Lue keskustelun säännöt.
Suorittamisesta, energisyydestä, tehokkuudesta ym ihailtavasta.
28.11.2007 |
Tuosta 3 lapsen äidin kysymyksestä tuli mieleen avata keskustelua siitä, mikä jaksaminen on normaalia ja mikä sen yli tai alle. Lähtökohtana tietysti se, ettei tähän mitään vastausta löydy.
Kun mulla on uusi työ, jossa tulee aina ylitöitä ja kodinhoito jää mulle kokonaan, niin energiaa ei riitä kuin satunnaiseen liikuntaan ja kavereiden ja sukulaisten tapaamisen silloin tällöin. En tosiaan jaksaisi ryhtyä iltaisin opiskelemaan. Jos meillä olisi lapsia, en jaksaisi illan suussa aloittaa uutta " työvuoroa" leikkeineen ja ulkoiluineen. Mähän en siis tee mitään muuta kun käyn töissä, kuten moni muukin, ja hoidan kotia, kuten moni muukin, ja silti en jaksaisi enempää.
Kommentit (5)
Perheeseen syntyi vauva, joka valvotti öisin, itkeskeli, nukkui miten sattui. Eli ihan tavallinen vastasyntynyt. Perheen äiti oli " vaan" kotona ja isä halusi viikonloppuisin matkustella tuttaviin ja sukulaisiin ja kutsua heitä viikonloppukylään. Eikä millään tajunnut, että perheen äiti ei jaksanut eikä kaivannut ensimmäisen 3 kk aikana kokopäiväistä aikataulutettua ohjelmaa joka viikonlopulle. Mies ei taas tajunnut tätä, miksi ihminen, joka muutenkin on vaan kotona, ei innostu mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sen puutteesta. Tuore äiti ei voinut ensimmäiseen 6 kuukauteen tehdä mitään. Ei käydä suihkussa, ei laittaa ruokaa, ei edes lämmittää ruokaa, ei käydä autolla missään, ei hakea postia pihan perältä, ei viedä roskia, ei vastata puhelimeen, ei kutsua ketään kylään ei käydä missään. Vauvaa hoito päivittäin kaksi mummua, jotka siivosivat, pyykkäsivät ja laittoivat ruokaa useita kertoja viikossa.
Siis että kun ajatellaan että mitä jaksat ennen lasta. Ja mietit mitä jaksat nyt lapsen jälkeen? Ylikäyminen on yhtä huono kuin alisuorittaminen. Molemmat voi olla masennusta.
Itse jaksan työni, oppia uutta työssä, harrastaa usean kerran viikossa, tavata ystäviä ja olla kotona lapsien kanssa.
Minulla on hyvä mies joka potkii ulos liikkumaan, ja loistava tukiverkko joka haluaa ottaa lapsia oma-alotteisesti viikonloppusin pyytämättäkin!
Mutta ei aina ole näin! Joskus ei halua seksiä, joskus haluaa syödä vaan pizzaa, siivoomiset jää tekemättä ja pelataan vaan lautapelejä ja kuunnellaan sateenropinaa! Mitä sitten. Vikaan mennään vaan jos verrataan itseä toisiin.
Jokasen ei tartte siivota päivittäin. En edes muista milloin olisin putsannu pölyjä kirjahyllystä mutta kun lapset, mies ja minä voimme hyvin ei siihen enää muuta tartteta!!
Joku tekee omat ruuat, toinen vaan leipoo ja kolmas tekeekin kaikki perheen vaatteet! Jokasella on omat intressit, ehkä sulla on kadun kaunein puutarha tai timmein kroppa? Miksi tarttee verrata itseään jokaseen? Hankkikaa jotain mielekästä puuhaa ja itsetunto!
siis mitä viitonen vi kuuten vai mikä lie tarkoittaa? ETTÄ PITÄISI VERRATA SIIHEN, MITÄ JAKSOI ENNEN LAPSIA? Mitä ihmettä tarkoitat?
Samako pitäisi jaksaa? Onhan tässä tullut jo ikääkin enemmän. Samoin elämänkokemusta. Itse ainakin huseerasin monella sektorilla ja keräilin elämänkokemuksia, vaikken sitä itse sellaisena silloin nähnyt.
Kyllä kaikissa muissa kolmelapsisissa (1 v, 4v ja 7v) perheissä jaksetaan ihan hyvin niin, että sekä isä että äiti tekevät uraa ja 40 tuntista työviikkoa, kun työmatkoihin menee tunti per sivu molemmilta, ehkä muutama ylityötunti silloin tällöin päälle ja parin päivän työmatkoja molemmilla ulkomaille joka toinen viikko. Kyllä muutkin pystyvät silti olemaan läsnä lapsilleen ja viemään heitä harrastuksiin, huolehtimaan parisuhteestaan ja muista ihmissuhteista, kunnostaan ja kodistaan. Harrastamaankin jotain ja olemaan silti pirteitä ja ... en ymmärrä miten me ei muka jaksettaisi?
Mitä mieltä olette? T. Vaimo