Lue keskustelun säännöt.
Kampaajien kohtalo =(
06.07.2018 |
On se kyllä kamala ja surullinen tuo kampaajien kohtalo. Siis millaista työtä he joutuvat tekemään. Siis päivät pitkät vain käsittelevät hiuksia. Tuollainen työhän on silkkaa kidutusta, se pitäisi kieltää lailla.
Onko osa ihmisistä niin käsittämättömän sekaisin että he ihan vapaaehtoisesti tahtovat kampaajan työhön ja sitten kun he siihen pääsevät niin he viihtyvät siinä? Voiko joku todella olla niin hullu? Pitäisikö sellainen ihminen pakottaa hullujenhuoneelle? Onko hänellä toivoa parantua?
Vai menevätkö ihmiset kampaajan töihin vain jos on ihan pakko, he tavalla tai toisella joutuvat kampaajan työhön vastoin tahtoaan? Miten he sitten kestävät tuon päivittäisen kidutuksen, vuodesta toiseen? Mitä se kärsimys heille aiheuttaa? Tulevatko he hulluiksi, tekevätkö he itsemurhan,...?
Kunpa kenenkään koko maailmassa ei tarvitsisi kärsiä kuten kampaajat kärsivät. Ihmiskunta on paha kun se luo tuollaista kärsimystä =(
Kommentit (11)
Samaa voisi kysyä tällaisten ketjujen tehtailijoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa kyllä ajattelen kaikista töistä. Tai siis, onhan niitä harvinaisen onnekkaita ihmisiä joiden työ on jotain sellaista mikä on heidän henkilökohtainen intohimonsa, he sitten eivät töissään kärsi. Mutta suurin osa ihmisistä tekee työtään vain koska se on heidän ainoa tapa ansaita elantonsa. He ovat jumissa siinä tylsässä työssä jolla ei ole heille mitään merkitystä, heille on aivan sama mitä se työ on, yhtä hyvin he voisivat työkseen syödä p'skaa. Jokainen työpäivä on vain sitä että yrittää kaikin voimin sietää sitä kidutusta. On tämä kyllä kamala tämä ihmisen osa.
Kai ne päivät pitkät haaveilee kostavansa asiakkaille niiden saksilla millä ne niitä hiuksia leikkaa. Verinen kosto. Varo vain ensi kerralla kun kampaajalla käyt. Jonain päivänä ne vielä toteuttaa haaveensa.
Sitten kiinalainen parturi juoksee miesasiakkaan perässä ja lounaspaikan edustalla tarkoaa alapäätään kun ei kassavirtaa tihru omankin typeryytensä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne hiukset kovin paha juttu ole jos vertaa vaikka gyneen. Ne onnettomat joutuvat tuijottamaan ja ronkkimaan alapäitä päivästä toiseen, siinä vasta kaamea kohtalo!
Musta tuntuu aina tosi kurjalta käydä hammaslääkärillä juuri tuosta syystä. Musta tuntuisi tosi pahalta olla hammaslääkäri. Ja siis kun hammaslääkärillä käyn niin pakotan jonkun toimimaan hammaslääkärinä. Kunpa mulla ei olis hampaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa kyllä ajattelen kaikista töistä. Tai siis, onhan niitä harvinaisen onnekkaita ihmisiä joiden työ on jotain sellaista mikä on heidän henkilökohtainen intohimonsa, he sitten eivät töissään kärsi. Mutta suurin osa ihmisistä tekee työtään vain koska se on heidän ainoa tapa ansaita elantonsa. He ovat jumissa siinä tylsässä työssä jolla ei ole heille mitään merkitystä, heille on aivan sama mitä se työ on, yhtä hyvin he voisivat työkseen syödä p'skaa. Jokainen työpäivä on vain sitä että yrittää kaikin voimin sietää sitä kidutusta. On tämä kyllä kamala tämä ihmisen osa.
Tämä. Mä en ole koskaan tiennyt mitä haluaisin tehdä, mulla ei ole koskaan ollut mitään kutsumusammattia.
Nyt siitä sitten kärsii kun on hanttitöissä päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa kyllä ajattelen kaikista töistä. Tai siis, onhan niitä harvinaisen onnekkaita ihmisiä joiden työ on jotain sellaista mikä on heidän henkilökohtainen intohimonsa, he sitten eivät töissään kärsi. Mutta suurin osa ihmisistä tekee työtään vain koska se on heidän ainoa tapa ansaita elantonsa. He ovat jumissa siinä tylsässä työssä jolla ei ole heille mitään merkitystä, heille on aivan sama mitä se työ on, yhtä hyvin he voisivat työkseen syödä p'skaa. Jokainen työpäivä on vain sitä että yrittää kaikin voimin sietää sitä kidutusta. On tämä kyllä kamala tämä ihmisen osa.
Tämä. Mä en ole koskaan tiennyt mitä haluaisin tehdä, mulla ei ole koskaan ollut mitään kutsumusammattia.
Nyt siitä sitten kärsii kun on hanttitöissä päivästä toiseen.
Ei mitään sellaista ole olemassakaan kuin "kutsumusammatti" tai "se juuri itselle sopiva työ" tai "se ala mikä juuri sinua kiinnostaa". Silkkaa tarua ja legendaa kaikki tuollainen. En ymmärrä miksi tuota legendaa aina hoetaan ja toistetaan niin paljon. Miksi ihmiset yritetään väkisin saada uskomaan satuihin? Miksei olla rehellisiä? Kerrottaisiin: "kunhan hieman kasvat niin sinun täytyy mennä töihin, se on sitten aivan sietämättömän tylsää päivästä toiseen, jos selviät siitä hengissä sekä järjissäsi niin pääset siitä kidutuksesta eroon 65 vuotiaana kun jäät eläkkeelle".
Mutta ei. Meille kerrotaan että meidän täytyy löytää meidän kutsumusammatti. Miten ihmeessä voisimme löytää jotain sellaista mitä ei ole olemassa? Turhaan menee energiaa ja aikaa hukkaan kun olematonta etsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa kyllä ajattelen kaikista töistä. Tai siis, onhan niitä harvinaisen onnekkaita ihmisiä joiden työ on jotain sellaista mikä on heidän henkilökohtainen intohimonsa, he sitten eivät töissään kärsi. Mutta suurin osa ihmisistä tekee työtään vain koska se on heidän ainoa tapa ansaita elantonsa. He ovat jumissa siinä tylsässä työssä jolla ei ole heille mitään merkitystä, heille on aivan sama mitä se työ on, yhtä hyvin he voisivat työkseen syödä p'skaa. Jokainen työpäivä on vain sitä että yrittää kaikin voimin sietää sitä kidutusta. On tämä kyllä kamala tämä ihmisen osa.
Tämä. Mä en ole koskaan tiennyt mitä haluaisin tehdä, mulla ei ole koskaan ollut mitään kutsumusammattia.
Nyt siitä sitten kärsii kun on hanttitöissä päivästä toiseen.
Kuka muka haluaa tehdä jotain?
Hyvä aloitus! Ei kerro kampaajista vaan ihan kaikista töistä.
Mene töihin.