Mikä siinä vauva-arjessa on niin kamalaa? Mä en oikein ymmärrä...

Siis vauva-aikahan menee lapselta ja äidiltä lähinnä nukkumiseen ja syömiseen, ei se nyt mun mielestä mitenkään kauheeta ole. :)

Ei se vauva-arki musta nyt NIIIIN kamalaa ole, mutta kyllä sitä jokaisesta kävelevästä ja itse pukevasta & syövästä muksustaan aina iloitsee ihan erityisellä tavalla.

Mutta _sillä hetkellä_ voi tuntua vaikealta. Varsinkin esikoisen kohdalla, kun ei ole kokemusta ja kaikki on uutta ja ihmeellistä. Univelkaa kertyy ja vauva vain huutaa vaikka tekisi mitä.



Minä taas en ymmärrä, miten joku ei voi ymmärtää että ihmiset on erilaisia ja kokevat asiat erilaisina!

Kunnes sain neljännen lapsen joka kaksi ensimmäistä vuotta huusi suoraa huutoa heti kun käänsin selkäni. Ei nukkunut päivällä ja yöllä söi kerran tunnissa.

Mulle on sattunut kaksi koliikkivauvaa. Ensimmäinen oppi nukkumaan yöt vasta yli kaksivuotiaana. Sitä ennen heräsi 3-10 kertaa jokaikinen elämänsä yö. Kyllä siinä sen verran univelkaa ehtii kertyä, että alkaa arki tuntua aika raskaalta.



Ja vaikka tämän toisenkin kanssa jouduttiin ne iltakonsertit kuuntelemaan, niin olen kyllä muistanut olla kiitollinen siitä, että lapsi sentään nukkuu yöt. Tuohon ekaan kokemukseen verrattuna kakkosen kanssa onkin ollut naurettavan helppoa.

Toisen lapsen kanssa pahinta oli ajan jakaminen hänelle ja esikoiselle tasapuolisesti. Vauva meni ihan " siinä sivussa" , kun isoveljen tarpeet tuntuivat niin suurilta.

kun ei ollut mitään muuta elämää kuin se koti, lypsäminen, syöttö,lähes jatkuvasti itkevä lapsi.

Jos taas on " helppo" vauva on elämä ihan mukavaa. Itse nautin tästä vauva-ajasta täysillä. Niin kovin lyhyt aikahan se on. Joskus on tylsää, se on myönnettävä. Joskus jopa ahdistaa olo neljän seinän sisällä, mutta sitten taas muistuu mieleen se miten vähän aikaa tätä vaihetta kestää. Ja vauvasta ja hänen kanssaan olemisesta nautin. Ihan pienistä asioista sitä arjen keskellä saa iloa. On kiva pukea vauvalle nättejä puhtaita vaatteita, kylvettää, syöttää, pussailla ja helliä pientä nyytiäistä.

Kaikki vauvat kun eivät nuku kuin hirveän taistelun kautta, ja ei syöminenkään aina ole itsestäänselvyys..

Minulla oli koliikkivauva, joka nukkui ensimmäisen kokonaisen yön yli 1-vuotiaana. Päiväunet oli sellaisia 20 min pätkiä, joten ei vauva-aika meillä mennyt nukkuessa.. Mutta eipä silti, vaikka olikin rankkaa en kokenut sitä " kamalaksi" .

Vierailija:

Siis vauva-aikahan menee lapselta ja äidiltä lähinnä nukkumiseen ja syömiseen, ei se nyt mun mielestä mitenkään kauheeta ole. :)