Lapsi ei tee oma-aloitteisesti mitään kehittävää :(

Ulkoilemalla esim. tunnin voisi tienata 15 min puhelinaikaa? Lähde mukaan ulkoilemaan, eväsretkelle, pyöräilemään yms. Sovitte että puhelin jätetään kotio (sinulla mukana hätätapausta varten mutta pysyy laukussa/taskussa) ?

Niin ei sitä turhaan sanota että lapsen pitää välillä tylsistyä eli anna naukua tylsyyttään.

Kasvatuksessa vika....

Mun korvaan kuulostaa ihan perus 9-vuotiaalta. Jos haluat, että hän harrastaa jotain kehittävää, niin kasvata hänet siihen. Ei lapsi ajattele, mikä on kehittävää ja mikä ei, vaan aikuinen. Ota hänet mukaan arkeen, kysele, kiinnostu hänen asioistaan, menkää yhdessä retkeilemään tai tekemään jotain kehittävää.

Äh, lapsilla pitää olla välillä rentoa oleilua. Ei koko ajan tarvitse suorittaa!

Minusta riittää, kun kesälomalla tekee joka päivä jotain. Vaikka ulkoilee kaverien kanssa, käy uimassa tai leffassa tms. Muuna aikana saa oleilla.

Elektroniikan kanssa touhuilua kannattaa hiukan rajata vaikka niin, että pelit ja kännykät tuodaan keittiöön lataukseen vaikka klo 20. Siten niitä ei teininäkään näprätä yötä myöden.

Kannattaa ymmärtää, että aikuisen ideoimat jutut, saati kotityöt eivät ole lapselle oleilua, vaan usein aika pakkopullaa. Näin ajattelin itsekin lapsena, ihaninta olisi ollut lukea koko ajan (tietsikkapelejä ei vielä ollut).

Ja silti minusta tuli aktiivinen asiantuntijatyöläinen, jolla on kaksi lasta, luottamustehtäviä ja työn ohessa kieliopintoja ja harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

9-vuotias. Kun patistaa, niin lähtee kavereiden kanssa uimaan tai ulos, tekee kotitöitä mukana vastahakoisesti (ei yksin), tai muuta mitä on varta vasten kehitetty tehtäväksi. Mutta aina kun on aikaa, että ei ole ohjelmoitu mitään tiettyä tekemistä tai kehotettu muuhun tekemiseen, niin viihtyy vain pleikalla, tv:n edessä tai puhelimella. Ja sitten jos on pari tuntia ulkoillut, niin on niiiiin väsynyt, että aivan mahdotonta ajatella tekevänsä mitään muuta.
Lapsi on aina ollut tosi aloitteeton, pienenäkään ei viihtynyt omin päin leikeissä ollenkaan, vaan seuraa piti olla, että leikit jatkui. Koulusta myös on saanut palautetta, että toiminnanohjauksessa on haasteita. Mua harmittaa ruutujen tuijottaminen, mutta vaihtoehtona sille käytännössä on, että passiivinen lapsi roikkuu vieressä kitisemässä ilman mitään omia ideoita. Onko kellään kokemusta vastaavanlaisesta tapauksesta? Kaipasin vähän jotain lisää toimivuutta arkeen, koska ounastelen karmeaa murrosikää tällä menolla.

Sori, mutta sinulla vaikuttaa olevan asenneongelma. Koet lapsesi jotenkin viallisena siksi, että hän ei ole sellainen kuin sinä haluaisit. Tuo ei ole hyvä lähtökohta. Lapsi on lapsi, ei mikään itsestäänleikkivä lelu, jonka voi sysätä syrjään touhuamaan itsekseen.

Se on oikeasti tosi tärkeää, että lapsi kokee ja valittaa tylsyyttä. Vaikka onkin inhottava kuunnella sitä mankumista. Olet varmaan pienempänä keksinyt aina tekemistä lapselle, jos on tylsyyttä valitellut? Sen taki ehkä ei osaa nytkään keksiä. Mutta ei peli ole vielä menetetty, nyt vain tarkat säännöt laitteiden käyttämiseen ja vanhemmille pitkää pinnaa valituksen kuuntelemiseen.

Voisitte ehkä kirjoittaa jonkun listan, missä olisi kaikenlaista tekemistä? Yhdessä siis pohtisitte, että mitä kaikkea kivaa tekemistä onkaan, ja kirjoittaisitte listaan. Siitä voisi sitten tylsänä hetkenä napata idean.

Seiska on oikeassa, tosin sain aloituksesta vaikutelman, että ongelma ei ole tekemisen puute, vaan se, että tekeminen - oleilu ja pelailu - ei ap:n mielestä ole kehittävää ja ok.

5