Suomalainen suorittaminen ahdistaa
Oma mieheni on venäläinen ja siskoni mies ranskalainen. Kummallekin maalle näyttää olevan ominaista tietynlainen rento suhtautumistapa elämään. Lapsia kuritetaan jos tarve vaatii, pienet lapset syövät sokerista, eikä joka asiasta nitkuteta ja natkuteta.
Mikä kummallisinta, noidenkin maiden lapsista näyttää kasvavan perusterveitä onnellisia ihmisiä, jotka huomioivat ympäristönsä ja selviävät elämästä siinä kuin suomalaisetkin.
Olenko vain turha ahdistuja vai onko tämä suomalainen kontrollijärjestelmä mennyt jossain yli?
Kommentit (26)
Kasvata lapsesi niin kuin itse parhaaksi näet. Mitä ahdistumista siinäkin nyt muka on? Ihme asiat ne nykyään ahdistaa.
Elämästä pitää nauttia meni miten meni. Pskaa tulee kuitenkin niskaan säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olenko vain turha ahdistuja vai onko tämä suomalainen kontrollijärjestelmä mennyt jossain yli?
Olet turha ahdistuja. Ei nyt tietenkään kannata ruveta vetämään viinaa kuin venäläiset miehet, jotka kuolevat hyvin nuorena, mutta noin ylipäänsä saa elää aika huolettomasti, eikä se vaikuta elinikään keskiarvona kuin joitain vuosia.
On hyvin suomalainen asenne, että ikään kuin suoritetaan muutama elinvuosi lisää sen sijaan että nautittaisiin elämästä ja elettäisiin se mikä eletään.
Mitä väliä sillä on, kuoleeko 69-vuotiaana vai 78-vuotiaana, jos kuolema vain tulee nopeasti. Ei kuollut ihminen mitään sure, ei etenkään elämätöntä elämää.
On hyvin suomalainen asenne, että ikään kuin suoritetaan muutama elinvuosi lisää sen sijaan että nautittaisiin elämästä ja elettäisiin se mikä eletään.
Tämä. :D
Nipotetaan, vahditaan itseä ja muita, eletään "terveellisesti" ja "oikein" - että voidaan sitten nipottaa pari vuotta pidempään. Ehkä.
Ja koskeehan tämä suorittaminen ja pilkun noudattaminen muutakin elämää ("elämää"), kun eihän siitä mitään tulisi, että jokainen tekee mitä tykkää. Ruodussa on pysyttävä, ellet ole poikkeushenkilö; taiteilija, hullu, rohkea-oman-elämänsä-sankari..
Vierailija kirjoitti:
Nipotetaan, vahditaan itseä ja muita, eletään "terveellisesti" ja "oikein" - että voidaan sitten nipottaa pari vuotta pidempään. Ehkä.
Nimenomaan ehkä, koska
a) terveys ja elinikä riippuu hyvin hyvin voimakkaasti perimästä
b) stressi on yksi merkittävimmistä terveyteen vaikuttavista muuttujista, joten helposti käy niin, että sen, minkä itsekurilla voittaa, stressillä menettää.
Vierailija kirjoitti:
On hyvin suomalainen asenne, että ikään kuin suoritetaan muutama elinvuosi lisää sen sijaan että nautittaisiin elämästä ja elettäisiin se mikä eletään.
Tämä. :D
Nipotetaan, vahditaan itseä ja muita, eletään "terveellisesti" ja "oikein" - että voidaan sitten nipottaa pari vuotta pidempään. Ehkä.
Ja koskeehan tämä suorittaminen ja pilkun noudattaminen muutakin elämää ("elämää"), kun eihän siitä mitään tulisi, että jokainen tekee mitä tykkää. Ruodussa on pysyttävä, ellet ole poikkeushenkilö; taiteilija, hullu, rohkea-oman-elämänsä-sankari..
Ihmiset jotka puhuu näin, ei ole tajunneet pointtia: olennaista ei ole ikävuosien määrä, vaan ikävuosien laatu.
On eroa, elätkö hengityskoneeseen kytkettynä jatkuvassa tukehtumisvaarassa hankittuasi röökaamalla keuhkoahtaumataudin, vai voitko hengittää normaalisti.
On eroa, virutko jalattomana sängyssä diabeteksen vaurioittamana, vai pystytkö kävelemään normaalisti.
Nämä ovat valintoja, joita teemme. Kyse on hyvästä elämästä eikä mistään turhan "nipottamisesta".
