Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan täällä avannut parisuhdettaan muiden tapailulle pitkän yhdessäolon jälkeen?
12.07.2018 |
Asiallisia vastauksia toivoisin.
Nyt on näin, että puolisoni kanssa ollaan tähän saakka oltu yksiavioisia ja uskollisia toisillemme, ja näillä näkymin haluamme jakaa elämämme hautaan asti. Lapsiakin on, aika tavallinen ydinperhe siis. Rakastan puolisoani valtavasti ja seksikin sujuu.
Molempia on aina kuitenkin kiinnostanut avoin suhde yhdessä sovituin pelisäännöin. Itse ihastun aika ajoin suhteen ulkopuolisiin henkilöihin, mutta mitään erityisen vakavaa en halua keneltäkään muulta kuin puolisoltani. Uskon, että muiden tapailu voisi tuoda uutta kipinää myös tähän vakisuhteeseen. Kumpikaan emme ole mustasukkaisia.
Olisikin siis kiva tietää, onko jollain kokemusta avoimeen suhteeseen siirtymisestä, kun yhteisiä yksiavioisia vuosia on takana jo paljon (meillä 15 v.). Onko pelkoa siitä, että tapailu viekin mennessään ja johtaa eroon - vaikka lähtökohtana olisi tasapainoinen parisuhde kuten meillä?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni avasi. Ainoa ongelma oli, että hän unohti mainita minulle. Olisi kysynyt vain lupaa käydä panemassa baarissa jotain satunnista, niin ei olisi tarvinnut ruikuttaa sitten kun erottiin ja joutui raasu elintasostaan tinkimään, kun kotikin meni alta myyntiin.
Me avasimme, kun mies joutui lähtemään ulkomaille töihin vuodeksi. En ole ikinä ollut kovin mustasukkainen joten en nähnyt siinä mitään ihmeellistä enkä kokenut että se olisi mitenkään minulta pois, sillä eihän mies kuitenkaan voisi minun kanssani harrastaa seksiä. Tykkään myös seksistä eikä kuulostanut mukavalta ajatukselta kärvistellä vuoden päuviä puutteessa. Toimi meillä hyvin, mutta miehen palattua Suomeen ei jatkettu. Ihan vaan siitä syystä ettei koeta sitä tarpeelliseksi kun seksiä meillä on muutenkin lähes päivittäin. En kuitenkaan pitäisi pahana ideana suhteen avaamista uudestaankaan, mies ei ole siitä niin innoissaan. Minusta on vain hyvä että avioliitossakin kumpikin pystyy toteuttamaan itseään ja hankkimaan kokemuksia, ja että välimme ovat niin luottamukselliset ja avoimet ettå tämän kaltaisista asioista pystyy helposti keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi enkä todellakaan suosittele. Meillä oli 25 v yhteistä eloa takana ja todella hyvä parisuhde ja juuri siksi uskallettiin lähteä tuolle polulle. Homman pilasi asia mitä emme olleet ollenkaan ottaneet huomioon..nimittäin rakastuminen. Eli mieheni rakastui ensisilmäyksellä tapaamaansa naiseen ja se olikin menoa sitten, vanha vaimo (minä)sai jäädä, talo meni myyntiin, tavarat jaettiin. Jouduin kauniista omakotitalosta rumaan vuokrakämppään ja monen monta vuotta meni päästä asiasta edes jotenkuten yli. Väleissä emme ole tänäkään päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi enkä todellakaan suosittele. Meillä oli 25 v yhteistä eloa takana ja todella hyvä parisuhde ja juuri siksi uskallettiin lähteä tuolle polulle. Homman pilasi asia mitä emme olleet ollenkaan ottaneet huomioon..nimittäin rakastuminen. Eli mieheni rakastui ensisilmäyksellä tapaamaansa naiseen ja se olikin menoa sitten, vanha vaimo (minä)sai jäädä, talo meni myyntiin, tavarat jaettiin. Jouduin kauniista omakotitalosta rumaan vuokrakämppään ja monen monta vuotta meni päästä asiasta edes jotenkuten yli. Väleissä emme ole tänäkään päivänä.
