Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten reagoisitte jos lapsesi olisi viillellyt itseään?
28.07.2018 |
Vuosia sitten, kun luulin olevani yksin kotona niin tulin suihkusta vain pyyhe päällä ja äitini huomasi tuoreita viiltoja reisissäni ja käsivarsieni yläosassa ja tuijotti niitä, mutta ei koskaan ole ottanut asiaa puheeksi kanssani. Asia on vasta nyt aikuisena alkanut häiritä minua, kun olen päässyt viiltelystä eroon. Onko jollekin muulle käynyt näin? Tai onko lapsesi "jäänyt kiinni" itsensä satuttamisesta ja miten reagoitte asiaan?
Kommentit (6)
Itse jäin myöskin aikanani kiinni vanhemmilleni viiltelystä, pyykissä olleiden veristen vaatteiden takia. Sain vain huudot. Olin kuulemma ihan vain kapinoidakseni ja tahallaan ärsyttääkseni tehnyt niin. Sanomattakin selvää, että tämä ole kovinkaan kehittävä tapa suhtautua asiaan.
En osaa sanoa, mitä olisin toivonut kuulevani. Ehkä itse olisin toivonut sellaista "neutraalia" suhtautumista asiaan, että ennemminkin olisi voinut puhua esim. koulupsykologin mahdollisuudesta (jos on nuori, kuten olin) ja sellaisesta käytännön ongelmanratkaisusta, että mitä asialle tehdään, eikä syyllistää/tuomita/vähätellä ketään osapuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun huomasin poikani viillelleen itseään.
Juttelin hänen kanssaan ja yritin tukea...
Ammattiapua monella tavalla...
Sanoin että rakastan häntä..
Tämä on kyllä vaikea asia, paras asia olisi jutella lapsesi kanssa, mutta omasta kokemuksesta tiedän että ei kiinnostanut vanhempia viiltelyaikaan kuunnella. Psykologilla kävin juttelemassa ja sain puhua pahimman olon pois. Vasta 20+ vuotiaana tajusin että ei siitä mitään hyötyä ole, ainoastaan näkyvät arvet jäävät. Toivottavasti lapsesi ymmärtää asian nopeammin kuin minä, joka kesä kun aurinkoa saan arvet tulevat erittäin näkyviksi.
Olidin hakenut apua prheneuvolasta.
Ottaisin kainaloon ja pitäisin siinä.
Kysyisin, mikä mieltä painaa ja olisin läsnä niin kauan kuin hän haluaisi kertoa tai vaikka ei voisikaan siinä hetkessä avautua.
Antaisin aikaa ja huomiota, pyytäisin myös ammattiapua esim.koulukuraattorilta tai -terveydenhoitajalta, jos tilanne vaatisi.
Kertoisin, että hän on arvokas ja rakas ja etsimme yhdessä parempia keinoja purkaa pahaa ahdistusta.
Kirjoitin -isi - muodossa; tekisin edelleen samoin kuin yllä kirjoitin ja tein, kun huomasin lapseni viiltelyn.
Alue: Aihe vapaa
Istuttaisin alas ja jututtaisin. Pitäisin kultaa sylissä ja vaatisin kertomaan olonsa. Etsisin ammattiapua. Käytäisiin siellä tarvittaessa yhdessä.
Tämä on nyt mielenpäällä ollut, kun ystävän lapsi paljastui viiltelijäksi kevään aikana. Tämä lapsi on koulukuraattorin kautta saanut apua.
Hirveetä sanoa näin, mutta ehkä äitisi ajatteli, että sulla nyt on vaan joku vaihe. Se menee kyllä ohi. < tämä oli äitini reaktio kaikkeen, mitä me muksuna tehtiinkään. esim veljeni narkomania.