Kannattaako rauhallisen introvertin pariutua äänekkään ja vauhdikkaan ekstrovertin kanssa?

Minua alkoi piirittää vauhdikas, puhelias ekstrovertti. Annoin mahdollisuuden, koska "ei voi tietää jos ei kokeile". Huimasti viikon verran kestin. Tunsin oloni lähinnä nurkkaan ajetuksi ja ylipuhutuksi suurimman osan ajasta. Ei toiminut mulla, ehkä sulla toimii!

Vierailija kirjoitti:

Minua alkoi piirittää vauhdikas, puhelias ekstrovertti. Annoin mahdollisuuden, koska "ei voi tietää jos ei kokeile". Huimasti viikon verran kestin. Tunsin oloni lähinnä nurkkaan ajetuksi ja ylipuhutuksi suurimman osan ajasta. Ei toiminut mulla, ehkä sulla toimii!

Siskon puolesta kysyn minä olen jo varattu introverttimiehelle

Riippuu tilanteesta. Joillakin suhde ilmeisesti toimii tällaisellakin yhdistelmällä, itselläni ei toiminut. Ekstroverttimies ei ymmärtänyt tarvettani omaan rauhalliseen, yksinäiseen aikaan ja otti sen aina jonkinlaisena mielenosoituksena. Hän oli tyytymätön siihen, etten jaksanut kulkea hänen kanssaan tuttavien luona niin usein kuin hän olisi tahtonut. Olisin kyllä antanut hänen mennä ja saanut samalla itse sitä ihanaa rauhaisaa omaa aikaa, mutta kun hän olisi tahtonut käydä vierailuilla yhdessä, aina.

Muutenkin yhteinen laatuaika parisuhteessa tuntui merkitsevän meille aivan eri asioita. Kun minulle se olisi ollut rauhallista oleskelua kahden kotosalla, hän tylsistyi kuoliaaksi, ja hän taas koki sen tärkeimmän parisuhdeajan olevan juuri muiden ihmisten tapaamista yhdessä, mieluiten päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Joillakin suhde ilmeisesti toimii tällaisellakin yhdistelmällä, itselläni ei toiminut. Ekstroverttimies ei ymmärtänyt tarvettani omaan rauhalliseen, yksinäiseen aikaan ja otti sen aina jonkinlaisena mielenosoituksena. Hän oli tyytymätön siihen, etten jaksanut kulkea hänen kanssaan tuttavien luona niin usein kuin hän olisi tahtonut. Olisin kyllä antanut hänen mennä ja saanut samalla itse sitä ihanaa rauhaisaa omaa aikaa, mutta kun hän olisi tahtonut käydä vierailuilla yhdessä, aina.

Muutenkin yhteinen laatuaika parisuhteessa tuntui merkitsevän meille aivan eri asioita. Kun minulle se olisi ollut rauhallista oleskelua kahden kotosalla, hän tylsistyi kuoliaaksi, ja hän taas koki sen tärkeimmän parisuhdeajan olevan juuri muiden ihmisten tapaamista yhdessä, mieluiten päivittäin.

Oliko mies kokoajan äänessä ja hölöttämässä? Loukkasiko sinua sanoillaan?

Nro 3 lisää vielä yhden ihan käytännön esimerkin. Työpäivän rasituksista palautuakseni minä tarvitsen rauhaa ilman muita ihmisiä, kun ekstroverttimieheni taas rentoutui juuri ihmisten seurassa. Mitä enemmän kavereita ja hälinää, sen parempi hänelle.

Luulen että se mies ei kestä sua kovin pitkään kuin toisin päin.

