Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia arjesta yksin kahden pienen lapsen kanssa?
06.07.2018 |
Hei! Minulla on yhdeksän kuukautta vanha poika,
Ja olen raskaana. Tällä hetkellä viikkoja on kertynyt 26+3.
Laskettu aika on lokakuun puolessa välissä, ja esikoinen syntyi syyskuun lopussa 2017. Ikäeroa on siis lapsille tulossa vajaat 1v1kk.
Hirveästi jännittää ja ressaa tuleva arki. Miehen opiskelu jatkuu elokuussa, ja jään yksin hoitamaan esikoistani. Vauvan synnyttyä alkaa se vaihe jota jännitän, nimittäin jään arkipäivisin n. Klo 8-16 yksin kahden lapsen kanssa. Miten tulen selviämään 1-vuotiaan ja pienen vauvan kanssa....
Onko muilla kokemuksia vastaavasta ikäerosta? Onko teillä antaa jotain vinkkejä selviämiseen kahden pienen lapsen kanssa?
Kiitos kaikille vastaajille jo näin etukäteen!
Kommentit (4)
Totta kai tulet selviämään. Elämässä on sellainen salaisuus, että sitä mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
Yhtenä päivänä ei tarvitse saada kaikkea valmiiksi, vaipat vaihdetaan yksi kerrallaan, vauva imetetään kun sille tulee nälkä...
Ymmärrän, että sulla on paljon kysymyksiä ja uuden vauvan kanssa tuntuu kuin kaikki kääntyisi taas ihan päälaelleen, mutta sinä olet siinä keskiössä aikuinen joka ottaa sen tilanteen haltuun. Pikkusisarus ei enää synny vanhemmilleen, vaan valmiiseen perheeseen.
Äidillä on kaksi polvea sen takia, että ainakin kaksi lasta mahtuu syliin. Enemmänkin tarvittaessa, tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vähän hämäävä otsikko, kun et siis ihan yksin arjesta joudu selviytymään, kun illat ja viikonloput sulla on mies fyysisesti läsnä, mutta joo, silti, arkenne tulee olemaan järkyttävän haastavaa, ellei molemmat lapset ole ns helppoja tapauksia, siis että syöminen ja nukkuminen sujuu hyvin. Mutta se alkaa helpottamaan sitten, kun kuopuskin saa sitä ikää kunnolla. Kun mies on opiskelemassa, sä keskityt vain siihen hoitamiseen ja huolenpitoon.
Joo, Pahoittelen hämäävää otsikkoa. Ja totta Kai keskityn yksin lasten kanssa ollessa ainoastaan lapsiin, se on selvä. Esikoisen ollessa ihan pieni vauva kävimme paljon ulkona päivisin, joka oli minulle kuin henkireikä, mutta en sitten tiedä, kun vauva syntyy, miten sitä jaksaa tuplarattaiden kanssa lähteä ihmisten ilmoille. Voi olla että, että ekat kuukaudet ollaan päivisin enimmäkseen sisällä, ja mies saa sitten käyttää esikoisen pihalla kotiin tultuaan.
Ap
Minä olin aikoinaan IHAN yksinhuoltaja. Lasten ikäero 1,2 vuotta.
Päätin heittää ukon pihalle, kun havaitsin olevani taas raskaana, vaikka täys-imetin.
En vain kestänyt ajatusta kahdesta alle 2 vuotiaasta ja vielä aikuisesta lapsesta.
Loistava päätös! Ja hyvin tulin toimeen kahden pienen kanssa.
Ota se vuoden vanha mukaan vauvan hoitoon.
Minä esim. tarkoituksella laitoin peppurasvan alahyllylle, että reilu vuoden vanha saa tuoda sen ja viedä takaisin paikoillen.
Muista myös kehua sitä vanhempaa, kun hän toimii oikein.
Hänellä oli myös omat nukenvaunut ja nukke sitten hieman myöhemmin, vaikka olikin poika.
Yhdessä me sitten mentiin puistoon ja käytiin kaupassa vaunujamme työnnellen.
Kun lapset olivat leikki-ikäisiä arki helpottui huomattavasti. Olin 3 vuotta kotona, koska arki sujui hyvin.
Ihan vähän hämäävä otsikko, kun et siis ihan yksin arjesta joudu selviytymään, kun illat ja viikonloput sulla on mies fyysisesti läsnä, mutta joo, silti, arkenne tulee olemaan järkyttävän haastavaa, ellei molemmat lapset ole ns helppoja tapauksia, siis että syöminen ja nukkuminen sujuu hyvin. Mutta se alkaa helpottamaan sitten, kun kuopuskin saa sitä ikää kunnolla. Kun mies on opiskelemassa, sä keskityt vain siihen hoitamiseen ja huolenpitoon.