Onko muita jotka ei pidä lapsista?

Mulla ei lapsena ollut mitään kokemusta pikkuvauvoista/-lapsista enkä koskaan ajatellut niitä hankkivani. Kuitenkin elämä meni niin, että sain kaksi lasta.

Heitä rakastan - muiden lapsista en edes pidä.

Mulla ei lapsena ollut mitään kokemusta pikkuvauvoista/-lapsista enkä koskaan ajatellut niitä hankkivani. Kuitenkin elämä meni niin, että sain kaksi lasta.

Heitä rakastan - muiden lapsista en edes pidä.

Sinulla on toki myös oikeus olla pitämättä sen erityisemmin kenenkään vieraiden lapsista, tai vaikka sukulaistesikaan. 

Kehitä kuitenkin lähinnä vain joku aivan neutraali suhtautuminen heihin, jos joudut jossain kuitenkin tekemisiin tai on jotain lapsia läsnä paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei lapsena ollut mitään kokemusta pikkuvauvoista/-lapsista enkä koskaan ajatellut niitä hankkivani. Kuitenkin elämä meni niin, että sain kaksi lasta.

Heitä rakastan - muiden lapsista en edes pidä.

Itse hoitanut paljon lapsia nuorempana,olin lapsenvahtina yms. Nyt omat lapset jotka rakkaita muiden lapsista en piittaa yhtään

Minä taisin saada isosiskona jo lapsena tarpeekseni kahdesta pikkuveljestä, kun vierestä seurasin mitä on äidin elämä. Äitini on nimittäin analysoinut omia huomioitaan, että totesi minusta jo hyvin aikaisin, etten missään vaiheessa osoittanut mitään suurta mielenkiintoa pikkuveljiini tai muihinkaan pieniin lapsiin. 

Olen toki ollut muutamia kuukausia töissä päiväkodissa ja jopa pienten lasten vastaanottokeskuksella, joten hoitaminen hoituu, mutta en ikinä halunnut omia lapsia. En tykännyt tarpeeksi, että niin olisi käynyt.

Mikään ei inhota niin paljoa kuin lapset ja koirat 🤢

En pidä lapsista, mutta en pidä muunkaan ikäisistä ihmisistä.

Vegaanilapset ovat mukavempia kuin lihapäänulikat.

Aivan väärä aloitus, ei lapset ole mikään yks samalainen ryhmä,niinku ei aikuisetkaan. Lapsissa on monenlaisia erilaisia luonteita...jos ei yhdestä tykkää ei voi sen perusteella kaikkia hylkiä

Pidän lapsia samanlaisina kuin aikuisiakin. Tykkään jos tulen juttuun. Jotkut ovat mukavempia kuin toiset. ”Totuus tulee lasten suusta” juttuja en ole ikinä tajunnut.

En tykkää hirevästi niistä lapsista, jotka hakevat huomiota vierailta aikuisilta. Siis kun olen puistossa omien lasteni kanssa, niin en pidä siitä, että joku vieras lapsi tulee ja yrittää saada huomioni jatkuvasti, niin etten pystyisi enää omieni kanssa juuri mitään tekemään ja keskittymään heihin. Sama kahviloissa ym. Mieheni taas on vastakohtani ja juttelee kivasti myös näille vieraille lapsille.

Ja ymmärrän toki, että nämä lapset eivät saa tarpeeksi huomiota omilta vanhemmiltaan. Surullista kyllä, mutta joskus haluan olla vain omieni kanssa puistossa jne!

Ei tähän lässytykseen voi muuta sanoa kuin:

"PIENI ON SEN ÄIDIN SYLI, JOHON EI MUUT KUIN OMAT LAPSET MAHDU"

En tajua miten tyhmä pitää olla, että oikein ylpeilee sillä, että minä tykkään vain omistani, en muiden. Kun ihan jokainen lapsi tarvitsee ja hyötyy siitä, että siitä pitää huolta, sen hyväksyy ja siitä tykkää "koko kylä". Myös se sinun lapsesi siinä kuin naapurin lapsi. Jos kaikki olisi tuollaisia mulkkuja, meillä olisi entistä enemmän erittäin huonosti voivia lapsia. Kun se isin ja äidin silmäteränä oleminen ei vaan riitä, kun sitä ymmärrystä ja hyväksyntää pitää saada muualtakin. Ja näin ollen jos näet tämän tärkeänä omille lapsillesi ole hyvä ja kanna kortesi kekoon ja suostu näkemään ne muut lapset ihan samalla tavalla kivoina ja ainutkertaisina yksilöiinä kuin omasikin. Se ei ole edes kovin vaikeaa, kun vaan vähän yrittää.

Mutta ymmärrän toki, että jos ei ole mistä antaa, niin sitten ei ole. 

Minä tykkään kaikista maailman lapsista! Omiakin on, mutta mulla on plan kummilapsia, lahjoitan rahaa useammallekin kansainväliselle lastensuojelu/kehitysorganisaatiolle, autan lapsia ja ruokin naspurinkin lapset.

Kaikki maailman lapset ovat meidän kaikkien lapsia. Suurta itsekkyyttä ajatella että vain omat on tärkeitä!