Ei toimi pidemmän päälle. Extrovertti ei ymmärrä introvertin oman rauhan tarvetta. Nuorena olin sellaisessa suhteessa ja lopputulos oli katastrofi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Joillakin suhde ilmeisesti toimii tällaisellakin yhdistelmällä, itselläni ei toiminut. Ekstroverttimies ei ymmärtänyt tarvettani omaan rauhalliseen, yksinäiseen aikaan ja otti sen aina jonkinlaisena mielenosoituksena. Hän oli tyytymätön siihen, etten jaksanut kulkea hänen kanssaan tuttavien luona niin usein kuin hän olisi tahtonut. Olisin kyllä antanut hänen mennä ja saanut samalla itse sitä ihanaa rauhaisaa omaa aikaa, mutta kun hän olisi tahtonut käydä vierailuilla yhdessä, aina.

Muutenkin yhteinen laatuaika parisuhteessa tuntui merkitsevän meille aivan eri asioita. Kun minulle se olisi ollut rauhallista oleskelua kahden kotosalla, hän tylsistyi kuoliaaksi, ja hän taas koki sen tärkeimmän parisuhdeajan olevan juuri muiden ihmisten tapaamista yhdessä, mieluiten päivittäin.

Oliko mies kokoajan äänessä ja hölöttämässä? Loukkasiko sinua sanoillaan?

Varmaan ihmiset kuvittelevat tuollaisen parisuhteen suurimmaksi ongelmaksi sen, että toinen vain puhuu ja puhuu koko ajan ja toinen tahtoisi, että ollaan hiljaa. Mutta todellisuudessa ainakin minun mielestäni parisuhteen toimimista häiritsivät vain täysin erilaiset näkemykset elämästä ja olemisesta. Molemmat tuntevat jäävänsä vaille lämpöä ja huomioon ottamista, molemmat koettavat muuttua toisen mieliksi ja mikään ei silti riitä, kun ollaan niin totaalisen erilaisia.

.

Kun ikää tulee lisää, nuo piirteet korostuvat entisestään. En usko homman toimivan äärityyppien kesken.

Itse olen extrovertin kanssa lähes kymmenennettä vuotta ja itse olen lähes erakko introvertti. Kuoppia on ollut mutta mies on oppinut tuntemaan minut eikä yritä enää kannustaa kavereiden hankintaan yms mitkä minulle epämiellyttäviä.

Luulisin mieheni olevan onnellinen kanssani. On minulla muutama ystävä jonka kanssa sillointällöin yhteydessä. Mieheni tekee pitkää päivää vuorotyössä jonka ansiosta saan olla paljon yksin kotona. Työssäni joudun olemaan hyvin paljon ihmisten kanssa, ja se riittää minulle sosiaalisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen extrovertin kanssa lähes kymmenennettä vuotta ja itse olen lähes erakko introvertti. Kuoppia on ollut mutta mies on oppinut tuntemaan minut eikä yritä enää kannustaa kavereiden hankintaan yms mitkä minulle epämiellyttäviä.

Luulisin mieheni olevan onnellinen kanssani. On minulla muutama ystävä jonka kanssa sillointällöin yhteydessä. Mieheni tekee pitkää päivää vuorotyössä jonka ansiosta saan olla paljon yksin kotona. Työssäni joudun olemaan hyvin paljon ihmisten kanssa, ja se riittää minulle sosiaalisuuteen.

Ekstroverttisi taitaa olla varustettu hyvällä itsetunnolla. Minulta meni suhde ketuiksi miehen kanssa, joka otti itseensä joka kerran, kun en lähtenyt mukaan jonnekin. "Et halua tehdä kanssani ikinä mitään hauskaa" tai "Häpeätkö näyttäytyä kanssani" tai muuta narinaa. Siis vaikka tein parhaani ja usein lähdinkin mukaan. Yhtään kertaa ei olisi saanut jäädä välistä. Miehelle ei ollut olemassakaan sitä vaihtoehtoa, etten vain halunnut lähteä, syyn liittymättä millään tavalla häneen.