Äh, juuri tätä pelkään. Joko minun tai miehen osalta... Toisaalta salamarakastuminen ja ero voisivat tapahtua muutenkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai on olemassa vaara, miten sinä oletat että muiden ihmisten kokemukset sen kumoaisivat? Te ette ole nuo muut parit. Te otatte riskin omalla suhteellanne ja omalla elämällänne jos niin itse valitsette. Ei kukaan ulkopuolinen voi teille kertoa, tuleeko tuo riski toteutumaan vai ei. Ja luottaminen on yksiavioisessakin parisuhteessa riski. Ei kukaan takaa, että pysytte loppuelämänne yhdessä vaikka ette avaisikaan suhdettanne.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt otsikkoa.
Tarkoitin siis, että onko kukaan siirtynyt pitkästä avioliitosta tmv. avoimeen suhteeseen tilanteessa, jossa suhde ei siis ole alunperin ollut avoin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi enkä todellakaan suosittele. Meillä oli 25 v yhteistä eloa takana ja todella hyvä parisuhde ja juuri siksi uskallettiin lähteä tuolle polulle. Homman pilasi asia mitä emme olleet ollenkaan ottaneet huomioon..nimittäin rakastuminen. Eli mieheni rakastui ensisilmäyksellä tapaamaansa naiseen ja se olikin menoa sitten, vanha vaimo (minä)sai jäädä, talo meni myyntiin, tavarat jaettiin. Jouduin kauniista omakotitalosta rumaan vuokrakämppään ja monen monta vuotta meni päästä asiasta edes jotenkuten yli. Väleissä emme ole tänäkään päivänä.
Jos se noin nopeasti rakStui, niin eikö niin olisi käynyt joka tapauksessa?, oli teidän suhde miten suljettu tahansa?
Meillä on avoin. Ollut vuosia tämä, ollaan oltu 15 vuotta yhdessä. Ehkä kolmeen vuoteen ei ole ollut kummallakaan mitään säätöjä muttei olla sovittu ettei voisi käydä.
Säännöt kannattaa sopia, miettiä tahtooko kertoa kotona mitä teki.
Tämä on yksi muoto parinvaihdolle, meitä ei kiinnosta katsella kun kumppani harrastaa jonkun toisen kanssa tms.
Nuorena olin todella mustasukkainen, nyt kiihottaa ajatus että mies käy muualla ja tahtoo olla kanssani silti.
Naisena on silti helpompaa saada irtoseksiä esim. baareista, silti samanhenkisiä pareja etsimällä menee vähän maku. Pidetään homma erillään meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylä- ja alanuolista näkee, että ainoastaan pettämis-lähestymiskulma avoimeen suhteeseen kelpaa palstamammoille. Ennemmin eletään maailmassa, jossa puolet aviopareista eroaa ja saman verran pettää toisiaan, kuin mietitään monogamian ulkopuolelta ratkaisuja, joiden keskiössä kuitenkin olisi elinikäinen avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt otsikkoa.
Tarkoitin siis, että onko kukaan siirtynyt pitkästä avioliitosta tmv. avoimeen suhteeseen tilanteessa, jossa suhde ei siis ole alunperin ollut avoin. Ap
Mitäs järkeä siinä olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt otsikkoa.
Tarkoitin siis, että onko kukaan siirtynyt pitkästä avioliitosta tmv. avoimeen suhteeseen tilanteessa, jossa suhde ei siis ole alunperin ollut avoin. Ap
Mitäs järkeä siinä olisi?
Varmaan se muiden tapailu?
Vierailija kirjoitti:
Ylä- ja alanuolista näkee, että ainoastaan pettämis-lähestymiskulma avoimeen suhteeseen kelpaa palstamammoille. Ennemmin eletään maailmassa, jossa puolet aviopareista eroaa ja saman verran pettää toisiaan, kuin mietitään monogamian ulkopuolelta ratkaisuja, joiden keskiössä kuitenkin olisi elinikäinen avioliitto.
Mun mielestä ei kannata sitoutua minkäänlaiseen parisuhteeseen, mikäli haluaa paneskella ympäriinsä. Mikäli ei halua sitoutua siihen kumppaniinsa ja tuntee, ettei suhteestaan saa kaikkea mitä haluaa, niin miksi edes alkaa?
