Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää onko ollut/onko hyvä vanhempi lapsellensa?
Kommentit (28)
Minulle on samottu aikuisen lapsen suusta, että on ollut hyvä lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä että lapsi käy tapaamassa vanhempiaan ja yhdessäolo on mukavaa.
Lapsi selviää hengissä aikuiseksi ja jatkaa sukua.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on positiivinen, eikä puhu pahaa muista ihmisistä, hänellä on terve itsetunto. Silloin olet onnistunut.
Mikä ihmeen määrite on hyvälle vanhemmalle jos lapsi puhuu pahaa muista ihmisistä? Kehuako pitäisi rikollisia ja sadistisia ihmisiä?
Mä oon kysynyt mun 21v ja hän sanoi että hänellä on ollut onnellinen lapsuus.
Itsetunnosta sen myös näkee.
Sanoin aina pojalle, että olet kiva lapsi ja kaikki pitävät sinusta. Se tietysti toteutui.
Nyt olen sanonut että oot niin fiksu että saat varmasti kaikki hyvät duunit. Hän pääsi loistokesäduuniin.
Itsetunto säteilee kauas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi selviää hengissä aikuiseksi ja jatkaa sukua.
Mitä vit? Oletko sekaisin?
Mun mielestä on ollut hyvä vanhempi alaikäiselle, jos lapsi on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä. Mun esikoinen nyt 13v.ja sitä tulevaisuuden tuomiota odottelen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ollut hyvä vanhempi alaikäiselle, jos lapsi on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä. Mun esikoinen nyt 13v.ja sitä tulevaisuuden tuomiota odottelen...
Kuka määrittelee hyvät välit: vanhempi itse, lapsi, terapeutti vai miniä?
Minulla on vielä pidempi aika tuomioon, vielä voi vaikuttaa ja yritystä on...
Vierailija kirjoitti:
Lapsi selviää hengissä aikuiseksi ja jatkaa sukua.
Pidät siis narsistihirviövanhempaa hyvänä vanhempana sillä määrityksellä, että lapsi on selvinnyt hengissä aikuiseksi. Tai että vanhempi on ollut hyvä, lun lapsi jatkaa sukua, entä ellei saa lasta yrityksistä huolimatta. Mietipä vielä aivopierujasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi selviää hengissä aikuiseksi ja jatkaa sukua.
Tää ei ole mikään mittari!!. Olen hengissä joo, ja jatkoin sukua, mutta vihaan vanhempiani ja ne ovat paskat halveksittavat ihmisperseet. Lapsenhakkaajat ja alistavat rääkkääjät, sadistiset kotikiusaajat. Ketään muuta en halveksi niin paljon kuin noita hirviöitä. Niiden ois tod pitänyt jäädä lapsettomiksi enkä ymmärrä miksi tekivät lapsia kaltoikohdeltavakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on positiivinen, eikä puhu pahaa muista ihmisistä, hänellä on terve itsetunto. Silloin olet onnistunut.
Mikä ihmeen määrite on hyvälle vanhemmalle jos lapsi puhuu pahaa muista ihmisistä? Kehuako pitäisi rikollisia ja sadistisia ihmisiä?
Ehkä tarve keskittyä kaikkeen pa****n, mitä ympärillään näkee ja kiihtyä siitä päivittäiseen raivoon kertoo jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ollut hyvä vanhempi alaikäiselle, jos lapsi on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä. Mun esikoinen nyt 13v.ja sitä tulevaisuuden tuomiota odottelen...
Kuka määrittelee hyvät välit: vanhempi itse, lapsi, terapeutti vai miniä?
Minulla on vielä pidempi aika tuomioon, vielä voi vaikuttaa ja yritystä on...
Naapurin Ossi määrittelee, daa. Hyvät välit tuntee, ei niihin tarvitse ulkopuolisten määritelmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ollut hyvä vanhempi alaikäiselle, jos lapsi on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä. Mun esikoinen nyt 13v.ja sitä tulevaisuuden tuomiota odottelen...
Kuka määrittelee hyvät välit: vanhempi itse, lapsi, terapeutti vai miniä?
Minulla on vielä pidempi aika tuomioon, vielä voi vaikuttaa ja yritystä on...
No, eiköhän ne hyvät välit määrittele mä ja mun lapsi. Kunhan meillä on hyvä olla toistemme kanssa niin siihen mitää terapeutteja tai miniöitä tarvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon itse kasvanut väkivaltaisessa ja ahdistavassa kodissa aika yksinäisenä ja laiminlyötynä. Kun nyt mietin, olenko omalle lapselleni kyllin hyvä äiti, kysyn itseltäni seuraavat kysymykset:
- Onko lapseni juuri nyt kylläinen, puhdas, turvassa ja saanut riittävästi lepoa?
- Olenko hellinyt tänään lastani?
- Olenko osoittanut tänään mielenkiintoa lapseni kiinnostuksen kohteita kohtaan?
- Olenko hymyillyt tänään lapselleni tai nauranut hänen kanssaan?
- Olenko antanut tänään lapselleni huomiota, jos hän on sitä pyytänyt?
- Onko lapseni saanut tänään olla pahalla päällä ja näyttää sen halutessaan?
- Olenko tänään ollut jotakuinkin oma itseni lapseni kanssa?
