Kysymys heille joilla lapsettomat sisarukset
Minulla tilanne on suoraan sanottuna ahdistava ja hirvittää, millaiseksi se virlä tästä repeää. Minä olen sisaruksista ainoa, joka hankki lapsia. Nyt, mitä vanhemmaksi siskoni käyvät, sitä enemmän on ilmennyt ajattelua ”minulla ei ole omia lapsia, mutta siskonlapset ovat sama asia”. Eli tunku äidin paikalle on kova. Todella kova. Samaten laaten asioihin puuttuminen ja kasvatusneuvojen jakelu, suorastaan hyökkäävästi, jos en tee kuten he haluavat. Mikään hienovarainen ei mene perille. Minä olen vain väärässä ja ”itsekäs”. En vaan tajua, millä lailla olen itsekäs, jos haluan pitää oman perheen itselläni. Kummallakin lapsettomuus vielä ihan oma valinta.
Onko muilla vastaavaa?
Kommentit (4)
Kyllähän se niin on, että sivusta huutaja tietää aina parhaiten.
Heillä siis tilanne että omia lapsia ei enää voi hankkia iän takia ja ilmeisesti jonkinlainen kriisi tämän lopullisuuden takia. Muuta selitystä en käytökselle keksi.
Ap
Minä lapsettomana sisarena taas ajattelen niin että siskoni on jatkanut sukuamme lapsien muodossa joten minun ei tarvitse. En toki olisi niitä muutenkaan hankkinut enkä ole koskaan mitenkään puuttunut siskon lasten kasvatukseen enkä muuhunkaan asiaan. Tosin sivusta olen kokenut tai havainnoinut joitakin asioita että 'siskon tytöstä/pojasta tulee varmaan sellainen ja sellainen aikuisena...' ja näin on kyllä valitettavastikkin tapahtunut. Eli joskus sivusta saattaa nähdä asioita joille itse vanhempi sokaistuu. Mutta en ole koskaan tuonut näitä ajatuksiani julki ääneen vaan omassa mielessäni pohtinut.
Kuulostaa omituiselta.