ihminen näyttää? Ja kun kerron että mikään ei tunnu miltään eikä mikään kiinnosta, hän toteaa "kyllä muakin v*tuttaa käydä töissä, tarkottaako se että mäkin oon masentunut?" Huoh. Ei tuollaiselle ihmiselle kannata sanoa sanaakaan masennuksesta kun ei voi sitä ymmärtää ja tuntuu että ei edes halua ymmärtää. Muita masentuneita joilla tällainen lähipiiri?
Kommentit (2)
Isäs vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä ja enempää tietämättä ehkö yrittää lohduttaa. Ethän sä hullu oo. Isän heikkous ilmiselvästi on diagnostiikassa.
Jos kerrot ihmisille asiasta niin älä heittäydy marttyyriksi. Ihmiset ei tiedä miten vastata ja reagoida tämmösiin asioihin. Yrittävät parhaansa ja tarkoittavat varmasti hyvää. Yritä nähdä ihmisissä enemmän tätä äläkä sitä että kukaan ei ymmärrä.
Jos vaadit masennuksen suhteen erityiskohtelua niin vaadi sitä selvästi. Esim minulla on nyt sellainen olo että en jaksaisi työpaikan yleiseen ilmapiiriin kuuluvaa hyväntahtoista kettuilua. Sinut on silloin jätettävä rauhaan.
Jos terapeutille puhuminen ei riitä niin ota aikaa ja selvennä tilanne muutamalle ihmiselle jotka saat ymmärtämään ja vastaamaan oikein.
Näillä neuvoilla itse menisin eteenpäin :) tsemppiä ja voimia. Kaikki alkaa diagnostiikasta jossa isäsi ja kirkko ei ole mestari. Länsimainen psykologia sensijaan on.
Ei ole ihan noin myrkyllistä, mutta joiltakin kuulee, että "Ai sulla on se...Mutta paljonhan sää oot silti hymyssäsuin?" kaltaista juttua. Joo. Se, kun muiden seura ja yhteinen tekeminen työntää ne "möröt" taka-alalle niin kyllä varmaan olenkin iloinen ja hymyilevä ja seurallinen. Kyse onkin niistä hetkistä yksin...