Milloin tajusitte alkaa panostaan ulkonäköön?
Onko aina ollut itsestään selvää hyvän ulkonäön tuoma sosiaalinen status jne?
Itse lähemmäs 30 v, ja vasta nyt tajunnut että oon aina näyttänyt ihan reppanalta tukka huonosti ja tosi nuhjuisissa vaatteissa... teininä luultiin köyhästä perheestä tulevaksi, en ymmärtänyt miksi.
Ihmekös että oon aina ollut pidetty työporukoissa yms missä mut on nähty työasu päällä, mutta muissa piireissä vähän hyljeksitty
Ihan shokki :D oonkohan vähän joku asperger
Kommentit (6)
Aina - ja liikaa. Melkein harmittaa siihen käytetty aika ja raha nyt kun yli 40v.
Noo. Tällä hetkellä heikompi rahatilanne, ei voi panostaa sitä, mitä haluaa.
Tajusin joskus 23v, kun tuli äkillinen alamäki, kun aiemmin oli itsestäänselvää.
Kotona oon aina huonoissa vaatteissa.
Aina tilanteen mukaan.
En ole vielä tajunnut. Kaverit järkyttyivät kun kuulivat etten käytä silmänympärysvoidetta vaikka olen 42v. Ei mua haittaa, tykkään seitinohuista silmrypyistäni, auringossa en muutenkaan kovin hengaile. Geenit ja elintavat ne enemmän määrittää kuin ylihinnoitellut tökötit. Apteekista ostan omani hajusteettomina. Liikuntaa harrastan tunnin päivittäin ja vettä lipittän kolme litraa.
Olisin halunnut panostaa jo lapsena, mutta äiti ei halunnut panostaa rahallisesti minun ulkonäkööni. Hänet on kasvatettu suuressa köyhässä perheessä, jossa käveltiin paljain jaloin ettei vaan kengät kulu.
Teininä sitten rupesin kesätyötienesteillä ostamaan meikkejä ja vaatteita, värjäsin tukkaani jne. Nyt keski-ikäisenä olen kasvattanut oman, varsin vaatimattoman värini takaisin, en meikkaa, vaatteet ovat perussettiä. Tämän ikäisenä ei tarvitse huolehtia siitä että minut huomattaisiin, tai että "kuuluisin piireihin" (ei minua koskaan teininäkään kukaan huomannut, ja piirini koostuu samanlaisista nössöistä mitä itse olen).
En toistaiseksi ole tajunnut. -Lähden siitä, että pidän itseni puhtaana ja puen päälleni siistit ja mahdollisuuksien mukaan eri tilanteisiin soveltuvat vaatteet. En koe mitenkään erityisesti ns. panostavani ulkonäkööni.
Siinä vaiheessa kun huomasin olevani rupsahtanut.
M 42