Vierailija kirjoitti:
Me avasimme, kun mies joutui lähtemään ulkomaille töihin vuodeksi. En ole ikinä ollut kovin mustasukkainen joten en nähnyt siinä mitään ihmeellistä enkä kokenut että se olisi mitenkään minulta pois, sillä eihän mies kuitenkaan voisi minun kanssani harrastaa seksiä. Tykkään myös seksistä eikä kuulostanut mukavalta ajatukselta kärvistellä vuoden päuviä puutteessa. Toimi meillä hyvin, mutta miehen palattua Suomeen ei jatkettu. Ihan vaan siitä syystä ettei koeta sitä tarpeelliseksi kun seksiä meillä on muutenkin lähes päivittäin. En kuitenkaan pitäisi pahana ideana suhteen avaamista uudestaankaan, mies ei ole siitä niin innoissaan. Minusta on vain hyvä että avioliitossakin kumpikin pystyy toteuttamaan itseään ja hankkimaan kokemuksia, ja että välimme ovat niin luottamukselliset ja avoimet ettå tämän kaltaisista asioista pystyy helposti keskustelemaan.
Kuulostaa täydellisen ällöttävälle ja moraalittomalle. Ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ylä- ja alanuolista näkee, että ainoastaan pettämis-lähestymiskulma avoimeen suhteeseen kelpaa palstamammoille. Ennemmin eletään maailmassa, jossa puolet aviopareista eroaa ja saman verran pettää toisiaan, kuin mietitään monogamian ulkopuolelta ratkaisuja, joiden keskiössä kuitenkin olisi elinikäinen avioliitto.
Mikään liitto ei saisi olla itsestäänselvyys, ei edes se josta kaikki sanoo ettei noi ainakaan eroa.
Parisuhde on kahden ihmisen päätös olla yhdessä, eikä ideaalia ole koko elämän kestävä yksi suhde, itse ainakin näen ympärillä monia mahdollisia ihmissuhteita ja nämä eivät ole kuitenkaan niitä joiden kanssa kannattaa virittää seksiä, koska juuri silloin on houkutus ihastua.
Jos alkaa avoimeen niin pitää uskaltaa puhua kumppanilleen ja myös kumppani voi sanoa mikä on liikaa. Avoinliitto on kaukana itsekkäästä -saan panna luvalla- vaan sietämistä saman kumppaniltaan ja se on epäitsekästä. Omalta osaltani kiihoittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylä- ja alanuolista näkee, että ainoastaan pettämis-lähestymiskulma avoimeen suhteeseen kelpaa palstamammoille. Ennemmin eletään maailmassa, jossa puolet aviopareista eroaa ja saman verran pettää toisiaan, kuin mietitään monogamian ulkopuolelta ratkaisuja, joiden keskiössä kuitenkin olisi elinikäinen avioliitto.
Mun mielestä ei kannata sitoutua minkäänlaiseen parisuhteeseen, mikäli haluaa paneskella ympäriinsä. Mikäli ei halua sitoutua siihen kumppaniinsa ja tuntee, ettei suhteestaan saa kaikkea mitä haluaa, niin miksi edes alkaa?
Miksi ei voi olla pysyvää kumppania ja muita suhteita yhtä aikaa? Jos kyseessä on sovittu järjestely eikä ketään vahingoiteta? Miksi oletat, että avoin suhde = "ympäriinsä paneskelua" (ei esim. deittailua, vaikka netissä)? Miten muiden tapailu estää sitoutumasta yhteen kumppaniin? Kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me avasimme, kun mies joutui lähtemään ulkomaille töihin vuodeksi. En ole ikinä ollut kovin mustasukkainen joten en nähnyt siinä mitään ihmeellistä enkä kokenut että se olisi mitenkään minulta pois, sillä eihän mies kuitenkaan voisi minun kanssani harrastaa seksiä. Tykkään myös seksistä eikä kuulostanut mukavalta ajatukselta kärvistellä vuoden päuviä puutteessa. Toimi meillä hyvin, mutta miehen palattua Suomeen ei jatkettu. Ihan vaan siitä syystä ettei koeta sitä tarpeelliseksi kun seksiä meillä on muutenkin lähes päivittäin. En kuitenkaan pitäisi pahana ideana suhteen avaamista uudestaankaan, mies ei ole siitä niin innoissaan. Minusta on vain hyvä että avioliitossakin kumpikin pystyy toteuttamaan itseään ja hankkimaan kokemuksia, ja että välimme ovat niin luottamukselliset ja avoimet ettå tämän kaltaisista asioista pystyy helposti keskustelemaan.
Kuulostaa täydellisen ällöttävälle ja moraalittomalle. Ei voi mitään.
Haluaisitko avata vähän tuota moraalitonta?
Erotkaa