Jos useimmat noista toteutuvat useimpina päivinä ja ensimmäinen joka päivä (teini-iässä voi tehdä tiukkaa levon ja puhtauden kanssa jos lapsi itse näitä välttelee), niin hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ollut hyvä vanhempi alaikäiselle, jos lapsi on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä. Mun esikoinen nyt 13v.ja sitä tulevaisuuden tuomiota odottelen...
Kuka määrittelee hyvät välit: vanhempi itse, lapsi, terapeutti vai miniä?
Minulla on vielä pidempi aika tuomioon, vielä voi vaikuttaa ja yritystä on...
Naapurin Ossi määrittelee, daa. Hyvät välit tuntee, ei niihin tarvitse ulkopuolisten määritelmiä.
Ain't that simple. Vanhemman ja lapsen tunteet voivat erota voimakkaasti toisistaan tai omista tunteista eri elämänvaiheissa, joten "hyvät välit tuntee" kuulostaa näin nuorten aikuisten kanssa mielenterveystyötä tekevän korvaan melko epätodelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ollut hyvä vanhempi alaikäiselle, jos lapsi on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä. Mun esikoinen nyt 13v.ja sitä tulevaisuuden tuomiota odottelen...
Kuka määrittelee hyvät välit: vanhempi itse, lapsi, terapeutti vai miniä?
Minulla on vielä pidempi aika tuomioon, vielä voi vaikuttaa ja yritystä on...
No, eiköhän ne hyvät välit määrittele mä ja mun lapsi. Kunhan meillä on hyvä olla toistemme kanssa niin siihen mitää terapeutteja tai miniöitä tarvi.
No en ehkä ollut ihan vakavissani terapeutin ja miniän kohdalla, mutta pointti oli että ihminen on joskus sokea omien läheisten ihmissuhteidensa merkitykselle. Ei välttämättä tunnista niiden positiivista voimaa, tai huomaa niiden tekemää tuhoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ollut hyvä vanhempi alaikäiselle, jos lapsi on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä. Mun esikoinen nyt 13v.ja sitä tulevaisuuden tuomiota odottelen...
Kuka määrittelee hyvät välit: vanhempi itse, lapsi, terapeutti vai miniä?
Minulla on vielä pidempi aika tuomioon, vielä voi vaikuttaa ja yritystä on...
Naapurin Ossi määrittelee, daa. Hyvät välit tuntee, ei niihin tarvitse ulkopuolisten määritelmiä.
Ain't that simple. Vanhemman ja lapsen tunteet voivat erota voimakkaasti toisistaan tai omista tunteista eri elämänvaiheissa, joten "hyvät välit tuntee" kuulostaa näin nuorten aikuisten kanssa mielenterveystyötä tekevän korvaan melko epätodelta.
Kuten sanoit, työskentelet mielenterveystyössä, jossa tapaat varmaan paljon asiakkaita, joilla on ongelmia perhesuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Oon itse kasvanut väkivaltaisessa ja ahdistavassa kodissa aika yksinäisenä ja laiminlyötynä. Kun nyt mietin, olenko omalle lapselleni kyllin hyvä äiti, kysyn itseltäni seuraavat kysymykset:
- Onko lapseni juuri nyt kylläinen, puhdas, turvassa ja saanut riittävästi lepoa?
- Olenko hellinyt tänään lastani?
- Olenko osoittanut tänään mielenkiintoa lapseni kiinnostuksen kohteita kohtaan?
- Olenko hymyillyt tänään lapselleni tai nauranut hänen kanssaan?
- Olenko antanut tänään lapselleni huomiota, jos hän on sitä pyytänyt?
- Onko lapseni saanut tänään olla pahalla päällä ja näyttää sen halutessaan?
- Olenko tänään ollut jotakuinkin oma itseni lapseni kanssa?Jos useimmat noista toteutuvat useimpina päivinä ja ensimmäinen joka päivä (teini-iässä voi tehdä tiukkaa levon ja puhtauden kanssa jos lapsi itse näitä välttelee), niin hyvin menee.
Voi jessus sun lapsiparkaa.
Oikeasti hyvät vanhemmat eivät listaisi tuollaisia juttuja. Aivan itsestäänselvää, että lapselle annetaan huomoita, ollaan oma itsensä ja muutkin nuo jutut.
Jos joutuu miettimään, että onko hymyillyt lapselle, niin takuusti on täysi paska äitinä/isänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ollut hyvä vanhempi alaikäiselle, jos lapsi on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa myös täysi-ikäisenä. Mun esikoinen nyt 13v.ja sitä tulevaisuuden tuomiota odottelen...
Kuka määrittelee hyvät välit: vanhempi itse, lapsi, terapeutti vai miniä?
Minulla on vielä pidempi aika tuomioon, vielä voi vaikuttaa ja yritystä on...
No, eiköhän ne hyvät välit määrittele mä ja mun lapsi. Kunhan meillä on hyvä olla toistemme kanssa niin siihen mitää terapeutteja tai miniöitä tarvi.
No en ehkä ollut ihan vakavissani terapeutin ja miniän kohdalla, mutta pointti oli että ihminen on joskus sokea omien läheisten ihmissuhteidensa merkitykselle. Ei välttämättä tunnista niiden positiivista voimaa, tai huomaa niiden tekemää tuhoa.
voi olla näinkin. Mä en vaa aattele noin syvällisesti asioita ku sä. Sen tiedän tässä hetkessä et mulla ja mun lapsella asiat ok.
Jos lapsi on positiivinen, eikä puhu pahaa muista ihmisistä, hänellä on terve itsetunto. Silloin olet onnistunut.