Rankaisetteko lapsianne huonoista koe -ja todistus arvosanoista?
Ja jos, niin miten?
Jos ette, miten hoidatte muuten?
Esim jos samasta aineesta tulee jatkuvasti huono numero.
Itse muistan lapsuudesta/teini-iästä että huono matikan/fyssan/kemian numero tiesi selkäsaunaa, ja kieltoa syödä kotona ruokaa (eli syö sitä mitä on koulussa) toivottavasti kukaan muu ei ole omalle lapselleen näin hirveä...
Olen aina ollut heikko matemaattisilta taidoiltani, ei auttanut edes erityisopetus vaikka kuinka halusin oppia...
Kommentit (18)
En. Mutta ei niitä ikinä tulekaan.
No, ainoa rangaistus on se että katsotaan yhdessä mikä meni pieleen ja sitten opetellaan se uudestaan YHDESSÄ niin että osaa. Varsinkin matikassa tämä on tärkeää, muuten voi jäädä jostain vanhasta jutusta kiinni ettei tajua uuttakaan.
Muissta aineissa saatamme käydä läpi opiskelutekniikoita.
Mutta siis ei missään tapauksessa mitään huutoa tai kurituksia...!!
En. Alle 8,5 on keskustelun paikka eli katsotaan, missä meni pieleen. Mutta ei tulisi mieleenkään karjua.
En tietenkään. Hyvistä numeroista palkitaan ja kehutaan.
Nyt kun ovat jo kolmannen vuosikurssin opiskelijoita yliopistossa, ei tarvitse enää kuin kuukausittain tuoda tuloksia näytille. Jos arvosana on huonompi kuin edellisellä kerralla, tulee sanomista. Mutta jos on parannettu, kehun. Maisterivaiheen opiskelijalle olen vähitellen siirtämässä vastuuta hänelle itselleen.
Ei varsinaisesti, mutta ns rahabonus jää saamatta jos numerot eivät ala ysi-alkuisena.
Meillö maksetaan selvää rahaa hyvistä koe- ja todistusnumeroista. Kumna juttu, kumpikin lapsista on luokkansa kolmen parhaan oppilaan joukossa...
Mä olen oudon kateellinen näille lapsille, joiden vanhempia kiinnostaa koulunkäynti. Omista ajoistani on jo muutama vuosi, mutta ei omia vanhempiani kiinnostanut yhtään. Avun kysyminen ei tullut kuuloonkaan, ja kaikki mikä opetettin koulussa jätettiin koulussa opittavaksi. Ei kyllä ollut paras mahdollinen kasvuympäristö oppimishäiriöiselle lapselle...
Vierailija kirjoitti:
Ja jos, niin miten?
Jos ette, miten hoidatte muuten?
Esim jos samasta aineesta tulee jatkuvasti huono numero.Itse muistan lapsuudesta/teini-iästä että huono matikan/fyssan/kemian numero tiesi selkäsaunaa, ja kieltoa syödä kotona ruokaa (eli syö sitä mitä on koulussa) toivottavasti kukaan muu ei ole omalle lapselleen näin hirveä...
Olen aina ollut heikko matemaattisilta taidoiltani, ei auttanut edes erityisopetus vaikka kuinka halusin oppia...
Etkä oppinut äidinkieltäkään. Surullista.
Palkitseminen on tehokkaampi kannustin kuin rangaistus. Peruspsykologiaa.
Jos olet taas äitiäsi haukkumassa täällä niin mene pois. Olen kyllästynyt siihen että aikuinen syyttää äitiään tolloudestaan vaikka on täysin vapaa oppimaan nuppinsa kuntoon.
Mun mielestä myös tuo rahalla kannistaminen on vähän tyhmää. Esim opintotuki ei kasva korkeekoulussa, vaikka kuinka saisi parhaita arvosanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos, niin miten?
Jos ette, miten hoidatte muuten?
Esim jos samasta aineesta tulee jatkuvasti huono numero.Itse muistan lapsuudesta/teini-iästä että huono matikan/fyssan/kemian numero tiesi selkäsaunaa, ja kieltoa syödä kotona ruokaa (eli syö sitä mitä on koulussa) toivottavasti kukaan muu ei ole omalle lapselleen näin hirveä...
Olen aina ollut heikko matemaattisilta taidoiltani, ei auttanut edes erityisopetus vaikka kuinka halusin oppia...
Etkä oppinut äidinkieltäkään. Surullista.
Palkitseminen on tehokkaampi kannustin kuin rangaistus. Peruspsykologiaa.
Jos olet taas äitiäsi haukkumassa täällä niin mene pois. Olen kyllästynyt siihen että aikuinen syyttää äitiään tolloudestaan vaikka on täysin vapaa oppimaan nuppinsa kuntoon.
Öö.... "taas haukkumassa äitiäsi?" Ensinnäkin, tää on mun eka aloitus, toisekseen en ole ketään syyttämässä "tolloudestani" vaan kyselin onko yleistäkin rankaista huonoista numeroista.
Ja meillä rangaistusten antamisesta vastasi isäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Hyvistä numeroista palkitaan ja kehutaan.
Niin, tietenkin, mutta jos lapseksi toisi jatkuvasti vitosia, kutosia ja seiskoja?
Meillä sain selkääni jo seiskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Hyvistä numeroista palkitaan ja kehutaan.
Niin, tietenkin, mutta jos lapseksi toisi jatkuvasti vitosia, kutosia ja seiskoja?
Meillä sain selkääni jo seiskasta.
Lapsesi,*
Kiitettävistä arvosanoista annan palkinnon. Sitä huonommista rankaisen, muuta en piiskalla kuten itse sain aikoinaan. Mutta kyllä se motivoi koulutyöhön, kun vaihtoehtoina on palkinto tai rangaistus.
Yleensä on lähetetty kakarat suolakaivoksille! Kyllä raskas työ opettaa!
No en todellakaan rankaise. Enkä myöskään palkitse hyvistä numeroista. Olen sanonut, että itseään varten siellä opiskellaan ja elämä kyllä rankaisee sitten myöhemmin, jos opiskelu ei nyt kiinnosta.
Alle seiskan numerosta keskustelen vakavasti, missä mättää, mutta en rankaise, vaikken päätäkään silitä. Onneksi vain harvoin tulee sellaisia papereita. Toisen ka yli ysin, toisen yli kasin, ysi- ja kasiluokalla.