Minulla on kaksi aikuista lasta. Molemmat tasapainoisia aikuisia.
Kotonamme ei ollut koskaan sen kummempia sääntöjä.
Lapset kasvoivat jo pienenä siihen, miten tulee toimia, ilman erillistä "kasvatusta".
Olen siis itse valinnut diabeteksen.
Kyllä kysymys on nimenomaan nipottamisesta. Suomalaiset vanhustenhoitolaitokset ovat täynnä naisia, jotka käytännössä vain odottavat kuolemaa. Miehet ovat kuolleet aikaisemmin.
Varmasti moni olisi mieluummin mies, joka perimänsä puolesta helpommin kaatuu hautaan suorilta jaloilta kuin nainen, joka vuosikausi toisensa perään odottaa kuolemaa pahimmillaan dementoituneena ja mistään sen syvempää ymmärtämättä.
Kun terveydenhoito oli kehittymätöntä, niin aika lailla suorilta jaloilta lähdettiin. Ei siihen infarktiin tai syöpään ollut hoitoja. Elämä kesti minkä kesti ja sitten se oli ohi, eikä kukaan sitä surrut. Ei ollut loputonta sairastumista, raskaita hoitoja ja pitkää venytettyä vanhuutta, vaan aktiivinen elämä, jota seurasi nopea kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin suomalainen asenne, että ikään kuin suoritetaan muutama elinvuosi lisää sen sijaan että nautittaisiin elämästä ja elettäisiin se mikä eletään.
Tämä. :D
Nipotetaan, vahditaan itseä ja muita, eletään "terveellisesti" ja "oikein" - että voidaan sitten nipottaa pari vuotta pidempään. Ehkä.
Ja koskeehan tämä suorittaminen ja pilkun noudattaminen muutakin elämää ("elämää"), kun eihän siitä mitään tulisi, että jokainen tekee mitä tykkää. Ruodussa on pysyttävä, ellet ole poikkeushenkilö; taiteilija, hullu, rohkea-oman-elämänsä-sankari..Ihmiset jotka puhuu näin, ei ole tajunneet pointtia: olennaista ei ole ikävuosien määrä, vaan ikävuosien laatu.
On eroa, elätkö hengityskoneeseen kytkettynä jatkuvassa tukehtumisvaarassa hankittuasi röökaamalla keuhkoahtaumataudin, vai voitko hengittää normaalisti.
On eroa, virutko jalattomana sängyssä diabeteksen vaurioittamana, vai pystytkö kävelemään normaalisti.
Nämä ovat valintoja, joita teemme. Kyse on hyvästä elämästä eikä mistään turhan "nipottamisesta".
Miten se diabetes vie ne jalat? Onko linkkiä kiinnostaa tietää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin suomalainen asenne, että ikään kuin suoritetaan muutama elinvuosi lisää sen sijaan että nautittaisiin elämästä ja elettäisiin se mikä eletään.
Tämä. :D
Nipotetaan, vahditaan itseä ja muita, eletään "terveellisesti" ja "oikein" - että voidaan sitten nipottaa pari vuotta pidempään. Ehkä.
Ja koskeehan tämä suorittaminen ja pilkun noudattaminen muutakin elämää ("elämää"), kun eihän siitä mitään tulisi, että jokainen tekee mitä tykkää. Ruodussa on pysyttävä, ellet ole poikkeushenkilö; taiteilija, hullu, rohkea-oman-elämänsä-sankari..Ihmiset jotka puhuu näin, ei ole tajunneet pointtia: olennaista ei ole ikävuosien määrä, vaan ikävuosien laatu.
On eroa, elätkö hengityskoneeseen kytkettynä jatkuvassa tukehtumisvaarassa hankittuasi röökaamalla keuhkoahtaumataudin, vai voitko hengittää normaalisti.
On eroa, virutko jalattomana sängyssä diabeteksen vaurioittamana, vai pystytkö kävelemään normaalisti.
Nämä ovat valintoja, joita teemme. Kyse on hyvästä elämästä eikä mistään turhan "nipottamisesta".
Miten se diabetes vie ne jalat? Onko linkkiä kiinnostaa tietää
Aloita vaikka wikipediasta, sitten diabetesliitto, duodecim... mikä tahansa asiaa käsittelevä lähde tietää jalkojen amputaatiosta.
