Kommentteja parisuhteestamme

Tuo olisi monelle unelmasuhde. Vaihtamalla tuskin paranee, ottaen huomioon, että teillä on kolme lasta.

Oletteko harkinneet esim viikonlopun mittaista avioparikurssia? Voisi auttaa teitä eteenpäin.

Kuulostaa tosiaan erittäin hyvältä suhteelta. Pitäisin kiinni! Yritä ennemmin nähdä positiivisena se, että saat rauhassa yksin nähdä ystäviä ja sukulaisia. Tuo kontaktiasia taas taitaa olla sellanen, et täytyy vaan hyväksyä, et mies on sellanen, mutta ae ei tarkota, etteikö hän nauti sinun seurasta. Kerta muutoin on hellä ja pystytte keskustelemaan.

Älä ajattele liikaa vaan nauti perhe-elämästä ja rakkaasta miehestäsi! Hänellä on oikeus olla sellainen

kuin on ja sinulla taas omanlaisesi. Todella surullista jos heität toimivan avioliiton romukoppaan.

Puhu ystäviesi kanssa niin syvällisiä kuin haluat, harva mies kokee tarpeelliseksi velloa keskusteluissa ja

analysoida asioita vaimonsa kanssa. 

Veikkaan että ongelma on päässäsi. Ei ole olemassa ketään, joka olisi 100 % läsnä juuri sinulle 24/7. Lähimmäksi pääsee terapiassa, kenties tarvitset sitä?

Miehesi kuulostaa ärsyttävältä kiviriipalta. Olennaisinta on kummat painaa omasta mielestäsi vaakakupissa enemmän , plussat vai miinukset. Oletko puhunut miehesi kanssa tyytymättömyyden tunteistasi ja mikä on hänen reaktionsa? Olisiko hän valmis tsemppaamaan hieman enemmän ollakseen parempi kumppani sinulle? Keskinäistä avointa keskutelua, omien toiveiden kertomista ja yhteisiä kompromisseja suosittelen. Kyllä se tyytymättömyys ns pikkujuttuihin pikkuhiljaa suhdetta nakertaa rikki.

Metatyö jää aina naiselle, ja erittäin harva mies jaksaa syvällisiä keskusteluja. Näin. Suhteessanne ei listaamiesi asioiden perusteella ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä ajattele liikaa vaan nauti perhe-elämästä ja rakkaasta miehestäsi! Hänellä on oikeus olla sellainen

kuin on ja sinulla taas omanlaisesi. Todella surullista jos heität toimivan avioliiton romukoppaan.

Puhu ystäviesi kanssa niin syvällisiä kuin haluat, harva mies kokee tarpeelliseksi velloa keskusteluissa ja

analysoida asioita vaimonsa kanssa. 

Eihän tämä suhde ole toimiva apn kannalta. Kyllä miehenkin kannattaisi opetella keskustelemaan-se ei tarkoita, että jatkuvasti vellotaan tai analysoidaan. Puhuminen ja kuunteleminen kannattaa aina. Naiset hakee 80% avioeroista ja suurin syy eroihin on se, että naiset kokevat ettei kommunikaatio toimi pariskunnan välillä. Eiköhän sen miehenkin kannattaisi enemmän yrittää jos haluaa pysyä naimisissa?

Ei kaiken tarvi olla täydellistä, mutta voisihan ehdottaa, että olisi joku parisuhdeviikonloppu joskus. Yritettäisiin silloin olla toisen mielen mukaisia. 

Toisen muuttaminen on mahdotonta koko arkea ajatellen.

Voi että, löytäisinpä tuollaisen suhteen. Voisit ehkä miettiä, että johtuuko tyytymättömyytesi välttämättä suhteesta tai miehestä? Ettet vain nyt projisoisi suhteeseenne sitä, että kaipaisit elämääsi jotain uutta. Se voi kuitenkin olla esim töihin tai harrastuksiinkin liittyvää. Kannattaa vaikka käydä juttelemassa jollekin ihan itsekseen, se monesti helpottaa järjestämään ajatuksia, ja huomaamaan sen, että mikä omassa toiminnassa vaatii muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Metatyö jää aina naiselle, ja erittäin harva mies jaksaa syvällisiä keskusteluja. Näin. Suhteessanne ei listaamiesi asioiden perusteella ole mitään vikaa.

Tätä ei kuitenkaan tarvitse sietää. Jätä se sika, mikäli hän ei halua panostaa enemmän suhteeseenne.

Vierailija kirjoitti:

Voi että, löytäisinpä tuollaisen suhteen. Voisit ehkä miettiä, että johtuuko tyytymättömyytesi välttämättä suhteesta tai miehestä? Ettet vain nyt projisoisi suhteeseenne sitä, että kaipaisit elämääsi jotain uutta. Se voi kuitenkin olla esim töihin tai harrastuksiinkin liittyvää. Kannattaa vaikka käydä juttelemassa jollekin ihan itsekseen, se monesti helpottaa järjestämään ajatuksia, ja huomaamaan sen, että mikä omassa toiminnassa vaatii muutosta.

