Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen elvyttäminen
03.07.2018 |
Se perinteinen. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä nuoresta, jo 15 vuotta. Alkuun liittyi hyvin vahva ihastuminen puolin ja toisin. Suhde oli fyysinen, mutta olimme myös parhaat ystävät.
Tiedätte, mitä aika, vaikea elämänkriisi (onneksi ohi) lapset ja kahden työssäkäyvän arki ilman tukiverkkoja voivat saada aikaan. Ystävyyttä ja seksiä on yhä, mutta myös toistuvaa turhaa eripuraa. Romanttiset tunteet ovat unohduksissa. Huomasin juuri, että puolison ollessa lyhyellä matkalla yksin en ole muistanut häntä lainkaan, ikävästä puhumattakaan. Olen sen sijaan ihastunut vahvasti toiseen ja kaipaan häntä päivittäin. Mies taas on tehnyt kevään aikana pari melko isoa päätöstä kertomatta minulle niistä lainkaan etukäteen. Ne eivät suoranaisesti koskeneet minua eikä tarkoitus ole ollut loukata, mutta surettaa se, ettei luottamus ilmeisesti ole kohdillaan. Aiemmin hän olisi halunnut puhua noista. Nyt molemmat meistä vetäytyy ja hautoo.
Mitään rajaa ihastumisessani ei ole ylitetty muuten kuin tunteen osalta. Ollaan puhuttu miehen kanssa oman suhteemme tilanteesta paljon ja ohimennen kerran myös tuosta ihastumisesta. Kerroin, että tunnen näin. Kerroin, etten halua edistää tuota tunnetta mitenkään, vaan parantaa omaamme. Mies sanoi, että hän ei mahda asialle mitään, hän ei voi muuttua lainkaan tai osaa tehdä mitään eri tavalla.
Vaadin varmasti aika paljon, periaatteessa ystävyyden ja seksin kai pitäisi riittää. Tuntuu vaan karulta, että kolmekymppisen pitäisi elää elottoman avioparin elämää. Kaipaan lämpöä, joka meillä on ollut vielä pari vuotta sitten. Omalta osaltani olen varmaan viimeisen vuoden haaveillut liikaa, nyt tajuan, että pitää tehdä minkä voi, kuten muillekin asioille elämässä. Vaan en tiedä, mistä aloittaa. Puhuminen ei näytä auttavan. Ollaan erilaisia oltu aina ja tämä on ennenkin ollut tiedossa. Joskus yritän antaa tilaa, mutta mies ei lähesty silloin juuri lainkaan, ja turhaudun viikossa kämppiselämään.
Mitä pitäisi tehdä? Ero on välillä ollut puheissa kun riitely on ollut rankempaa, mutta ehjä perhe on paljon arvoinen. Parempaa miestä en myöskään kuvittele löytyvän, korkeintaan helpomman elämän. Toimivista neuvoista kiitän sydämestäni!
Kommentit (4)
Kiitos ajatuksella kirjoitetuista sanoista! Puhumista on tehty paljon ja toisen tarpeet mwlko hyvin tiedetään (kai) mutta ne on pahasti ristiriidassa. Minä kaipaan hellyyttä, mies tilaa, jne. Pariterapia ei varmasti olisi huono ajatus. Eron haluaisin välttää. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, ettet etsi parempaa miestä, vaan helpompaa elämää. En usko, että yksin asuvalla erovanhemmalla olisi helpompaa. Ja sitten elämäsi vasta todella paljon vaikeutuukin, jos lähdet uusperheeseen.
Pariterapia olisi varmasti paikallaan jos ette koe osaavanne puhua asioista, ulkopuolisen avustuksella se voisi lähteä käyntiin.
Hei,
Kuten aloitit, on tavallista, että parisuhteeseen hiipii emotionaalinen etääntyminen alun ehkä symbioottisienkin vuosien jälkeen. Usein tähän etääntymisen luomaan railoon pudottautuu sitten uusi ihastus, joka tyydyttää läheisyyden tarvetta oman puolison sijaan.
Ihastuminen voikin olla myös hyvä tapa prosessoida sitä, mitä itse asiassa onkin vailla. Ja mitä omassa parisuhteessa pitäisi muuttua, että se olisi mahdollista saada siinä suhteessa takaisin? Miten minun itseni pitää muuttua, miten alkaa ilmaista toiveitani, tarpeitani ja ajatuksiani? Miten oppia antamaan emotionaalista läheisyyttä, avata itseäni, kuunnella toista.
Näitä asioita kannattaa ilman muuta käydä läpi myös pariterapiassa. Ulkopuolisen kanssa on turvallista ottaa puheeksi syvimmätkin ajatukset ja tunteet. Pariterapiaa voi saada joillain paikkakunnilla kirkon perheasiain neuvottelukeskuksitta maksuttakin ainakin muutaman tapaamiskerran ajan. Yksityisiä, maksullisia pariterapeutteja löytää kaikkialta, esim. Parisuhde Katajalla on lista heidän terapeuteistaan.
Usein syvimmät toiveet ja tarpeet eivät tule täytetyiksi ihan siksi, että niitä ei ilmaise. On siis opittava puhumaan, vuorovaikuttamaan, kommunikoimaan. Nämä ovat taitoja siinä missä remontointi tai ruuanlaittokin: on opittava tuntemaan, miten juuri tässä tilanteessa kannattaa toimia, nähdä omat sudenkuopat ja opittava uusia taitoja jotka rakentavat rotkon ylle taas luottamuksen siltaa. Usein matka kannattaa, vaikka sitten lopullinen päätös olisikin ero. On joka tapauksessa opittu puhumaan oikeista asioista etääntymisen sijaan.