Miksi mies ei voi pahoitella pieniäkään asioita?

Terapeuttini on sanonut, että mieheni on ylpeä, sille vaikuttaa. Minusta siinä ei ole mitään hyvää, eikä terapeutti niin tarkoittanutkaan. Haluaisin nöyrryttää sen jäykkää niskaa pikkuisen.

Mutta jos nyt sanon asiasta miehelle, niin nyyhky-yhyyy, ainoa, jolle siitä tulee paha mieli on mies. Eli ei voi sanoa, tai voi sanoa, mutta mitään pahoittelevia reaktioita minun suuntaani asia ei herätä.

ap

Ei jaksais yhden purkin takia hermostua, jos niitä pillereitä riittää. Tuokoon uuden sitten tilalle. On tärkeämpiäkin asioita mietittävää.

Mulla on nyt paha mieli, eikä miestä kiinnosta. Miten kostan?

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksais yhden purkin takia hermostua, jos niitä pillereitä riittää. Tuokoon uuden sitten tilalle. On tärkeämpiäkin asioita mietittävää.

Ei se purkki, vaan se, ettei piittaa mun rajoistani. Rikkoi niitä, seei muka ole paha asia.

Tekisi mieli haavoittaa sitä, koska minuakin saa.

Mutta mies vain uhriutuu, jos sitä koittaa haavoittaa.

Äiti hemmotellut pojan pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Äiti hemmotellut pojan pilalle.

No ei kyllä ole, on sisarustensa kasvattama.

Ap, minusta tuossa ei ole mitään erityistä mielensä pahoittamisen aihetta. Oli ehkä ajatellut, että toinen purkki joutaa hänelle. Joo, olisi pitänyt kysyä, mutta ehkä unohti.

Joka tapauksessa, sen kun nyt vaan sanot, että "Olit näemmä ottanut mun magnesium-purkkini siitä apteekkipussista, annatko sen takaisin. Äläkä ilman lupaa toiste ota mun ostamiani juttuja."

That's it.

Ei siinä, ymmärrän toki noin yleisellä tasolla sen, mikä sinua ärsyttää miehessä, Aika moni mies on oppinut tuollaisen käyttäytymismallin jo kotoa. Että hyökkäys on paras puolustus ja anteeksipyyntely akkamaista....

Se on todella ikävää käytöstä minustakin. Toki, ylenpalttisesti tai turhia ei kannata anteeksipyydellä, koska sekin kärsii inflaation. Mutta jos oikeasti mokaa, sen voi aina myöntää.

Jos mä vedän leijona-pelipaidan päälle, karjalalippiksen päähän ja laitan soimaa LIVE IS LIFE! Samalla vedän teitä molempia pérsééseen, samalla käsillä tuulettaen.

Loppuu se mielipaha. 

Mitähän helvettiä nyt taas?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nyt paha mieli, eikä miestä kiinnosta. Miten kostan?

Voit vaikka asua kostoksi yksiössä. Ei lasten tapaamisia eikä elatusmaksuja

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta tuossa ei ole mitään erityistä mielensä pahoittamisen aihetta. Oli ehkä ajatellut, että toinen purkki joutaa hänelle. Joo, olisi pitänyt kysyä, mutta ehkä unohti.

Joka tapauksessa, sen kun nyt vaan sanot, että "Olit näemmä ottanut mun magnesium-purkkini siitä apteekkipussista, annatko sen takaisin. Äläkä ilman lupaa toiste ota mun ostamiani juttuja."

That's it.

Ei siinä, ymmärrän toki noin yleisellä tasolla sen, mikä sinua ärsyttää miehessä, Aika moni mies on oppinut tuollaisen käyttäytymismallin jo kotoa. Että hyökkäys on paras puolustus ja anteeksipyyntely akkamaista....

Se on todella ikävää käytöstä minustakin. Toki, ylenpalttisesti tai turhia ei kannata anteeksipyydellä, koska sekin kärsii inflaation. Mutta jos oikeasti mokaa, sen voi aina myöntää.

Tässä mies hoitaa ja elättää lapset yksin. Mies on pyhimys

Kaikesta sitä saakin sodan aikaiseksi. Etenkin jos ette asu yhdessä, koittakaa vaan kestää toisen oikut... Kannattaa hillitä loukkaantumisen tunteitaan minkä pystyy, yks purkki sinne tänne tuntuu suuremmalta jutulta kun on historiaa (miehen käytöksestä saati aiemmista kaltoinkohteluista). 

Jos ei toinen välitä, ei sitä saa pakotettamalla välittämään "pikkujutuista". Kaikki eivät "osaa" ymmärtää, miltä asia x jostain toisesta henkilöstä tuntuu vaan miettivät vain, miltä heistä itsestä tuntuisi. Ja koska he eivät itse välittäisi siitä, eivät ymmärrä toisen ihmisen eriävää reaktiota.

