Että mua suorastaan v***taa mun kaveri

Nyt on pakko avautua, kun ottaa päähän.

Kun kaverilla oli ongelmia parisuhteessa, niin mun seura kelpasi paremmin kuin hyvin. Kyllä mä jo vähän silloin ajattelin, että pitää mua terapeuttinaan, mutta ei se niin haitannut, kun oli kuitenkin muutakin meillä.
No nyt kun hänellä ongelmat ratkesi, niin ei ole kuulunut kolmeen viikkoon YHTÄÄN MITÄÄN. Ei siis yhtään mitään, kun ennen oltiin päivittäin yhteyksissä.
Meidän piti mennä yhteen tapahtumaankin yhdessä, mutta yllätys yllätys, mitään ilmoittamatta menikin sen miehensä kanssa. Kai ny olisi voinut edes kohteliaisuus syistä kysyä, että haittaako jos teenkin näin??

Miten ihminen voi olla tuollainen vielä aikuisiälläkin? Eikö joillakin ole mitään käytöstapoja tai omaatuntoa tai jotain, ettei pitäisi toisia ihmisiä aivan heittopusseina? Sellainen olo tässä tulee, kun yhteyttä pidetään vain silloin kun sillä toisella on ongelmia tai kun hänellä ei ole muutakaan seuraa.