Se tunne kun ei ole kenellekään tärkein.
Ei aviomiehelle; mikä tahansa muu menee aina edelle. Läsnäollessaankaan hän ei ole täysin läsnä.
Ei lapsille; ovet jo lähes aikuisia ja heillä on omat elämänsä (pitääkin olla)
Ei kaverille; Sovittu meno voidaan vaihtaa kiinnostavampaan.
Päätin että otan koiran. Sille olen varmaan aina se tärkein, se rakastaa mua pyyteettömästi ja ilahtuu mut nähdessään vaikka olisin ollut vain 5 minuuttia poissa.
Kommentit (13)
Noh... sulla on aviomies ja lapset. Ainakin kuulut top kolmoseen varmaan jokaisen kohdalla.
On meitä, jotka joutaisi kuolla pois ihan kaikkien mielestä.
Määkin otin koiran, mutta sekin pitää enemmän miehestä kun musta:( Täytyy varmaan ostaa seuraavaks kultakala. Jospa se heiluttelis pyrstöönsä vaan mulle.
Tiedän, mulla on ollut koiria. Viimeisimmän kuolemasta on 10 vuotta. En ottanut uutta koska aviomies ei pidä koirista.
sama
Aviomies, lapsia, kavereita, kohta myös koira. Itse en ole puhunut kenekään kanssa Juhannuksen jälkeen kuin kaupan kassalle "ei kuittia".
Vierailija kirjoitti:
Aviomies, lapsia, kavereita, kohta myös koira. Itse en ole puhunut kenekään kanssa Juhannuksen jälkeen kuin kaupan kassalle "ei kuittia".
Miksi sulla on tälläinen tilanne?
Jos ottaisi papukaijan. Se ehkä juttelisi kaikille, eikä vain niille jota antaa ruokaa.
Jos opettaisi sen sanomaan "humanity sucks".
Vierailija kirjoitti:
Aviomies, lapsia, kavereita, kohta myös koira. Itse en ole puhunut kenekään kanssa Juhannuksen jälkeen kuin kaupan kassalle "ei kuittia".
Voi kurja. Ota nyt seuraavalla kerralla edes se kuitti ja kiittele vuolaasti. Sullahan surkastuu kohta äänijänteet.
Minulla on samat fiilikset. Ei tosin omaa perhettä. Vanhapiika.
Äskettäin suku tiedusteli minun mielipidettä aika triviaalista asiasta, ja minä onneton kerroin.
Omasta mielestäni vahvasti perusteltu mielipide on nyt kasvanut sukuriidaksi.
Miten vain olisinkin omassa yksinolemisessani ihan rauhassa, jos olisin vaan ollut sanomatta mitään.
Toki vikaa on minussakin. Minun olisi pitänyt entuudestaan tietää ja arvata, että suu suppuun ja pysy siinä tapetin vieressä kuten tähänkin asti.
Jotenkin siis käänteinen tilanne verrattuna aloittajaan, mutta silti jotenkin samanlainen.
Kaipa tämäkin vesilasimyrsky aikanaan laantuu ja voin taas vertailla kukkakuoseja aivan itsekseni.
Huvittavintahan on, että nyt tunnen itseni yksinäiseksi.
Aivan yksin ja rauhassa ollessani en lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos ottaisi papukaijan. Se ehkä juttelisi kaikille, eikä vain niille jota antaa ruokaa.
Jos opettaisi sen sanomaan "humanity sucks".
Älä ota nehän rakastaa vaan itseensä. Yks kaija kiroili ihmisille ja hoki peilikuvalleen kaija rakas, kaija rakas.
Niin yksin olet sinä ihminen - kaiken keskellä yksin.
Samaa yksinäisyyttä potee täällä muuan henkilö menossa junassa Kivistön kohdalla.
Teidän kohtalotoverien viestit vähän lievensivät pahaa mieltäni. Kiitos siitä.
Vierailija kirjoitti:
Noh... sulla on aviomies ja lapset. Ainakin kuulut top kolmoseen varmaan jokaisen kohdalla.
On meitä, jotka joutaisi kuolla pois ihan kaikkien mielestä.
Voi kuule, ei se aviomies paljon auta, jos se ei puhu eikä pussaa ja on vieläpä ihastunut työkaveriinsa. Eikä ole edes lapsia, koirista puhumattakaan.
En mäkään ole kenellekään tärkein, mutta en koe sitä ongelmaksi. Minusta on pelkästään hyvä, että lapsilleni heidän omat lapsensa ovat tärkeämpiä kuin minä. Ja minusta on ihan hyvä, että omille vanhemmilleni veljeni on ihan yhtä tärkeä kuin minäkin. Mieluusti suon ystävällenikin sen, että hänen miehensä ja lapsensa ovat hänelle tärkeämpiä kuin minä. En taida olla edes koiralleni tärkein, koska se suorastaan jumaloi poikaani ja tämän lapsia.
Olet oikeassa koiran suhteen pyyteettömän rakkauden suhteen. Tosin se on myös täysin riippuvainen sinusta seuraavat 10+ vuotta.