MIKSI kaveri ei opi, aina rahapulassa!

Taustaa sen verran, että kaveri tienaa huomattavasti enemmän kuin minä, mutta hän on aina se, jolla kuukauden lopussa on rahat vähissä, itkien soittelee mulle ja käy läpi laskujaan ja kertoo valvovansa öitä miettien millä maksaa mitäkin. Tätä tapahtuu lähes joka kuukausi, jo vuosien ajan.

Olen hänelle noin sata kertaa selvittänyt, miten itse pärjään. Eli että rahankäyttö suunnitellaan. Ja turhaa ei ostella. Olen myös kertonut ostavani omat ja lasteni vaatteet pääsääntöisesti kirppiksiltä, yms. näitä ihan tavallisia säästökeinoja. Polkupyörät ym ostan lapsille myös käytettynä, ihan siistejä löytyy, kun vähän etsii.

No, nyt kaveri oli taas tämänkin kuun aikana ostellut mm. Ikeasta uuden sohvan, yhdelle lapselle uuden polkupyörän, ja tytölleen oli käynyt huvin vuoksi ostamassa satasella vaatteita (niitä on ihan tarpeeksi kyllä muutenkin, olen nähnyt). Sitten esitteli myös kaikenmaailman kesäkukkia ja terassikalusteita, jotka oli hankkinut.

En tiedä, olenko ilkeä (?) kun sanoin hänelle sitten vaan, että milläs meinaat loppukuun taas elää ja entäs se tuleva autoremontti, jonka hintaa stressasit...

Kaveri suutahti, ja sanoi että hän ei halua elää yhtä ankeaa elämää kuin minä (en koe eläväni ankeaa elämää, vaikka en juuri shoppailekaan, huom.) ja lasten tarpeista ei voi nipistää. (Polkupyörä käytettynä olis aiheuttanut siis jotain traumoja?)

Onko täällä kaverini tavoin toimivia? Voisko joku jotenkin valaista tätä ajatuskulkua, MITEN voi olla niin vaikeaa säästää tai ostaa käytettyä, kun ei kerran ole rahaa uuteen? Ja jos valittavana on stressaavat, itkuiset unettomat yöt, tai terassikalusteet, niin miten hel*etissä päätyy valitsemaan ne terassikalusteet??