Ero ja masentunut mies
Eli ero tuli ja olen muuttamassa pois. Mies halusi erota, kertoi ettei tunteita enää ole. Mitään muuta syytä en ole saanut. Suhteemme on ollut aina hyvä. Seksiäkin riittää jne. Asiaa on vatvottu nyt jo pari kuukautta. Miehellä on todettu samassa rytäkässä masennus johon saa nyt ammattiapua ja lääkehoito on aloitettu. Miehen mielestä meidän yhdessäolomme on syy masennukseen vaikka miehellä on takana kaiken kaikkiaan ollut rankka vuosi kroonisten kipujen takia yms. Olen ollut mielestäni hyvä kumppani, tukenut ja tehnyt töitä suhteen eteen. Mies hokee samaa, ettei vika ole minussa. Puhelimenkin tongin suutuksissani salaa läpi, eikä viestejä vierailta naisilta löytynyt. En jaksa uskoa toiseen naiseen, miestä ei oikeastaan kiinnosta tällä hetkellä muu kuin kavereiden kanssa juominen. Kännissä olo on kuulemma kevyt eikä ahdista. No, vaikka ollaan erottu ja uusi asunto on katsottu, mies soittelee humalassa muuten vaan. Haluaa seksiä selvinpäin. Haluaa minut mukaan sukulaistensa luo. Itkee humalassa miten hukassa on, ettei tunne itseään. Tulee yöllä lähelle, laittaa käden ympärille. Ei anna kuitenkaan auttaa, tyrmää edelleen yhdessäolon mahdollisuuden. Ota nyt selvää sitten? Onko muilla samanlaisia kokemuksia puolison masennuksesta? Mitä niiden päässä oikein liikkuu.
Kommentit (8)
Luulisi olevan muutenkin jo riittävän hankalaa, miksi ihmeessä vielä satuttaa itseään? Toivon että tajuaa mitä menettää, kun lähden.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan muutenkin jo riittävän hankalaa, miksi ihmeessä vielä satuttaa itseään? Toivon että tajuaa mitä menettää, kun lähden.
Olet ilmeisesti ap? Kuuluu masennukseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan muutenkin jo riittävän hankalaa, miksi ihmeessä vielä satuttaa itseään? Toivon että tajuaa mitä menettää, kun lähden.
Olet ilmeisesti ap? Kuuluu masennukseen
Juu olen. Voiko mies tulla järkiinsä vielä kun saa olla rauhassa, sitä mitä haluaa? Mitä jos vointi romahtaakin kun jää yksin. En voi olla aikuisesta ihmisestä vastuussa mutta huoli on kova. En jaksa uskoa siihenkään, että elämä hymyilee eron jälkeen. Tai onhan sekin mahdollista..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi olevan muutenkin jo riittävän hankalaa, miksi ihmeessä vielä satuttaa itseään? Toivon että tajuaa mitä menettää, kun lähden.
Olet ilmeisesti ap? Kuuluu masennukseen
Juu olen. Voiko mies tulla järkiinsä vielä kun saa olla rauhassa, sitä mitä haluaa? Mitä jos vointi romahtaakin kun jää yksin. En voi olla aikuisesta ihmisestä vastuussa mutta huoli on kova. En jaksa uskoa siihenkään, että elämä hymyilee eron jälkeen. Tai onhan sekin mahdollista..
Ei kyse ole mistään järkiin tulemisesta vaan sairaudesta
Ei se tiedä itekään mitä sen päässä liikkuu. Varmaa on vain, että jos jatkat sen kanssa veivaamista, susta tulee pelkkä kotipiika ja sairastut itsekin.
Itsekin seurustelin kivenmurikan kanssa useita vuosia. Ei tehnyt mitään kodin, suhteen eikä itsensä eteen, istui vain koneella ja oli masentunut. Kun lähdin, alkoi poru, ettei olisi halunnut erota. Eipä kait, kun joutuu nyt itse laittamaan ruokansa ja tiskaamaan tiskinsä.
Lähde, ja jos soittaa kännissä, lyö luuri korvaan. Vaihtamalla todellakin paranee.
Vierailija kirjoitti:
Ei se tiedä itekään mitä sen päässä liikkuu. Varmaa on vain, että jos jatkat sen kanssa veivaamista, susta tulee pelkkä kotipiika ja sairastut itsekin.
Itsekin seurustelin kivenmurikan kanssa useita vuosia. Ei tehnyt mitään kodin, suhteen eikä itsensä eteen, istui vain koneella ja oli masentunut. Kun lähdin, alkoi poru, ettei olisi halunnut erota. Eipä kait, kun joutuu nyt itse laittamaan ruokansa ja tiskaamaan tiskinsä.
Lähde, ja jos soittaa kännissä, lyö luuri korvaan. Vaihtamalla todellakin paranee.
Käynyt kieltämättä mielessä, että aika yksipuolista tämä on ollut koko tämän vuoden. Tuntuu aika tylyltä, että olen ollut tukena ja tehnyt kaikkeni toisen eteen ja tässä on kiitos että tunteet on kadonneet ja haluaa erota. Aluksi olinkin todella vihainen ja ajattelin etten halua enää nähdä koko ihmistä. Nyt olen alkanut ymmärtää, että ehkä siellä puhuu nyt se _masennus_ eikä ihminen jota rakastan. Myöntää itsekin ettei ole tehnyt suhteen eteen mitään, ei kuulemma ole jaksanut eikä edes halunnut. Vaikea käsittää miten sairaus voi muuttaa ihmistä noin. Ja miten selvinpäin ja humalassa on eri ääni kellossa. Ilmeisesti masennukseen liittyy myös helposti hermostuminen. Tuntuu että aina kun yritetään jutella aiheesta, tilanne kärjistyy siihen pisteeseen että mies raivoaa pää punaisena ja kääntää kaikki sanomiset nurin kurin. Nyt olenkin todennut että parempi olla hiljaa koko aiheesta. Todellakin sairastun itsekin jos jäisin. En voi itkeä tai kertoa omasta huonosta fiiliksestä, koska mies syyttää siitä itseään. Kokeiltu on ja saatiin mojovat huudot siitäkin aikaiseksi.
Ei toista voi rakastaa terveeksi, jos se ei itse halua tervehtyä. Kyllä mäkin sitä yritin. Sitten vapautin itseni elämään. Jokainen aikuinen on itse vastuussa itsestään ja onnellisuudestaan.
Haluaa satuttaa itseään ajamalla sut pois. Rakastaa varmaan vieläkin