Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa pk:n kehityskeskustelu! :( Turhaanko?
12.11.2007 |
Olen hermona tulevan kehityskeskustelun takia. Lapsen kyvystä toimia ohjeiden mukaan on tullut palautetta ja elto on seuraillut lasta. Hänen taitonsa ovat kaikilla osa-alueilla normaalit, mutta tosiaan oman toiminnan ohjaus mättää välillä.
Tätä seurailua on ollut kohta jo vuoden, enkä ole saanut mitään selkeää vastausta asioihin keneltäkään, vaikka olen kysellyt. On vain sellainen epämääräinen olo, että henkilökunnan mielestä jokin on pielessä, mutta minulle ei osata tai haluta kertoa enempää. Nyt on tulossa kehityskeskustelu ja pelkään, millainen " tuomio" siellä saatetaan lapsestani lausua ja miten minuun äitinä suhtaudutaan. :( En tiedä miksi tapaaminen ahdistaa - neuvolassa ei sellaista tunnetta ole koskaan ollut. Neuvolan olen aina kokenut tuen saamisen paikkana.
Pelkäänkö turhaan? Tuomitaanko ja teilataanko siellä kehityskeskustelussa minut ja lapsi? :(
Kommentit (3)
En kyllä itse koe lapseni tilannetta noin vakavana. Aika erikoiselta kuulostaa näin maallikon korvaan, että jos lapsellasi on ongelmia lähinnä ohjeiden seuraamisessa, niin diagnoosi on _monimuotoinen_ kehitysviivästymä?! Onko teillä ollut esim. neuvolan tarkastuksissa kaikki ok vai onko siellä huomattu jotain ongelmia?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jotain ongelmaa on, mutta ei mitään tarkkaa.
Meillä ei neuvolassa sanottu mitään negatiivista lapsen kehityksestä. Itse huomasin, että hän on erilainen kuin kavereiden lapset, mutta koska olin niin tottunut siihen, en nähnyt sitä ongelmana.
Kannattaa lähteä avoimin mielin keskusteluun. Siellä halutaan vain auttaa lastasi. Minulla oli onneksi kaverina tehokas elto, joka pisti pyörät pyörimään ja oli mukana valitsemassa lastani erityisryhmään.
Ja voihan olla, että lapsesi tarvitsee vain hieman ohjausta ohjeiden noudattamisessa, esim. ohjeistuksen pilkkomista pienempiin annoksiin lapsellesi. Jos lastasi on tarkkailtu pian vuosi, niin en usko kyseessä olevan suurta ongelmaa.
2
Ja ihan aiheesta. Keskustelussa sinulle kerrotaan tarkkaan lapsen ongelmista päiväkodissa ja kysellään kuinka kotona menee. Minä en ole ainakaan huomannut, että minut olisi jotenkin äitinä tuomittu.
Heti keskustelun jälkeen aloitin prosessin, että lapsi saadaan tutkimuksiin ja meni 9kk, että lopullinen diagnoosi saatiin. Ehdin sinä aikana itkeä monet itkut ja syyllistää itseni. Lapseni diagnoosi on melko epätarkka, F83 eli monimuotoinen kehitysviivästymä, vaikka ongelma on lähinnä ohjeiden ymmärtämisessä. Jonkin verran löytyi myös autistisia piirteitä.
Nyt hän käy puheterapiassa ja on päiväkodin erityisryhmässä enkä voisi olla ylpeämpi lapsestani ja itsestäni, kuinka olen onnistunut pärjäämään näin hyvin erikoislapseni kanssa.