Kateus, tuo kaiken edestään tuhoava tunnetila.
Tulinpahan vain kertomaan että kateus on yksi tuhoisimmista tunteista joita ihminen voi kokea. Sen vaikutukset myrkyttävät myös lähipiiriä. Kateellista ihmistä on vaikea sietää, varsinkin jos kateellinen ihminen kokee tunteitaan ahkerampaa kohtaan. Valmistuin vihdoin viimein 5 vuoden rankan opiskelun jälkeen yliopistosta. Tein kesäisin ja muina aikoina niitä töitä, mitä satuin saamaan. Kertaakaan en oman alan töihin päässyt opiskelujen aikana, mutta jatkoin sinnikkäästi. Olin jopa kesätyöttömänä viime kesänä, kun en mitään työtä saanut. Välillä koin kovaa kipua heiltä jotka sanoivat suoraan että päädyn tätä menoa Siwan kassalle. Sain nyt vihdoin viimein parhaimman kuviteltavissa olevan työn omalla sinnikkyydellä. Pääsin kuin pääsin työhaastatteluun lopulta ja vakuutin työnantajat.
Mitään en ole ihmisille leveillyt tällä. Olen ollut helpottunut ja onnellinen itse että jaksoin 5-vuotta sinnikkäästi. Työkin on lähtenyt loistavasti käyntiin ja vastaa odotuksiani. En halua näyttää kellekkään muulle kuin itselleni että pystyn tähän..... Mutta mitäpä olen saanut kokea? Toki moni on iloinen puolestani, mutta valitettavan monelta varsinkin heiltä jotka eivät ole jaksaneet kouluja käydä ja yrittää, olen saanut paskamyrskyn. Välillä saan ilkeitä katseita sukujuhlissa suorittavaa työtä tekeviltä sediltä, jotka ovat puoli elämäänsä vain ryypänneet ja rellestäneet. Minä olen istunut kirjastossa sen ajan. Eräskin tuli sanomaan että; "voit saada potkut vielä tässä piakkoin, koskaan ei voi tietää!!"
Hitto soikoon! Olisin valmis tsemppaamaan nämä kateelliset tekemään muutoksen omassa elämässään ja tavoittelemaan haaveitaan vaikeuksistaan huolimatta. Miksi minä olen ansainnut tämän kohtelun heiltä? En ole missään välissä huudellut tästä asiasta! Ainoa mikä minussa on muuttunut on se, että koen elämäni ja tulevaisuuteni paljon valoisammaksi. Miksi se on väärin menestyä omalla työllä....
Kysynpähän vaan. Menkää itseenne kaikki kateelliset! Olette pilanneet minun päiväni jo monta kertaa. Tuhoatte vain asenteellanne tuottoisaa ja tsemppaavaa ilmapiiriä.
Kommentit (4)
Miten minusta aina tuntuu, että se jokin "kateus" on niiden päässä, jotka toisia siitä syyttelevät... En ole ikinä ymmärtänyt, miten kateus on muka negatiivinen tunne! Jos vaikka olen kateellinen tutun hienosta talosta, niin miksi se tuttu jotenkin kärsii siitä? Ei se minun kateus poista sitä, ettenkö voisi olla iloinen sen tutun puolesta. Tämä kateudesta huutelu ei ole ikinä auennut minulle...
Kateutta on kahdenlaista: tuhoavaa ja rakentavaa. Tuhoavaa se on aloittajan esimerkkitapauksissa ja rakentavaa silloin, kun kateellinen pyrkii myös itse parempaan ilman muiden arvostelua tai lyttäämistä.
Jotkut olettavat ihmisiä menestymisen ja/tai onnekkuuden perusteella ylimieliseksi, sellaista "mikä sä luulet olevasi" -ajattelua, vaikka toinen ei olisi tehnyt mitään numeroa asiasta eikä vähätellyt muita (vihjannut laiskaksi tms.). Mistä tällainen mielikuva silloin oikein syntyy?
Meillä minä olen se sitkeä puurtaja joka aina välillä onnistuu. Siskoni sanoo että olen tyhmä mutta ahkera. On kuulemma isot perslihakset. Hän on kuulemma oikeasti älykäs, muttei katso tarpeelliseksi.
Veljeni jatkoi samalla linjalla, kun näki esikoiseni ilmeisesti liian hyvän todistuksen. Alkoi suureen ääneen päivitellä, miten lapseni on säälittävä ressukka, joka pakotetaan opiskelemaan ja jolla ei ole koulussa hauskaa!
Veli jaksaa myös aina selittää miten minun olisi pitänyt jäädä kauppaan työhön. Olin siellä ennen opintoja. Hönen mielestään ”sovin kyseiseen työympäristöön parhaiten”.