Turhautuminen keski-ikäiseen ja samaamattomaan äitiin
Äitini asuu pienellä paikkakunnalla yksin ilman puolisoa tai ystäviä. Hän on jäänyt omassa elämässään totaalisen yksin erottuaan isästäni n. 15 vuotta sitten. Hän eli nuoruuteni ajan minua ja sisaruksiani varten, mutta nyt kun olemme jo pari- kolmekymppisiä ja meillä on omat elämämme, hän on alkanut masentua ja turhautua elämäänsä. Hänellä ei ole ajokorttia ja siten mahdollisuutta liikkua edes lähikaupungeissa. Olen yrittänyt patistaa häntä autokouluun, jotta pääsisi edes liikkumaan miten haluaa ja voisi hommata itselleen vaikka lemmikin seuraksi.
Tympii kuunnella hänen katkeruuttaan oman elämänsä kurjuudesta. Hän ei edes yritä parantaa elämäänsä vaan tyytyy vain kohtaloonsa. Minusta tuntuu, että hän on minuun ja sisaruksiini pettynyt kun emme olekaan olemassa vain häntä varten.
Kommentit (14)
Tuollainen mäkin olisin, jos olisin eronnut. Kaupunkiin en uskaltaisi muuttaa, julkista liikennettä en osaisi käyttää, mihinkään tapahtumiin en uskaltaisi osallistua jne. Onneksi mulla on sentään auto, jolla pääsen suhaamaan ympäriinsä. Yritä saada äiti autokouluun ja hommatkaa joku ropponen sille.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mäkin olisin, jos olisin eronnut. Kaupunkiin en uskaltaisi muuttaa, julkista liikennettä en osaisi käyttää, mihinkään tapahtumiin en uskaltaisi osallistua jne. Onneksi mulla on sentään auto, jolla pääsen suhaamaan ympäriinsä. Yritä saada äiti autokouluun ja hommatkaa joku ropponen sille.
Täh? Mitä pelättävää kaupungissa asumisessa on? Julkisen liikenteen käyttö yms.on ihan opeteltavissa. Niin ne pitää kaikkien opetella,jos muuttaa vieraaseen paikkaan. Minunkin mielestäni paljon fiksumpaa olisi muuttaa johonkin kaupunkiin,missä autoa ei edes tarvitse. Palvelut lähellä eikä ole niin yksinäinen olokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mäkin olisin, jos olisin eronnut. Kaupunkiin en uskaltaisi muuttaa, julkista liikennettä en osaisi käyttää, mihinkään tapahtumiin en uskaltaisi osallistua jne. Onneksi mulla on sentään auto, jolla pääsen suhaamaan ympäriinsä. Yritä saada äiti autokouluun ja hommatkaa joku ropponen sille.
Täh? Mitä pelättävää kaupungissa asumisessa on? Julkisen liikenteen käyttö yms.on ihan opeteltavissa. Niin ne pitää kaikkien opetella,jos muuttaa vieraaseen paikkaan. Minunkin mielestäni paljon fiksumpaa olisi muuttaa johonkin kaupunkiin,missä autoa ei edes tarvitse. Palvelut lähellä eikä ole niin yksinäinen olokaan.
Kaikki, jos on ikänsä asunut jossain pienessä tuppukylässä jossa tuntee kaikki. Ei vanhempi ja ehkä arempikin ihminen niin vaan lähde yksin opettelemaan uusia asioita vaikka se kovin helpolta nuoremmista kuulostaakin. Täytyisi olla edes joku joka opettaisi. Kaupungissa voi silti tuntea olevansa ihan yhtä yksinäinen kuin maallakin.
Äitini on todella itsepäinen ja "ei halua" muuttaa elämäänsä. Hän on niin jämähtänyt. Pikkukylällä asunnotkaan eivät mene kaupaksi, joten en tiedä miten käytännössä kaupunkiin muutto onnistuisi.