Mitä mä just luin? Kaipailet rentoutta - ja sitten ensimmäisenä esimerkkinä mainitset lasten kurittamisen? No joo, kyllä suomalaisistakin vaan tulisi niin rentoja, onnellisia ja aurinkoisia, jos lapsia saisi piiskata niin paljon kuin sielu sietää!
French montana tekee täysin paskaa rap musiikkia.
Vierailija kirjoitti:
On hyvin suomalainen asenne, että ikään kuin suoritetaan muutama elinvuosi lisää sen sijaan että nautittaisiin elämästä ja elettäisiin se mikä eletään.
Tämä. :D
Nipotetaan, vahditaan itseä ja muita, eletään "terveellisesti" ja "oikein" - että voidaan sitten nipottaa pari vuotta pidempään. Ehkä.
Ja koskeehan tämä suorittaminen ja pilkun noudattaminen muutakin elämää ("elämää"), kun eihän siitä mitään tulisi, että jokainen tekee mitä tykkää. Ruodussa on pysyttävä, ellet ole poikkeushenkilö; taiteilija, hullu, rohkea-oman-elämänsä-sankari..
Jos jokin on "hyvin suomalainen asenne", niin suomalaisten arvostelu.
Käyttäjä12242 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nipotetaan, vahditaan itseä ja muita, eletään "terveellisesti" ja "oikein" - että voidaan sitten nipottaa pari vuotta pidempään. Ehkä.
Nimenomaan ehkä, koska
a) terveys ja elinikä riippuu hyvin hyvin voimakkaasti perimästä
b) stressi on yksi merkittävimmistä terveyteen vaikuttavista muuttujista, joten helposti käy niin, että sen, minkä itsekurilla voittaa, stressillä menettää.
Niin ja sillä nipottamisella aiheutamme stressiä lapsille ja nipotusasenteella itsellemme...ja jatkuvalla vaatimisella psyykkistä huonoa oloa...kaikille.
Kyllä tämä kansa voisi rennommin ottaa... vaikka vaatisi, niin voisi sen esittää kauniisti.
Suomessa on kyllä oikeasti lapsen kasvatuksesta tehty hirveän vaikeaa. Facebookin vauvaryhmissä kauhistellaan kaikkia sivusta seurattuja tilanteita ja pidetään suunnilleen pahoinpitelynä, jos joku antaa puolivuotiaalle vauvalle smoothien, jossa on lehmänmaitoa (vaikka se esim. Ruotsissa on heidän suositistensa mukaista). Oikeassa elämässä en kyllä tuohon ole törmännyt. Joskus aikani kuluksi juttelin joissain fb-ryhmissä, mutta lähdin niistä pois, kun alkoi ahdistaa tuo hirveä tuomitsevuus, jos kaikki ei samaan äitimuottiin mahdu.
Oikeasti kukaan ei aikuisesta enää näe, että onko joku lapsi saanut yhden keksin joka päivä vai ei ollenkaan sokeria. Tai saattaa siten nähdä, että oon kuullut monesta, joilla lapsuudessa on ollut hyvin rajoitettua herkkujen saanti, joten ei osaa aikuisena sitä rajoittaa ollenkaan vaan vetää oikein kaksin käsin.
Ei venäläiset mitään kunnon "perusterveitä onnellisia" ihmisiä ole. Vieläkin keskimääräinen eliniänodote reilusti alle länsimaiden.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mä just luin? Kaipailet rentoutta - ja sitten ensimmäisenä esimerkkinä mainitset lasten kurittamisen?
Lasten ja eläinten kurittaminen on ihan yleistä kulttuurimaissa. Italiassa tai Ranskassa lapsi otetaan mukaan ravintolaan, mutta jos hän ei käyttäydy, saa hän ympäri korvia.
Ei siellä lapsia pahoinpidellä, mutta ei siellä myöskään jätetä tukistamatta huonosti käyttäytyvää lasta.
No, Venäjällä elinikä on heidän valinnoistaan johtuen selkeästi alhaisempi elinikä kuin Suomessa.
Ranskassa taas on enemmän alkoholisairauksia ja liikenneonnettomuuksia.
Näen asian niin, että suomalainen asenne katsoo tulevaisuuteen: kun teen nämä valinnat nyt, elämäni on parempaa/turvallisempaa/pidempi.
Tai sitten voin nautiskella lyhytjänteisesti nyt ja ottaa seuraukset niskaani myöhemmin.
Teet niin kuin sinusta parhaalta vaikuttaa.