Jotkut ihmiset vaan eivät ikinä joudu olemaan työttömänä!

Tai sitten sekä alan valinta että työn jälki vaan ovat kohdillaan.

Ja oletat, että töissä pysytään ja rahaa tienataan sillä hyvä veli -systeemillä?

Mä en ole myöskään ikinä ollut työttömänä. Aina ei ole alan töitä löytynyt, niin olen sitten ollut mm. kaupankassana, puhelinmyyjänä ja ärräntätinä. Pääasia että olen omillani toimeen tullut enkä nostellut tukia. 

Minun veljeni valmistui aikoinaan ammattikoulusta metallilinjalta. Pääsi heti työhön metallifirmaan.

Parin vuoden päästä pisti haun VR:lle kun ratapihatöihin otettiin porukkaa. Veli pääsi sinne. Oli junien järjestelijänä. Sittemmin koulutettiin konduktööriksi.

Ei päivääkään ilman työtä. Nyt jo vuosia ollut ja pian jää eläkkeelle. Eikä missään näkynyt ketään Hyvä-veliä vaan päättäväinen ja tarmokas poika aikoinaan pisti tuulemaan.

Erään tuttavan tytär valmistui ravintolan kylmäköksi. Pääsi heti töihin erääseen hotelliin. Haki laivalle ja pääsi Viking Linelle. Siellä ollut keittiöllä nyt jo useamman vuoden. Tämäkin tyttö päämäärätietoinen ja yritteliäs. Ei jää sormi suussa toljottamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minun veljeni valmistui aikoinaan ammattikoulusta metallilinjalta. Pääsi heti työhön metallifirmaan.

Parin vuoden päästä pisti haun VR:lle kun ratapihatöihin otettiin porukkaa. Veli pääsi sinne. Oli junien järjestelijänä. Sittemmin koulutettiin konduktööriksi.

Ei päivääkään ilman työtä. Nyt jo vuosia ollut ja pian jää eläkkeelle. Eikä missään näkynyt ketään Hyvä-veliä vaan päättäväinen ja tarmokas poika aikoinaan pisti tuulemaan.

Erään tuttavan tytär valmistui ravintolan kylmäköksi. Pääsi heti töihin erääseen hotelliin. Haki laivalle ja pääsi Viking Linelle. Siellä ollut keittiöllä nyt jo useamman vuoden. Tämäkin tyttö päämäärätietoinen ja yritteliäs. Ei jää sormi suussa toljottamaan. 

Kiitos, pidän nämä neuvot mielessäni, kun yritän vuosien syöpähoitojen jälkeen hakea töihin yli 50-vuotiaana.

Yritteliäs olen minäkin, mutta silti en ole ollut töissä moneen vuoteen.

Moni heistäkin, jotka niin luulevat, saavat niellä karvasta kalkkia siinä 55. ikävuoden huudeilla.

Farmaseutilla on ollut koko ajan töitä.

Olen 45 enkä ole ollut päivääkään työttömänä. Kannattaa miettiä ala jonne kouluttautuu niin, että töitä on. Omalla alallani työvoimapula on huutava, hakijan markkinat täysin.

Kummipojista toinen on sähköasentaja, toinen putkimies. Molemmilla on ollut niin paljon töitä kuin vaan ehtivät tekemään jo toistakymmentä vuotta. Ja palkka on hyvä.

Se syöpäsikö on sitten muiden syy ja muiden pitäisi joutua olemaan työttömänä sen takia eikä saisi ahkeruudesta mainita, kun aloituksessa väitetään, että töitä saa vain oikeat ihmiset tuntemalla? Katkeroituminen tuskin auttaa toipumisessa, suosittelen keskittymään johonkin muuhun. Valitettavaa on sairastua, mutta sitä eivät muut ole sinulle aiheuttaneet.

Minäkään en ole ollut työttömänä päivääkään 19 vuotiaasta asti ja aivan olen omin voimin pysynyt työelämässä ja rakentanut urani kaupungissa, jossa en tuntenut ketään. Nyt on vakipaikka saatu kovalla työllä ilman suhteita. Sekö on jotenkin mahdotonta tai väärin?

Minä olen noita aina töissä olleita. Työelämää takana yli 40-vuotta, kohta eläkkeelle. Työni sain hakemalla koulutustani vastaavaa työtä, hakijoita oli kymmeniä, sama työnantaja viimeiset 40-vuotta, tätä ennenkin sain aina hakemana työn. Hyvät työtodistukset olen aina saanut ja kaikkien entisten esimiesten kanssa puheväleissä edelleen.

Ajat ovat muuttuneet, nykyään nuorilla on kovaa, pätkätyöt ja epävarmuudessa eläminen.