Tuntuu kuin puhuisin 80-vuotiaasta mummosta, mutta kyse on kuitenkin vielä kohtuullisen nuoresta 5-kymppisestä ihmisestä!!!
Napanuora poikki, antaa asua missä asuu ja valittaa ihan niin paljon kun huvittaa. Jos ei aikuinen ihminen itse osaa elämäänsä järjestää, niin voi voi sitten.
Minulle on hirveän vaikeaa katsoa läheisen ihmisen "rappeutumista" läheltä. Ei se ole niin helppoa vain katkaista napanuoraa. Olisihan oma elämä helppoa jos vain tekisi niin, mutta omatunto ei salli.
Verikokeisiin. Masennuksen apuna voi olla myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Oireet aika samanlaiset ja toisiaan kertaavat.
Masennus tai vaihdevuodet oireilevat noin. Elämä ei todellakaan ole eletty 5-kymppisenä. Kyllä se äitisi pitää saada nyt ulos siitä omasta umpiostaan.
Millainen sosiaalinen piiri sinulla on? Olisiko luontevaa järjestää juhlia tai yhteistä tekemistä niin, että mukana on myös äitisi ikäisiä ihmisiä? Esim. Parhaan ystäväsi äiti tai poikaystäväsi äiti?
Kannusta äitiäsi pitämään kahvikestit tms. Työporukalle.
Kesällä voitte mennä naisporukalla kesäteatteriin, tanssilavalle, luonnonpuistoon, terassille syömään ja juomaan yhdet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mäkin olisin, jos olisin eronnut. Kaupunkiin en uskaltaisi muuttaa, julkista liikennettä en osaisi käyttää, mihinkään tapahtumiin en uskaltaisi osallistua jne. Onneksi mulla on sentään auto, jolla pääsen suhaamaan ympäriinsä. Yritä saada äiti autokouluun ja hommatkaa joku ropponen sille.
Täh? Mitä pelättävää kaupungissa asumisessa on? Julkisen liikenteen käyttö yms.on ihan opeteltavissa. Niin ne pitää kaikkien opetella,jos muuttaa vieraaseen paikkaan. Minunkin mielestäni paljon fiksumpaa olisi muuttaa johonkin kaupunkiin,missä autoa ei edes tarvitse. Palvelut lähellä eikä ole niin yksinäinen olokaan.
Kaikki, jos on ikänsä asunut jossain pienessä tuppukylässä jossa tuntee kaikki. Ei vanhempi ja ehkä arempikin ihminen niin vaan lähde yksin opettelemaan uusia asioita vaikka se kovin helpolta nuoremmista kuulostaakin. Täytyisi olla edes joku joka opettaisi. Kaupungissa voi silti tuntea olevansa ihan yhtä yksinäinen kuin maallakin.
Niinno, minä en ymmärrä tuollaista käsien pystyyn nostamista. Ei, en voi opetella julkisilla kulkuneuvoilla liikkumista, koska olen arka junttipulla. Ei, en voi muuttaa minnekään, koska olen arka junttipulla. Ei, en voi hankkia harrastuksia, koska olen arka junttipulla. Ei, en voi ylipäätään opetella mitään tai astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska haluan käyttää arkuuttani tekosyynä!
Ps. Ap, pankaa äidille ultimaatumi sisarusten kanssa. Joko muuttaa tai menee autokouluun. Tai teistä ei enää kukaan ala häntä passailla ja vierailutkin vähenee. Kuka hemmetti tuollaista ovimattoa katselee, minä en ainakaan viitsisi, jos mikään omatoimisuus ei maistu.
Ohis
Millä äitisi kävisi työssään maalla kaupungista? Julkiset ei kulje ja viisikymppisenä ei työpaikkaakaan niin vaan vaihdeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen mäkin olisin, jos olisin eronnut. Kaupunkiin en uskaltaisi muuttaa, julkista liikennettä en osaisi käyttää, mihinkään tapahtumiin en uskaltaisi osallistua jne. Onneksi mulla on sentään auto, jolla pääsen suhaamaan ympäriinsä. Yritä saada äiti autokouluun ja hommatkaa joku ropponen sille.