Afrikan sarven nälkään riutuva lapsi, syyrian sota-alueella vammautunut lapsi, aasiassa lapsiprostituutioon pakotettu lapsi - kaikki yhtä tärkeitä ja arvokkaita kuin omani. Ja rakastan noita kaikkia lapsia, isoja ja pieniä, terveitä ja sairaita - en siis vain omia lapsiani.

Jos jollain, niin tällä tavalla, masilma muuttuu ennen pitkää paremmaksi. Rakkaudella.

Ovat minulle neutraaleja, ei aiheuta minkäänlaisia tunteita.

Onko ihmisistä pakko tykätä iän perusteella?

Musta se on hassua, on aina ollut. Useimmat on lapsina rasittavia jos totta puhutaan. Vaativat paljon eivätkä anna mitään.

Pääasiassa pidän toisten ihmisten seurasta, eli myös suuri osa lapsista ja nuorista on ihan kivoja. Jotkut lapset, samalla tavalla kuin jotkut aikuiset ovat kuitenkin täysiä pässejä. Yleensä omena ei kauas puusta putoa.

Omia lapsiani rakastan, mutta meidän naapurustossa asuu joitakin perheitä, joita en voi sietää. Hirveetä porukkaa ovat sekä lapset että vanhemmat.

Minä en pidä. Miehen kaveri toi vierailulle mukanaan taaperonsa. Vierailun jälkeen jouduin jynssätä kaikki pinnat, kun ne olivat aivan tahmassa.

Muutenkin, se älämölö, sotku ja typerät kysymykset ärsyttävät. Kun lapset kasvavat, niistä tulee vielä pahempia, eli jonneja!

4ever lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän lässytykseen voi muuta sanoa kuin:

"PIENI ON SEN ÄIDIN SYLI, JOHON EI MUUT KUIN OMAT LAPSET MAHDU"

En tajua miten tyhmä pitää olla, että oikein ylpeilee sillä, että minä tykkään vain omistani, en muiden. Kun ihan jokainen lapsi tarvitsee ja hyötyy siitä, että siitä pitää huolta, sen hyväksyy ja siitä tykkää "koko kylä". Myös se sinun lapsesi siinä kuin naapurin lapsi. Jos kaikki olisi tuollaisia mulkkuja, meillä olisi entistä enemmän erittäin huonosti voivia lapsia. Kun se isin ja äidin silmäteränä oleminen ei vaan riitä, kun sitä ymmärrystä ja hyväksyntää pitää saada muualtakin. Ja näin ollen jos näet tämän tärkeänä omille lapsillesi ole hyvä ja kanna kortesi kekoon ja suostu näkemään ne muut lapset ihan samalla tavalla kivoina ja ainutkertaisina yksilöiinä kuin omasikin. Se ei ole edes kovin vaikeaa, kun vaan vähän yrittää.

Mutta ymmärrän toki, että jos ei ole mistä antaa, niin sitten ei ole. 

No en minä omianikaan niin erinomaisina pidä. En heitä millekään jalustalle nosta. Rakastan heitä sellaisina kun ovat. Tarkoitukseni oli vain sanoa etten oikein osaa olla pienten lasten kanssa. Ja se meteli mikä lapsista lähtee...

Täällä yksi. En jaksa lapsia. En ole koskaan halunnut omia lapsia. Tiesin sen jo lapsena. En myöskään leikkinyt nukeilla lapsena, kuten kai yleensä muut tytöt. En kestä lapsista lähtevää meteliä. Minusta lapset ovat vaan yleensä hirveän rasittavia. Poikkeuksiakin on, mutta niitä on vähemmän. Onneksi puolisonikaan ei ole lopulta alkanut lapsia haluamaan, vaikka hän aikoinaan sanoi voivansa niitä joskus ehkä haluta. Jos puolisoni haluaisi lapsia, ymmärtäisin häntä kyllä. Erohan siitä tulisi vääjäämättä, koska en kenenkään mieliksi lapsia hanki. Toivon kuitenkin, ettei puolisoni ole vanhana minulle katkera siitä että häneltäkin jäivät lapset tekemättä kun sattui tällaisen emännän löytämään. Olisi sitten etsinyt eri emännän, jos lapsia olisi halunnut.

Mielestäni olen vastuullinen kun en hanki lapsia, koska tiedän etten olisi sopiva äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään kaikista maailman lapsista! Omiakin on, mutta mulla on plan kummilapsia, lahjoitan rahaa useammallekin kansainväliselle lastensuojelu/kehitysorganisaatiolle, autan lapsia ja ruokin naspurinkin lapset.

Kaikki maailman lapset ovat meidän kaikkien lapsia. Suurta itsekkyyttä ajatella että vain omat on tärkeitä!

Afrikan sarven nälkään riutuva lapsi, syyrian sota-alueella vammautunut lapsi, aasiassa lapsiprostituutioon pakotettu lapsi - kaikki yhtä tärkeitä ja arvokkaita kuin omani. Ja rakastan noita kaikkia lapsia, isoja ja pieniä, terveitä ja sairaita - en siis vain omia lapsiani.

Jos jollain, niin tällä tavalla, masilma muuttuu ennen pitkää paremmaksi. Rakkaudella.

Mä en pidä lapsista, mutta annan silti rahaa kehitysmaiden lapsille. Koen, että minulla on rikkaana länsimaalaisena moraalinen velvollisuus auttaa kykyni mukaan muita, huonommassa asemassa olevia, erityisesti tyttöjä ja naisia.

En silti pidä lapsista.