Onnistuu jos molemmat hyväksyvät toisen erilaisuuden, meillä meni aika pitkään hyvin, 15v, mutta kun tuli muita kolhuja rakkauteen sai toisen erilaisuudesta hyvän lyömäaseen puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen extrovertin kanssa lähes kymmenennettä vuotta ja itse olen lähes erakko introvertti. Kuoppia on ollut mutta mies on oppinut tuntemaan minut eikä yritä enää kannustaa kavereiden hankintaan yms mitkä minulle epämiellyttäviä.

Luulisin mieheni olevan onnellinen kanssani. On minulla muutama ystävä jonka kanssa sillointällöin yhteydessä. Mieheni tekee pitkää päivää vuorotyössä jonka ansiosta saan olla paljon yksin kotona. Työssäni joudun olemaan hyvin paljon ihmisten kanssa, ja se riittää minulle sosiaalisuuteen.

Ekstroverttisi taitaa olla varustettu hyvällä itsetunnolla. Minulta meni suhde ketuiksi miehen kanssa, joka otti itseensä joka kerran, kun en lähtenyt mukaan jonnekin. "Et halua tehdä kanssani ikinä mitään hauskaa" tai "Häpeätkö näyttäytyä kanssani" tai muuta narinaa. Siis vaikka tein parhaani ja usein lähdinkin mukaan. Yhtään kertaa ei olisi saanut jäädä välistä. Miehelle ei ollut olemassakaan sitä vaihtoehtoa, etten vain halunnut lähteä, syyn liittymättä millään tavalla häneen.

Usein tunsin oikein ylittäneeni itseni ja olin ylpeä siitä, että olimme lähiaikoina tehneet yhdessä paljon asioita ja tavanneet ihmisiä. Olin tehnyt paljon enemmän kuin oma jaksamiseni olisi sallinut, mutta selvinnyt ja se tuntui suurelta onnistumiselta. Sitten mies ottikin puheeksi kuinka pahalta hänestä tuntuu, kun en koskaan halua lähteä hänen kanssaan minnekään emmekä koskaan näe yhdessä ketään, enkä hänen mielestään edes yritä. Hänen mielestään viestitin, etten välitä hänestä tippaakaan ja enkä tee mitään suhteemme eteen. Luonteiltaan täysin erilaisten ihmisten on todella vaikeaa asettua toistensa asemaan, vaikka kuinka yrittäisivät.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen extrovertin kanssa lähes kymmenennettä vuotta ja itse olen lähes erakko introvertti. Kuoppia on ollut mutta mies on oppinut tuntemaan minut eikä yritä enää kannustaa kavereiden hankintaan yms mitkä minulle epämiellyttäviä.

Luulisin mieheni olevan onnellinen kanssani. On minulla muutama ystävä jonka kanssa sillointällöin yhteydessä. Mieheni tekee pitkää päivää vuorotyössä jonka ansiosta saan olla paljon yksin kotona. Työssäni joudun olemaan hyvin paljon ihmisten kanssa, ja se riittää minulle sosiaalisuuteen.

"Työssäni joudun olemaan hyvin paljon ihmisten kanssa, ja se riittää minulle sosiaalisuuteen."

Oi! Voisitko kertoa minulle miten kestää töitä joissa joutuu olemaan paljon ihmisten kanssa?

Itse en kestä sellaisia yhtään! Kokeiltu on. Mun sosiaalisuuteen riittää mun poikaystävä ja pieni kaveriporukka.

Aina sellaisissa töissä koen valtavaa ahdistusta, kun tuntuu että ihmisiä on ympärillä liikaa, mutta pakoonkaan ei pääse. Työpäivän jälkeen olen uupunut, stressaantunut ja vihainen, enkä halua nähdä ketään, haluan raivota yksikseni.

Töissä kaikki vain puhuvat, puhuvat ja puhuvat ja se ärsyttää...

Ja minä mietin että edes yhden päivän saisi olla vain 3 ihmistä töissä minun lisäkseni, eikä ketään ylimääräisiä siellä. Niin, ja että kukaan ei sanoisi sanaakaan, jos ei työhön liittyvää asiaa.

