Miksei raskaana saa olla rauhassa?

...tai lähinnä miksei ihmiset ymmärrä että sua väsyttää, sua ei kiinnosta eikä jaksa tehdä yhtään mitään kun laskettuun aikaan alkaa olla muutamia viikkoja! "raskaus ei ole sairaus!" - joo ei ole, mutta jumalauta hermo alkaa olemaan sitäkin kireämmällä. Sitten on näitä kommentteja "älä synnytä sit vielä tolloin kun ollaan lomalla, äläkä tuolloin kun ei päästä vahtimaan esikoista" hei ihan tosi, olis vaikka kuinka vitsiä niin mun puolesta menisin synnyttämään vaikka heti.
Kotona mies valittaa kun "naama on koko ajan rullalla ja oot huonolla tuulella", joo huonosta tuulesta se fiilis johtuukin. Närästää, väsyttää, vetää suonta, supistelee, oksennan edelleen joka aamu vaikka viikkoja on jo pian 37. Vaatteet ahdistaa ja mikään ei tunnu hyvältä. Jos ulkona yhtään yli 20 niin päivä on tuskaa.
Vilkas esikoinen vielä hoidettavana.

Jatkuvasti on jotain "mitäs juhannuksena" "mitä teette ensi viikolla" "voitteko ottaa hoitoon mun lapsen" MÄ EN JAKSA! Miksen sano suoraan? En tosiaan tiedä. Haluaisin vaan nukkua! Joku imurointikin tuntuu saavutukselta. Eka raskaus ei ollut näin uuvuttava. Varsinkin kun ei saa nukuttua, kuumia aaltoja ja jatkuvaa vessassa ramppaamista, suonenvetoja jne. katkonaista paskaunta. Menee oikeesti hermo.