Täh? Mitä pelättävää kaupungissa asumisessa on? Julkisen liikenteen käyttö yms.on ihan opeteltavissa. Niin ne pitää kaikkien opetella,jos muuttaa vieraaseen paikkaan. Minunkin mielestäni paljon fiksumpaa olisi muuttaa johonkin kaupunkiin,missä autoa ei edes tarvitse. Palvelut lähellä eikä ole niin yksinäinen olokaan.
Kaikki, jos on ikänsä asunut jossain pienessä tuppukylässä jossa tuntee kaikki. Ei vanhempi ja ehkä arempikin ihminen niin vaan lähde yksin opettelemaan uusia asioita vaikka se kovin helpolta nuoremmista kuulostaakin. Täytyisi olla edes joku joka opettaisi. Kaupungissa voi silti tuntea olevansa ihan yhtä yksinäinen kuin maallakin.
Niinno, minä en ymmärrä tuollaista käsien pystyyn nostamista. Ei, en voi opetella julkisilla kulkuneuvoilla liikkumista, koska olen arka junttipulla. Ei, en voi muuttaa minnekään, koska olen arka junttipulla. Ei, en voi hankkia harrastuksia, koska olen arka junttipulla. Ei, en voi ylipäätään opetella mitään tai astua oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska haluan käyttää arkuuttani tekosyynä!
Ps. Ap, pankaa äidille ultimaatumi sisarusten kanssa. Joko muuttaa tai menee autokouluun. Tai teistä ei enää kukaan ala häntä passailla ja vierailutkin vähenee. Kuka hemmetti tuollaista ovimattoa katselee, minä en ainakaan viitsisi, jos mikään omatoimisuus ei maistu.
Ohis
Sinä oletkin sinä etkä ap:n äiti. Toiset ihmiset vaan on arempia tekemään mitään, ainakaan yksin. Juu, ehdottomasti kannattaa vaan hylätä muori ja jättää yksin. Kaikilla on sitten hyvä mieli. Tuskinpa te muutenkaan siellä päivittäin ravaatte valitteluja kuuntelemassa.
Hauskaa - tai ei itseasiassa lainkaan hauskaa - että 50 v on "muori " tässä keskustelussa. Ei pysty julkisia yksin käyttämään? Ollaanko tässä jossain toisessa todellisuudessa vai? Itse muutin juuri uuteen kaupunkiin työn perässä, minulla on vielä pari teiniä kotona ja elämä on aktiivista. En tunne ikäisiäni muoreja, mitä ihmettä?
T N50
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa - tai ei itseasiassa lainkaan hauskaa - että 50 v on "muori " tässä keskustelussa. Ei pysty julkisia yksin käyttämään? Ollaanko tässä jossain toisessa todellisuudessa vai? Itse muutin juuri uuteen kaupunkiin työn perässä, minulla on vielä pari teiniä kotona ja elämä on aktiivista. En tunne ikäisiäni muoreja, mitä ihmettä?
T N50
Hassua niin. Oletko kotoisin takahikiältä ja muutit sieltä juuri uuteen kaupunkiin vai muutitko toisesta kaupungista toiseen kaupunkiin? Ap:n lapset ovat jo aikuisia, miksi sinun eivät ole? Koska ihmiset ovat erilaisia.
Toisen puolesta ei voi elää elämää, mutta yrittäisin saada hänet muuttamaan isompaan kaupunkiin. Siellä olisi julkinen liikenne, harrastustoimintaa ym.
Olisiko teidän lasten lähellä jotain isompaa paikkaa, johon äitin voisi muutatuttaa. Voisi olla teillekin sitten apuna jos/kun lapsia tulee tai lemmikit tarvitsevat hoitoa jne.