Lue keskustelun säännöt.
Aikuiset tervehtimiskyvyttömät möllöttäjät takaisin kouluun tai ainakin käytöskouluun!
20.11.2007 |
Että olen saanut tarpeekseni näistä 25-40 -vuotiaista ihmisistä, jotka ilmeisesti ovat mielestään liian erinomaisia tervehtiäkseen tai edes vastatakseen toisen tervehdykseen. Ja näitä riittää: päiväkodin eteisessä, lapsen harrastuksissa, oman taloyhtiön rappukäytävässä, ihmisiä, joita näet vähintään kerran viikossa. Mutta tervehtiä ei voi eikä edes vastata tervehdykseen.
Kaiken huippu ovat nämä, jotka eivät edes esitä mitään " en ole huomaavinani enkä tuntevinani vaan tuijotan seinää" vaan tuijottavat suu auki päin naamaa eivätkä silti saa kakaistua sanaa suustaan, edes paluupostissa.
Siis mikä ihme vaivaa aikuisia ihmisiä? Miten heidät oikein on kotona kasvatettu?
Kommentit (4)
Joutavaa smalltalkia, katsos, eivätkä he halua olla sinun ystäviäsi (kun tervehtiminen ilman muuta tarkottaa sitä että haluan tuppautua jonkun bestikseksi). Heillä ei myöskään ole mitään yhteistä sinun kanssasi etkä tee heille mitään palvelua (kuten bussikuski tai tarhan täti, joita he kutienkin tervehtivät). Eli ei kertakaikkiaan mitään syytä, miksi he sinua tervehtisi.
Ei kannata edes puhua asiasta, he eivät käsitä kantaasi etkä sinä enkä minä heidän kantaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tervehdin kaikkia sellaisia ihmisiä, joita näen useammin, vaikka en kummemmin heidän kanssaan olisikaan tekemisissä. Mutta aina välillä sitä miettii, että keitä kaikkia " kannattaa" tervehtiä näin kaupunkioloissa. Ei jaksaisi olla koko päivää käsi pystyssä kuitenkaan. Tavallaan ymmärrän, jos jollakin se raja tulee aiemmin vastaan kuin mulle.
Toki, jos joskus ei huomaa, on liian hätäpäissään jne, niin ei se maailmaa kaada.
Mutta sitä mä en käsitä, että joku siis aivan periaatteesta ei tervehdi esim lapsen tarhakaverin vanhempaa, jonka näkee kuitenkin lähes joka päivä.
Mua ei tervehtiminen mitenkään rasita, ja se on musta mukava tapa, mutta jos joku muu ajattelee toisin, niin minkän minä sille voin.
Mä en osaa oikein päättää, miten niiden kanssa alkaisin toimimaan: karjunko, että " et sä kuullu, mä sanoin sulle hei" vai tuijotanko takaisin suu auki täysin häpeilemättä. Vai sanonko, että en voi kieltää toljottamasta mutta laita nyt edes suus kiinni ettet näytä noin helvetin tyhmältä.