Vierailija kirjoitti:

Moni heistäkin, jotka niin luulevat, saavat niellä karvasta kalkkia siinä 55. ikävuoden huudeilla.

Mieheni oli pari vuotta työttömänä plus 50v ja sai juuri uuden hyvän työpaikan

Vierailija kirjoitti:

Se syöpäsikö on sitten muiden syy ja muiden pitäisi joutua olemaan työttömänä sen takia eikä saisi ahkeruudesta mainita, kun aloituksessa väitetään, että töitä saa vain oikeat ihmiset tuntemalla? Katkeroituminen tuskin auttaa toipumisessa, suosittelen keskittymään johonkin muuhun. Valitettavaa on sairastua, mutta sitä eivät muut ole sinulle aiheuttaneet.

Minäkään en ole ollut työttömänä päivääkään 19 vuotiaasta asti ja aivan olen omin voimin pysynyt työelämässä ja rakentanut urani kaupungissa, jossa en tuntenut ketään. Nyt on vakipaikka saatu kovalla työllä ilman suhteita. Sekö on jotenkin mahdotonta tai väärin?

Ei muiden syy tai itse asiassa minunkaan syyni, vaan fakta. Ikäni on toinen fakta, koska harva palkkaa yli 50--vuotiaita. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 enkä ole ollut päivääkään työttömänä. Kannattaa miettiä ala jonne kouluttautuu niin, että töitä on. Omalla alallani työvoimapula on huutava, hakijan markkinat täysin.

Jep, mutta aina tämäkään ei riitä. Kouluttauduin alalle jossa on työntekijöiden markkinat, 100% työllisyys ja työntekijä pystyy suorastaan valita minne menee. No sitten kävi jotain mitä en ikimaailmassa ollut kuvitellut kohdalleni eli loukkaannuin tapaturmaisesti ja menetin työkykyni. En voi enää tehdä tällaista työtä. Nytpä sitten kuumeisesti mietin mitä sitä tekisi...

Kannattaa odottaa vanhuuseläkkeeseen asti. Ei muuten voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Se syöpäsikö on sitten muiden syy ja muiden pitäisi joutua olemaan työttömänä sen takia eikä saisi ahkeruudesta mainita, kun aloituksessa väitetään, että töitä saa vain oikeat ihmiset tuntemalla? Katkeroituminen tuskin auttaa toipumisessa, suosittelen keskittymään johonkin muuhun. Valitettavaa on sairastua, mutta sitä eivät muut ole sinulle aiheuttaneet.

Minäkään en ole ollut työttömänä päivääkään 19 vuotiaasta asti ja aivan olen omin voimin pysynyt työelämässä ja rakentanut urani kaupungissa, jossa en tuntenut ketään. Nyt on vakipaikka saatu kovalla työllä ilman suhteita. Sekö on jotenkin mahdotonta tai väärin?

Hienoa, että olet pärjännyt. 

Minulla on työvuosia yksityisellä puolella 25.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 enkä ole ollut päivääkään työttömänä. Kannattaa miettiä ala jonne kouluttautuu niin, että töitä on. Omalla alallani työvoimapula on huutava, hakijan markkinat täysin.

Mikä on alasi?

Kiinnostaisi kovasti tietää, että missä riittää noin hyvin töitä.

Onnekseni sain heti valmistuttuani tuntiopettajuuden koulusta, jossa avautui myöhemmin virka. Rehtori oli minuun niin tyytyväinen, että sain sen ilman hakemista. Kyse oli sekä tuurista että omasta suorituksesta. Hyviä veliä eikä tuttavia kyllä liittynyt prosessiin.

Vierailija kirjoitti:

Minun veljeni valmistui aikoinaan ammattikoulusta metallilinjalta. Pääsi heti työhön metallifirmaan.

Parin vuoden päästä pisti haun VR:lle kun ratapihatöihin otettiin porukkaa. Veli pääsi sinne. Oli junien järjestelijänä. Sittemmin koulutettiin konduktööriksi.

Ei päivääkään ilman työtä. Nyt jo vuosia ollut ja pian jää eläkkeelle. Eikä missään näkynyt ketään Hyvä-veliä vaan päättäväinen ja tarmokas poika aikoinaan pisti tuulemaan.

Erään tuttavan tytär valmistui ravintolan kylmäköksi. Pääsi heti töihin erääseen hotelliin. Haki laivalle ja pääsi Viking Linelle. Siellä ollut keittiöllä nyt jo useamman vuoden. Tämäkin tyttö päämäärätietoinen ja yritteliäs. Ei jää sormi suussa toljottamaan. 

Pian eläkkeelle jäävä on aloitellut työuraansa, kun asiat olivat aivan toisin työelämässä ja työttömyysluvut ihan muuta toista.