Hirvittävä uni, kannoin veljeni ruumista pyörän tarakalla...

Hyi mitä unta näin.

Unessa olin ensin lapsuudenkodissani. Meitä lapsia on yhteensä 9 ja olimme kaikki koolla paitsi yksi isoveljistäni.
Yhtäkkiä ovikello soi ja menin avaamaan. Ovella seisoi kaunis vaalea nainen ja kaksi n.40-vuotiasta miestä. Vaistosin että nämä tyypit ovat todella pahoja ja he sanoivat että heidän pitää vetää pihalle jotain viemäriputkia. Toisella miehistä oli kaasunaamari päässä. Isäni oli sitten menossa ihmettelemään että mitä tyypit tekevät meidän pihalla ja sanoin hänelle ettei saa mennä, koska tyypit tappaisivat hänet..

Meistä kukaan ei uskaltanut poistua talosta ja se nainen vaan stalkkaili meitä ikkunoista julma ilme kasvoillaan.
Yhtäkkiä äitini puhelin soi ja vastasin siihen. Naisen ääni sanoi:"Tiedätkö mitä *Jari (isoveljeni nimi, muutettu) on tehnyt kokoushuoneessamme, tuhosi kaiken ja nyt sinun täytyy hakea hänet.."

Yhtäkkiä olinkin jossain kerrostalon rappukäytävässä jossa muka asuin ja ne samat tyypit olivat laittamassa niitä putkia sen kerrostalon rappukäytävällä.
Kaikki naapurit (jotka olivat tuttuja tai sukulaisiani) ihmettelivät tätä ja jokainen sanoi etteivät uskalla poistua asunnoistaan. Minun täytyi poistua, koska minun piti hakea veljeni jostain.
Nämä kolme tyyppiä toivat sitten veljeni, tai mitä hänestä oli jäljellä ja vitsailivat jotain että pääkin näyttää siltä kun olisi syönyt dynamiittia..
Veljeni ruumis oli ihan jauhelihaa ja hänet oli pakattu sellaiseen valtavaan foliomaiseen paistopussiin..
Minun piti ajaa pyörällä 50 km:n päähän sinne lapsuudenkotiini ja veljeni ruumis oli pyörän tarakalla... Sitten uni loppui koska mieheni herätyskello soi..

Minulla on tosi huono olo. Uni oli erittäin todentuntuinen ja se pahuus niistä ihmisistä oikein loisti siinä unessa. Tosielämässä veljeni oli vielä muutama vuosi sitten vähän hulttio ja pyöri epämääräisten tyyppien kanssa..
Nykyään on vähän rauhoittunut ja vakiduunissa, mutta joskus pelkään että hänelle sattuu jotain..

Unihan tämä vain oli, en edes tiedä miksi kirjoitin tänne, mutta tuntui tosi todelta vaikkei siinä ollutkaan mitään järkeä..