Kun toisen älykkyys pelottaa

Varmaan sitä että keskusteluissa ilmenee, että tiedät jostain huomattavasti muita enemmän tai tiedät aiheista, jotka eivät ole muille tuttuja. Muille saattaa tulla rinnallasi sellainen tunne, ettei heillä ole oikein mitään tuotavaa keskusteluun.

Ainakin minä esim. huomaan ihmisten peitellyt motiivit todella herkästi, jos he siis yrittävät vaikka ohjata keskustelua johonkin suuntaan, haluavat vahvistusta ennakkoluuloilleen tms. Eli keskustelukumppanini kokevat ikään kuin paljastuvansa minun kanssani jutellessaan. Ymmärrän kyllä että se voi tuntua pelottavalta.

- Kumppanilla on huono itsetunto ja hän pelkää että löydät (ja otat) hänen tilalleen pian jonkun fiksumman

- Kumppanilla on huono itsetunto ja hän kokee joutuvansa kilpasille kanssasi - ja tietää häviävänsä

- Kumppani on pwluri ja on arvellut voivansa kusettaa sinua (pyörittää tyttö/poikarinkiä selkäsi takana), mutta huomaa jo nyt ettei se tulisi onnistumaan, koska sinulla toimii hoksottimet

Tunnen pari sellaista ihmistä, ja heidän seurassaan on vaikea puhua koska tuntuu siltä että sanoo mitä tahansa se kuulostaa tyhmältä. Eli siis siinä seurassa tuntee itsensä epävarmaksi. 

Yleensä tuollainen tokaisu kertoo enemmän tokaisijasta kuin ohteesta. Älykkäitä ihmisiä pelkäävät sellaiset ihmiset, jotka ovat kovin kilpailullisia, mutta eivät kuitenkaan luota pärjäävänsä kilpailussa itse. Eivätkä ole kovin tottuneita siihen, että ympärillä on paljon älykkäitä ihmisiä.

Toinen mahdollinen tulkinta on, että olet outo ja outous halutaan tulkita älykkyydeksi.

Pelkkä älykkyys sinänsä ei ole pelottavaa.

Jos olet nainen niin se tarkoittaa tiettyä suunnitelmallisuutta ja itsekkyyttä. Nykyisin on niin muotia olla itsekäs ja postata loputtomasti naamakuvaansa. Miehenä haluaisin löytää lämminhenkisen ihmisen rinnalleni, jonka kanssa olisi ilo jakaa elämänsä avoimesti vailla varjoja itsekkyydestä ja varautumisesta.

Isot tulot, niiden sijoittaminen minnelie säästötileilleen, eksoottisiin yhden ihmisen harrastuksiin ja pintaliitoon on omiaan herättämään epäilyksiä. Puheet avioehdoista, minä ostan minulle asunnon -jutuista sun muut tämänhenkiset eivät kerro minulle, että minä olen arvostettu ja että hän haluaisi olla juuri minun kanssani. Kivahan se sinulle. Mitähän me tehtäisiin. Me-termiä kyllä viljellään silloin, kun pitää naamioida omat mokansa yhteisiksi mokiksi :D

Ehkä tämä on sitä hakemaasi pelottavaa älykkyyttä?

Sekin miten käyttäytyy kun toinen on itseä tyhmempi, vaikuttaa siihen pidetäänkö pelottavana.

Esimerkiksi opettaja saattaa olla oppilasta paljon älykkäämpi, olematta kuitenkaan pelottava. Eli jos on kohtelias eikä tuomitseva tapa korjata jonkun harhaluulot, niin ei luultavasti vaikuta pelottavalta.

Tällä palstalla on niin helppoa päteä, kun on huippuälykäs ja ääÖÖ hipoo 180nta.

:=Voi teitä lapsukaiset ;)

sana m o n i os aaj a o n sensuroitu sana. koklatkaa.

Minä olen joskus sanonut tuon ihan vitsillä yhdelle kaverilleni, joka kyllä on oikeastikin aika älykäs. En tarkoita hänen pelottavan juuri minua, vaan olevan uhka koko läntiselle sivilisaatiolle ja mahdollisesti koko maailmankaikkeudelle :)

Kannattaisi hieman avata sitä, missä konteksissa on käynyt ilmi ' pelko ' sinua kohtaan?

Hmmm... Minulla on kehnot sosiaaliset taidot ja mielenkiinnonkohteet ovat sellaisia kapeita yhden ihmisen harrastuksia. Olen vieläpä huono kansantajuistamaan ja ottamaan huomioon, mitä joku tietää valmiiksi. Sitten tulee semmoista kommenttia, että "onpa diippii" tai "jos tää kirja on aloittelijoille, niin mikähän sitten olis edistyneille?". Kommentoivat semmoiset fiksut, seuralliset ihmiset, jotka vertailevat itseään paljon muihin. Onko jotain tällaista?

Itse ainakin huomaan keskutelussa usein "hyppääväni pikakelauksella eteenpäin". Tavallaan kun olen vastannut kysymykseen tiedän jo miten vastapuoli tulee siihen reagoimaan ja näin voi ajatella keskustelua koko ajan useamman siirron verran pidemmälle kuin missä todellisuudessa sillä hetkellä ollaan menossa.

Ihmiset hämmentyy jos vastaan kysymykseen jota eivät ole vielä ehtineet kysyä.

Itsekäs miäs kirjoitti:

Jos olet nainen niin se tarkoittaa tiettyä suunnitelmallisuutta ja itsekkyyttä. Nykyisin on niin muotia olla itsekäs ja postata loputtomasti naamakuvaansa. Miehenä haluaisin löytää lämminhenkisen ihmisen rinnalleni, jonka kanssa olisi ilo jakaa elämänsä avoimesti vailla varjoja itsekkyydestä ja varautumisesta.

Isot tulot, niiden sijoittaminen minnelie säästötileilleen, eksoottisiin yhden ihmisen harrastuksiin ja pintaliitoon on omiaan herättämään epäilyksiä. Puheet avioehdoista, minä ostan minulle asunnon -jutuista sun muut tämänhenkiset eivät kerro minulle, että minä olen arvostettu ja että hän haluaisi olla juuri minun kanssani. Kivahan se sinulle. Mitähän me tehtäisiin. Me-termiä kyllä viljellään silloin, kun pitää naamioida omat mokansa yhteisiksi mokiksi :D

Ehkä tämä on sitä hakemaasi pelottavaa älykkyyttä?

Ottamatta muuhun kantaa, niin jotenkin inhottavaa toivoa, että naisella ei olisi omia varoja ja noin taloudellisesti pakotietä suhteesta, jos se osoittautuu huonoksi. Eihän kukaan nyt oikeasti halua olla riippuvainen. Eikä kukaan voi olla koko ajan käytettävissä, tajuttavissa ja loputtoman keskinkertainen ja puhua vain helposti avautuvia yksinkertaisuuksia. Naisetkin ovat ihmisiä ja joskus ajatuksissaan tai liian väsyneitä olemaan kontaktissa, heillä voi olla jokin monimutkainen ajatus tai jokin halpa eksoottinen harrastus. Miten käyttäydyt, jos nainen ei täytäkään odotuksiasi? Suututko?