Olen itsekin usein miettinyt tuota, että olisiko minulle introvertille parempi kumppani ekstrovertti kuin toinen introvertti. Jos löytäisin vierelleni toisen introvertin, pelkään että homehtuisimme kotiin kun kumpikaan ei olisi halukas koskaan lähtemään minnekään. Jos taas ekstrovertti olisi koko ajan menossa ja tekemässä ja äänessä niin sitäkään en jaksaisi. Tarvis varmaan löytää sellanen sopiva välimuoto ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen extrovertin kanssa lähes kymmenennettä vuotta ja itse olen lähes erakko introvertti. Kuoppia on ollut mutta mies on oppinut tuntemaan minut eikä yritä enää kannustaa kavereiden hankintaan yms mitkä minulle epämiellyttäviä.

Luulisin mieheni olevan onnellinen kanssani. On minulla muutama ystävä jonka kanssa sillointällöin yhteydessä. Mieheni tekee pitkää päivää vuorotyössä jonka ansiosta saan olla paljon yksin kotona. Työssäni joudun olemaan hyvin paljon ihmisten kanssa, ja se riittää minulle sosiaalisuuteen.

"Työssäni joudun olemaan hyvin paljon ihmisten kanssa, ja se riittää minulle sosiaalisuuteen."

Oi! Voisitko kertoa minulle miten kestää töitä joissa joutuu olemaan paljon ihmisten kanssa?

Itse en kestä sellaisia yhtään! Kokeiltu on. Mun sosiaalisuuteen riittää mun poikaystävä ja pieni kaveriporukka.

Aina sellaisissa töissä koen valtavaa ahdistusta, kun tuntuu että ihmisiä on ympärillä liikaa, mutta pakoonkaan ei pääse. Työpäivän jälkeen olen uupunut, stressaantunut ja vihainen, enkä halua nähdä ketään, haluan raivota yksikseni.

Töissä kaikki vain puhuvat, puhuvat ja puhuvat ja se ärsyttää...

Ja minä mietin että edes yhden päivän saisi olla vain 3 ihmistä töissä minun lisäkseni, eikä ketään ylimääräisiä siellä. Niin, ja että kukaan ei sanoisi sanaakaan, jos ei työhön liittyvää asiaa.

En ole se, jolta kysyit, mutta vastaan kuitenkin. Minut pelastaa työrooli, eli työpaikalla käytän tavallaan täysin eri osaa itsestäni. Työssäni olen small talkin ammattilainen, mikä ei ole vapaa-ajan todellista minua ollenkaan. Tokihan työ silti uuvuttaa sosiaalisesti, mutta paljon vähemmän kuin oikea vuorovaikutus tuttavien kanssa. Joku voi sitten tietysti miettiä, miten muka small talk ja ihmisten keskellä oleminen ei suju minulta kuin työpaikalla, mutta varmasti jokainen meistä tekee töissä ja palkkaa vastaan paljonkin asioita, joita ei vapaalla vain jaksa tai halua tehdä. Nautin työstäni, mutta se on työtä ja yksityiselämäni on sitten erikseen. Vaikka puhunkin töissä paljon, puhun työminälläni, joka on minua, mutta siinä on selkeät rajat omaan yksityiseen minääni.

Ei töissä ole pakko puhua muusta kuin työasioista, ainakaan työkavereiden kanssa. Asiakaspalvelussakin voi pysyä kohteliaisuuspuheessa, jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä tosielämän kuulumisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei töissä ole pakko puhua muusta kuin työasioista, ainakaan työkavereiden kanssa. Asiakaspalvelussakin voi pysyä kohteliaisuuspuheessa, jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä tosielämän kuulumisten kanssa.

Minä vain en kestä mitään työtä missä pitää olla sosiaalinen. Yksityiselämässä vielä sen kestän koska voin itse päättää kuinka paljon olen ihmisten kanssa. -töissä en voi.