Onko yksinäisyys tappanut sinut?

*Kokeilee pulssia*

Ei vielä.

On tappanut henkisesti, olen vain elossa oleva tyhjä kuori

Ei päinvastoin, voisin erakoitua loppuelämäkseni eikä tekis edes tiukkaa. Kissan tai koiran voisin ottaa seuraksi.

Kyllä.

Paskanjauhajat. Stalkkerit ja petturit.

Retorisia kysymyksiä. Minkälaisia/tyyppisiä ihmisiä haluaisit ystäväksi tai kumppaniksi? Mistä he olisivat kiinnostuneita, olisiko lähes samat kiinnostuksenkohteet – joka yhdistäisi? Voiko matkustaa ulkomaille usein vai pelkästään kotimaassa. Oletko päässyt messutapahtumiin, entä muihin paikkoihin. Jos on joku tilanne, että haluat puhua, oletko soittanut kriisipuhelimeen - ei ole pakko olla edes kriisiä, että saa ideoita lisää ja itse päättää mitä tekee. Haluatko enemmän läheisiä ihmisiä kotona/vapaalla vai työelämätyyppistä kommunikointia. Oletko enemmän ateistien parissa viihtyvä, uskovien vai new age, joku muu aate, vai onko sillä väliä, mieti itse mikä seura olisi kivointa. Entä kenen seura olisi taas väärä, ettet sinne halua. Kun tietää suurinpiirtein, on helpompi suunnistaa. Entä käytkö ravintolaympäristössä tai deittisivustolla, vai ovatko vaatimukset kohtuuttomia - sitten ehkä joku luonnollisempi ympäristö. Minkälaista ihmistä uskaltaisit lähestyä sanomalla moi (vai lähestyykö toinen) ja kysymällä jotain (myöhemmin voi kysyä kahville), sellainenko jolla on jo laaja kaveripiiri vai sellainen jolla ei ole. Mistä tunnistat luotettavan henkilön, ettei väärän kanssa. Jos ei kuitenkaan löydy sopivaa heti, vika ei ole sinussa - joskus voi olla muiden erilainen maailmankatsomus tai asenne. Toivottavasti hyvä sää voi johdattaa sinua johonkin kivaan paikkaan, vaikka yhteen

On. En viitsi lähteä kotoa mihinkään muualle kuin kauppaan ja lenkille. Lomat on ihan painajaista, en yhtään tykkää reissata yksin minnekään vaikka vissiin pitäisi. En vaan pysty tuntemaan siellä reissussa muuta kuin masennusta siitä ettei ole ketään ystävää tai kumppania jonka kanssa viettää aikaansa. Ehkä kannattaisi lopettaa jo tämä eläminen.

Kyllä on ollut yksinäinen loma. Juhannukseksi pyysin kaveria luokse, ei tullut ja selitys oli ettei jaksa. Toisen kaverin kanssa soiteltiin kesäkuun alussa ja oli puhe, että tulee käymään kun tulee tänne kotipaikkakunnalla lomaileen. Ei kuulunut mitään ja tiedän hänen käyneen.

Viimeisen vuoden aikana olen soittanut kahdeksalle ihmiselle, joita pidän kaverina tai hyvänä työkaverina. Vain kaksi heistä on saman vuosen aikana soittanut takaisin minulle. Enpä ole kiinnostavaa seuraa.