Mies tuo lapsen mulle takaisin aina omalla tapaamisvuorollaan

Jäät kokonaan yhksi.

Ei  tuon ikäisen lapsen edes pitäisi olla erossa äidistään.

Vierailija kirjoitti:

Ei  tuon ikäisen lapsen edes pitäisi olla erossa äidistään.

Ei äidin ja lapsen suhteessa ole mitään mystistä tai uniikkia. Äidit vain omivat yleensä hoitovapaat ja eivät päästä isää hoitamaan tarpeeksi pienenä ja sitten saavat noin hassuja ajatuksia päähänsä.

Meillä jaettiin kotonaolot puoliksi ja esikoinen sattui sitten leimautumaan minuun (isä), jota kohtaan koki eroahdistukset ja siinä ei paljon äidin syli auttanut. Samaten useamman vuoden tuon jälkeen rimpuili pois äidin sylistä ja piti päästä isän syliin, jos satutti itsensä. Isän piti pitää sylissä ja pussata ja puhaltaa pipi pois.

Eron jälkeen lapsi on vielä jonkinverran karkaillut äidiltään ulkoilujen yhteydessä ja ilmestynyt oveni taakse itkemään ikäväänsä.

Äiti on hyvä äiti ja mielestäni tuo vain juontaa tuosta lapsuuden leimautumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei  tuon ikäisen lapsen edes pitäisi olla erossa äidistään.

Ei äidin ja lapsen suhteessa ole mitään mystistä tai uniikkia. Äidit vain omivat yleensä hoitovapaat ja eivät päästä isää hoitamaan tarpeeksi pienenä ja sitten saavat noin hassuja ajatuksia päähänsä.

Meillä jaettiin kotonaolot puoliksi ja esikoinen sattui sitten leimautumaan minuun (isä), jota kohtaan koki eroahdistukset ja siinä ei paljon äidin syli auttanut. Samaten useamman vuoden tuon jälkeen rimpuili pois äidin sylistä ja piti päästä isän syliin, jos satutti itsensä. Isän piti pitää sylissä ja pussata ja puhaltaa pipi pois.

Eron jälkeen lapsi on vielä jonkinverran karkaillut äidiltään ulkoilujen yhteydessä ja ilmestynyt oveni taakse itkemään ikäväänsä.

Äiti on hyvä äiti ja mielestäni tuo vain juontaa tuosta lapsuuden leimautumisesta.

On siinä sen verran uniikkia ja mystista, että tämäkin isä tuo lapsen äidilleen..

Itse vielä imetän tuon ikäistä. Meillä minulla on niin kotihommat kuin lasten hoitaminenkin paremmin hallussa, mies osaa onneksi tätä arvostaa ja me arvostamme hänen puolta parempia vuositulojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei  tuon ikäisen lapsen edes pitäisi olla erossa äidistään.

Ei äidin ja lapsen suhteessa ole mitään mystistä tai uniikkia. Äidit vain omivat yleensä hoitovapaat ja eivät päästä isää hoitamaan tarpeeksi pienenä ja sitten saavat noin hassuja ajatuksia päähänsä.

Meillä jaettiin kotonaolot puoliksi ja esikoinen sattui sitten leimautumaan minuun (isä), jota kohtaan koki eroahdistukset ja siinä ei paljon äidin syli auttanut. Samaten useamman vuoden tuon jälkeen rimpuili pois äidin sylistä ja piti päästä isän syliin, jos satutti itsensä. Isän piti pitää sylissä ja pussata ja puhaltaa pipi pois.

Eron jälkeen lapsi on vielä jonkinverran karkaillut äidiltään ulkoilujen yhteydessä ja ilmestynyt oveni taakse itkemään ikäväänsä.

Äiti on hyvä äiti ja mielestäni tuo vain juontaa tuosta lapsuuden leimautumisesta.

On siinä sen verran uniikkia ja mystista, että tämäkin isä tuo lapsen äidilleen..

Itse vielä imetän tuon ikäistä. Meillä minulla on niin kotihommat kuin lasten hoitaminenkin paremmin hallussa, mies osaa onneksi tätä arvostaa ja me arvostamme hänen puolta parempia vuositulojaan.

Aivan varmasti olet parempi lastenhoidossa, jos et ole antanut miehellesi mahdollisuutta opetella sitä! Vaikka lastenhoidossa on jotain sisäsyntyistä, niin kyllä se mielestäni syntyy siinä kahdenkeskisessä arjessa. Arki kahdestaan pakottaa opettelemaan parhaat käytännöt ja kommunikoimaan lapsen kanssa, tunnistamaan mikä milloinkin voisi olla pielessä. Eli aivan yhtä huono olit siinä itsekin lapsen syntyessä, kuin lapsen isä.

Siinä on sitten kiva lyyhistyä sankariäidin viitan alla ja marmattaa, kuinka se ”meidän Markku” ei edes hetkeä selviä lapsen kanssa, että kampaajalle pääsisi. Mies sitten kuolinvuoteellaan katuu, kuinka ei ollut enemmän lasten kanssa näiden ollessa pieniä (miesten no1 katumuksen aihe muuten kuolinvuoteella ja vanhainkodeissa tehdyissä haastatteluissa). Sitä pikkulapsen kanssa muodostettua sidettä ei mikään summa korvaa ja lapsia ei pitäisi tehdä, jos ei heidän kanssaan pysty olemaan.

Kuulostaa, että ap:n perheessä on toimittu juuri tällä tavalla ja sitten ihmetellään, kuinka mies ei pärjääkään lapsen kanssa yksin. Kyllä tilanne korjaantuu muutamassa kuukaudessa, kun saavat suhteen ja käytännöt luotua lapsen kanssa. Olemalla tiukka lapsenhoidosta voit varmasti nopeuttaa ”prosessia”. Eli et toimi pakokeinona, vaikka kuinka mieltäsi hivelisi, vaan pakotat miehen ottamaan vastuun lapsesta tässä ja nyt.

Itse olen eronnut kun lapsi oli 1-vuotias, ja olen samaa mieltä kuin tuo eroisä.

Ap: älä ole tavoitettavissa. Lähde pois kotoa äläkä kerro missä olet.

Samalla tavalla kuin sulla ei ole ketään jolle noin vain dumpata lapsi heti kun ei huvita, ei silläkään isälläkään pidä olla tota optiota.

Ensin tulee se vastuiden jakaminen, ja vasta sitten kun jakaminen onnistuu voi neuvotella etukäteen poikkeuksista aikatauluissa jne.

No mitä väännät lapsen tuollaisen kanssa????? Ihmiset ei yhtään mieti nykyään tekojensa seurauksia.