Mitä mieltä perheestä, jossa viisi vuotias lapsi määrää muun muassa
siitä, että hänen huoneeseen ei sitten mennä leikkimään eikä kaveri(t) saa leikkiä hänen leluillaan. Sitten kun tämä neljä vuotias kaveri jonka itse on kylään kutsunut katsoo sohvalla lastenohjelmia, kun ei ole muutakaan, niin viisi vuotias itkee ja vinkuu kun kaveri ei leiki hänen kanssaan? Menee myös keittiöön kaapeille ja ilmoittaa vanhemmille että me halutaan nyt syödä tätä ja tuota ja äiti muka kieltelee mutta antaa samalla lapsensa ottaa ja jopa auttaa tätä esim avaamaan keksipaketin tms.
Vanhemmat eivät tee mitään.. :( Eli itse olen tämän neljä vuotiaan äiti ja muutaman kerran kylässä ollaan käyty, kun tämä kaveri on kutsunut, mutta eipä viitsi mennä kun heti ilmoitetaan ovella että minun huoneeseen ei sitten mennä leikkimään. Samainen kaveri leikkii meillä joka huoneessa ja lapseni antaa leikkiä kaikilla leluillaan.
Sama tyyppi haukkuu lastani muun muassa tyhmäksi täysin ilman syytä. Äitinsä ei tee melkein mitään, vähän huomauttaa tyyliin: no " matti" , äläpäs nyt viitsi.. Ruokapöydässä ei mitään käytöstapoja, puhutaan kakka ja pissijuttuja ja naureskellaan, saattaa jopa sylkäistä äitinsä päälle, mutta äiti ei poista pöydästä.
Itse opetan lapselleni, että jos jotain halutaan, pitää pyytää vanhemmilta, jääkaapille esimerkiksi ei ole lupa mennä ominpäin, varsinkaan jos on kavereita kylässä tai jos vanhemmat eivät erikseen pyydä. Ruokapöydässä on lupa puhua asiallisia tottakai, mutta ruokailuun keskitytään. Kun kavereita tulee, kaikki saavat leikkiä lapseni leluilla, ja tämä onkin ihan luonnollista lapselleni. Ketään ei haukuta, sanota tyhmäksi jne. Muutenkin asiallista käytöstä, tottakai lapsi on lapsi, mutta jos esim halutaan jotain, lapseni osaa pyytää tyyliin " äiti, saisinko... " Tämä kaveri vinkuu mä haluun mä haluun mä haluun ja äiti antaa. Sitten vanhemmat ihmettelevät kun lapseni osaa pyytää nätisti. Tottakai osaa, kun on opetettu ettei " vinkumalla" saa mitään.
Ei pahemmin huvita olla tekemisissä ko perheen kanssa, vaikka kivoja muuten ovatkin. olen muutaman kerran puhunut tälle pojalle, nätisti yrittänyt " kasvattaa" mutta jos äiti ei tee mitään, niin mitäs minä voin.. Tosi rasittavaa, ja toisaalta säälittävääkin :(
Kommentit (6)
Sitä ei tarvi sen enempää selitellä. Sanot vaan, että ette viitsi tulla sohvalle istuun. Ja miten sinä muuten meet kylään lapsen kutsusta? Kyllä minunkin 5-v kutsuu ihmisiä kylään, mutta onneksi aikuiset sentään tajuavat asian minun kanssa silti sopia.
Vierailija:
Onko mies sinusta suurikin löytö?
Ja eipä siellä kamalasti kylässä käydä. Tavataan ihan riittävästi muissa pakollisissa merkeissä.
Tuo meidän tuttu 5-vuotias pomottaa lähinnä vanhempiaan ja isovanhempiaan, mutta meillä ollessaan on kyllä ihan kiltisti. Kurjaa on katsella, kun lapsi hakkaa meidän lapsia, eikä vanhemmat sano yhtään mitään. Minä siinä tietysti sitten reagoin, ettei omat lapseni saa suuria vaurioita. Mutta ei oo mun mielestä mun tehtävä silloin, jos peräti molemmat vanhemmat ovat paikalla.
Mutta tää lapsi määrääkin missä se istuu, meneekö se hoitoon vai ei, mitä koko perhe syö, jne. Ja kaikki ympärillä olevat sopeutuvat siihen. Kauhulla odotan, miten poika muurosiässä kostaa tämän rajattoman lapsuuden.
Hakkasin päätä seinään kunnes en enää jaksanut. Ja oma lapsi meni aina ihan sekaisin vierailuista. Yksin ei suostunut edes menemään sinne. Koki sen turvattomaksi.
Jos kahdella perheellä on ihan erilaiset kasvatustavat, ystävyys menee kipristelyksi.
Jokin aika sitten oli onlinessa keskustelu jääkaapille menosta, ja pitivät aivan surkeina sellaisia äitejä, jotka eivät uskalla päästää lastaan jääkapille itse ottamaan ruokaa milloin haluaa. Että meitä on sitten moneksi.... Olen jokseenkin kanssasi samaa mieltä, mutta väsyneenä itsekin annan liian helposti vinkumiselle periksi.