Tai sen mikä miehen käytöksessä vaatii muutosta. Miksi miehen ei tarvitsisi kehittyä ja panostaa suhteeseen? Jos asiat ovat suhteessa ajautuneet tiettyyn uomaan, ei se tarkoita sitä, että siellä ojassa pitää aina pysyä. Miksi mieheltä ei saa av-palstan mukaan vaatia mitään.

Jos itse olen tyytymätön suhteessani asiaan x, kerron siitä ihan nätisti miehelleni. Hän kuuntelee minua ja kertoo yhtä nätisti oman kantansa ja ajatuksensa asiasta. Sitten mietitään yhdessä mitä asian x suhteen menetellään.

Ylireagoit ja valitat turhasta.

Minä en ymmärrä ollenkaan näitä jätä sika tai painosta-juttuja. En hetkeäkään jaksaisi olla miehen kanssa, joka noin toimisi. Ihmisen pitää saada olla oma itsensä puutteineenkin. Kuka muka on täydellinen kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Ei kaiken tarvi olla täydellistä, mutta voisihan ehdottaa, että olisi joku parisuhdeviikonloppu joskus. Yritettäisiin silloin olla toisen mielen mukaisia. 

Toisen muuttaminen on mahdotonta koko arkea ajatellen.

Toisen saa kyllä muuttumaan jos tämä haluaa itse muuttua. Tämä edellyttää sitä, että hänelle kerrotaan omista toiveista ja että tämä toinenkin haluaa panostaa yhteiseksi hyväksi. Monesti ihan pikkujutut tekee sen, että kumpikin tuntee tulevansa kulluksi ja arvostetuksi.

Voi hyvänen aika! Missä tuossa oli se syy, jonka takia pitäisi rikkoa perhe?

Ei se, että on naimisissa, tarkoita, että puolisosi on vastuussa kaikista sinun tuntemuksistasi. Olet ihan oma ihmisesi ja itse vastuussa. Mene terapiaan tai etsi uusi työpaikka tai aloita harrastus. Ero tuskin on paras hoito keski-iän kriisiin, joka sinulla varmaan on.

Sittenkö se onni aukeaa, kun olet yksin tai elämässä jotain uusperhearkea, jossa lapset vihaavat uutta isäpuolta ja itse kasvatat omien lisäksi toisen naisen lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä ollenkaan näitä jätä sika tai painosta-juttuja. En hetkeäkään jaksaisi olla miehen kanssa, joka noin toimisi. Ihmisen pitää saada olla oma itsensä puutteineenkin. Kuka muka on täydellinen kumppani?

Kukaan ei ehkä ole täydellinen kumppani, mutta se ei estä sitä, että kumpikin yrittäisi kehittyä paremmaksi kumppaniksi toiseelleen. Aika outo ajatus on se, että kun suhde on saatu aikaiseksi, voi vaan heittäytyä olla möllöttämään, eikä suhteen ja kumppanin hyväksi tarvitse enää panostaa.

Kiitos kommenteista ja mielipiteistä! Kallistun siihen, että kehitän itse näitä ongelmia. Jokin parisuhdeviikonloppu voisi kieltämättä tehdä hyvää tai sitten terapia. Olen vuosia sitten käynyt yksikseni terapiassa vähän vastaavien fiilisten vuoksi ja silloin puhe kääntyi nopeasti parisuhteen ongelmista omaan (vaikeaan) taustaani. Eli voi hyvin olla kyse tuostakin, että projisoin jollain tavoin jotakin omaa tunnettani parisuhteeseen ja "syytän" suhdetta/miestä tunteista, jotka kumpuavatkin itseni sisältä.

Muutamassa kommentissa viitattiin siihen, että miehenkin pitäisi opetella keskustelemaan tai sitten että miehet eivät yleensä halua keskustella syvällisiä. En tiedä ilmaisinko itseäni jotenkin väärin: mieheni kyllä keskustelee mielellään monenlaisista aiheista, analysoi ja puhuu myös syvällisiä. Hän vaan ei samalla tavalla hae kontaktia minuun kuin minä häneen, vaan on uppoutuneena omiin ajatuksiinsa kunnes minä "herätän" hänet tähän maailmaan. Kun minä haen kontaktia, hän on kyllä aina valmis keskustelemaan ja lähes mistä tahansa - aloitteen on vaan tultava minun puoleltani.

Kolme lasta ja nyt päädyt pohtimaan haluatko tätä miestä/parisuhdetta/avioliittoa?

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja nyt päädyt pohtimaan haluatko tätä miestä/parisuhdetta/avioliittoa?

Etkö itse koskaan arvipi elämääsi ja mieti miten sitä voisi parantaa? Ihmiset muuttuvat ja kehittyvät ja suhteenkin pitäisi kehittyä siinä mukana. Ei elämä koskaan pysähdy johonkin tiettyyn tilaan.