Onko meidän lapset outoja kun ovat paljon kotona ?

Eivät ole outoja

Asia on ihan ok, jos lapset kerran itse haluavat olla toistensa kanssa eivätkä aina kavereidensa

Meidän lapset viihtyivät hyvin keskenään, paitsi teini-iässä ei aina. Ikinä ei tullut mieleenkään pyytää kavereita reissuille. Kavereita kyllä muuten oli mutta ei jatkuvasti kylässä. Nyt ovat jo kaikki aikuisia.

Terveitä lapsia, terve kotiympäristö - ole tyytyväinen.

Nuorimman onkin tuvallista uida vähän vanhempien seurassa ja oma veli kyllä pitää huolta.

Samanikäisillä kavereilla voi olla tyhmiä vesileikkejä (=vaarallisia) tai kiusaamista, josta ei kotona kerrota.

Ehkä tää on mun oma stressi, etenkin tyttären osalta. Kavereita on, mutta tytöt usein leikkivät vain yhden kaverin kanssa, ja tänään soitti useammalle, jotka olivat jo "varattuja".

Uimareissulla löytyikin sitten yllättäen muuta seuraa, mutta ainahan se ikävää on kun näkee tytön pettyneen ilmeen, että se ja se on jo jonkun kanssa...

Ap

Hyvä jos viihtyvät keskenään eikä sinällään ole outoa. Mutta huonoa, jos ovat keskenään siksi etteivät oikein saa kaveriseuraa. Osaavatkaan itse olla hyviä kavereita? Perheenjäsenten kanssa ”joutuu” olemaan luonnostaankin, mutta kavereiden saaminen edellyttää sosiaalisia taitoja - onhan niitä?

Entä jos lapsi esim muuttaa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle? Sisarus ei välttämättä olekaan enää mukana ja turvana vaan pitää pystyä luomaan tuttavuuksia vieraiden kanssa. Onnistuuko, jos ei ole lapsena kavereita saanut ja heidän kanssaan ollut.

15-vuotiaasta alkaisin olla huolissani. Hönellä pitäisi olla kaveriseuraa. Ei ne nuoremmat sisarukset ole sama asia.

Mulla kaksi lasta ihan samanlaisia. Vanhimmat lapset ovat jo 24 ja 27 ja he kyllä viettivät nuorena mieluummin aikaa kavereiden kuin perheen kanssa. Nyt 19-vuotiaat kaksoseni taas ovat mieluummin perheen kuin kavereiden kanssa. Tai oikeastaan poika on nyt viime kuukausien aikana alkanut käymään kavereiden kanssa baarissa yms mutta tytär on minun ja mieheni kanssa kotona kaikko viikonloput. Kavereita hänelläkin kyllä on, mutta on ollut pienestä asti kotona viihtyvä.

Patistaisin ja kannustaisin omien kavereiden seuraan ja hankkimiseen. Ei ole normaalia olla vain sisarusten kanssa, kertoo siitä ettei osaa hankkia tai ylläpitää kaverisuhteita. Tarvittaessa jopa auttaisin kutsumalla luokka- ja harrastuskavereita kylään jamukaan esim mökkireissuille, risteilyille tms.

Vierailija kirjoitti:

Patistaisin ja kannustaisin omien kavereiden seuraan ja hankkimiseen. Ei ole normaalia olla vain sisarusten kanssa, kertoo siitä ettei osaa hankkia tai ylläpitää kaverisuhteita. Tarvittaessa jopa auttaisin kutsumalla luokka- ja harrastuskavereita kylään jamukaan esim mökkireissuille, risteilyille tms.

En todellakaan kannustaisi. Tällainen "kannustaminen" ei välttämättä nuoresta kovin kivalta tunnu. Voihan siellä taustalla olla jotakin miksi niitä kavereita ei niin ole. Ennemmin yrittäisin tätä selvittää. Jos nuori on tyytyväinen tilanteeseen niin en olisi huolissani.