Turhauttavaa ehkä, mutta enemmän harmia sulle tulee liiasta valittelusta ja vihan kasvattamisesta.  Ja kuka nyt väkinäistä, kuivaa anteeksipyyntö haluaisikaan. Olennaista mielestäni on, ettei sitä purkkia pahantahtoisesti vienyt.

Tuntuu, että tämän kirjoittaja on se kaikkimitarakastan kahjo? Kyllä mies varmasti katuu että ikinä tutustui kyseiseeseen persoonaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli hakunut luotani lapsen lääkkeen ja huomannut pussissa samalla kaksi samanlaista magnesiumpurkkia, jotka olin ostanut. Hän on syönyt samaa tuotetta aiemminkin, ja keittiössä oli edelleen hänen avattu purkkinsa, josta ei nyt ollut kuitenkaan syönyt noin vuoteen.

En itse halunnut syödä niitä, koska on todella ärsyttävää, kun haluaisit ottaa jotain tuotetta, ja toinen onkin syönyt sen loppuun, vaan ostin itselleni uudet purkit, ja tiedän tarvitsevani molemmat, eli kumpikin purkki oli minulle.

Niin mies oli ottanut toisen (asuu muualla) ja siis tiedänhän minä sen takaisin saavani, mutta silti ei voi mitään, että suutuin siitä, että mies otti sen edes kysymättä.

Miehellä oli asiaan selityksiä, mutta so what? Ainoa mikä minua kiinnostaa, on pahoillaan oleminen, pahoittelu siitä, että aiheutti minulle mielipahaa.

Mutta mies ei pysty pahoittelemaan.

Tämä on varmaankin yksi syy, ettemme asu enää yhdessä, vaikken olekaan sitä tajunnut, mutta silti olemme ihan hyvissä väleissä.

Lapsuudenkodissani kaikkia minun tunteitani aina vähäteltiin, joten miehen toiminta herättää minulla pahan mielen muistoja siitä, etten ole arvokas.

Ei exiä kuulu päästää omaan kotiin eikä varsinkaan antaa niille avainta. Oma mokasi kun olet noin tyhmä  ja rajaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli hakunut luotani lapsen lääkkeen ja huomannut pussissa samalla kaksi samanlaista magnesiumpurkkia, jotka olin ostanut. Hän on syönyt samaa tuotetta aiemminkin, ja keittiössä oli edelleen hänen avattu purkkinsa, josta ei nyt ollut kuitenkaan syönyt noin vuoteen.

En itse halunnut syödä niitä, koska on todella ärsyttävää, kun haluaisit ottaa jotain tuotetta, ja toinen onkin syönyt sen loppuun, vaan ostin itselleni uudet purkit, ja tiedän tarvitsevani molemmat, eli kumpikin purkki oli minulle.

Niin mies oli ottanut toisen (asuu muualla) ja siis tiedänhän minä sen takaisin saavani, mutta silti ei voi mitään, että suutuin siitä, että mies otti sen edes kysymättä.

Miehellä oli asiaan selityksiä, mutta so what? Ainoa mikä minua kiinnostaa, on pahoillaan oleminen, pahoittelu siitä, että aiheutti minulle mielipahaa.

Mutta mies ei pysty pahoittelemaan.

Tämä on varmaankin yksi syy, ettemme asu enää yhdessä, vaikken olekaan sitä tajunnut, mutta silti olemme ihan hyvissä väleissä.

Lapsuudenkodissani kaikkia minun tunteitani aina vähäteltiin, joten miehen toiminta herättää minulla pahan mielen muistoja siitä, etten ole arvokas.

Ei exiä kuulu päästää omaan kotiin eikä varsinkaan antaa niille avainta. Oma mokasi kun olet noin tyhmä  ja rajaton.

Ei ole sellainen tilanne, tuota paikkaa voit ajatella vaikka kesämökkinä, jonka jaamme. Soitin miehelle ja puhuimme tosi pitkään ihan hyvässä hengessä. Mies sanoi että on pahoillaan, ehkä kaipaisin sen osoittamista vielä jotenkin muuten, mutta ehkä tuo, että hänellä oli aikaa ja halua jutella kanssani oli sitä. Mä tykkään, että se osoitetaan jotenkin sen saman asian tiimoilta, eikä "yleisesti", eihän sitä muuten voi tietää, miksi toinen on hyvä itselle, omaa hyvyyttäänkö vai koska haluaa nollata mielipahani.

ap

Haluaisin vain kokea, etten ole ihan turha, kuten olin äidilleni jne.

ap

Äitini ei ikinä välittänyt jos teki jotain väärin minua kohtaan. Hän olikin sellainen teiniprinsessa, josta mies nyt sanoi, ettei ois pitänyt jättää koskaan kahdestaan lapsen kanssa (asumaan siis). Aika rajusti sanottu, mutta totta jos lapsen hyvinvointia ajatellaan.

ap