Perheenjäsen ei ikinä kuuntele

Enkä ikinä edes kerro mistään henkilökohtaisista asioista, koska en ole oppinut niistä puhumaan enkä halua. Asiani ovat täysin arkisia, mutta eivät näköjään kuuntelemisen arvoisia. Ja sitten ihmetellään, kun harvemmin soittelen tai vastaan puhelimeen. En vain jaksa tätä samaa loputtomiin. Mikään ei ikinä muutu.

Puhut perheenjäsenestä. Puhutko puolisostasi tai lapsistasi? Vai omista vanhemmista tai puolison vanhemmista tai sisaruksistasi?

Itselläni oli (on) tällainen äiti ja veli. Olen siis aikuinen ihminen. Lopetin heidän kanssaan kaiken yhteydenpidon sen jälkeen, kun olin yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt selittää, miltä heidän käytös tuntuu, eikä siihen tullut mitään muutosta.

Jos kyseessä on puoliso tai lapset, hakekaa apua.

En ole kymmeneen vuoteen ollut vapaaehtoisesti tekemisissä sellaisten kanssa, jotka pääsääntöisesti eivät koskaan kuuntele, mitä sanon. 

Arvostan itseäni niin paljon, että vaadin, että minua kuunnellaan, kuten itsekin kuuntelen muita.

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan loppu tähän raivoon, kun kyseisen henkilön kanssa on täysin mahdotonta keskustella normaalisti. Hän ei kuuntele mitä puhun, jankuttaa samoista asioista useita vuosia (kirjaimellisesti) ja suhtautuu passiivis-aggressiivisesti asioihin, jotka olen tehnyt ns. hänen tahtonsa vastaisesti. Niin kuin minun pitäisi elää kuten muut tahtovat.

Silti hän kyselee kuulumisiani ja on olevinaan niin kovin kiinnostunut elämästäni. Sitten kun kerron jotain niin ei hän kuuntele p*skan vertaa. Voin kertoa jostain asiasta puhelimessa enkä saa erikoista reaktiota. Pari minuuttia myöhemmin perheenjäsen on aivan yllättynyt, kun puhun samasta asiasta uudestaan. Sitten hän vasta herää kuuntelemaan.

Voi jumav-i-tunlauta että osaakin suututtaa. Jankkausta ja jankkausta ja jankkausta. Ei ihme että olen ollut teininä aivan hermoraunio.

Isäsi?