Apua 1- ja 3-vuotiaiden kotihoitoon - mustasukkaisuus yms. ratkaisuna päiväkotiko?

Leikit alkoivat sujua paremmin kun pienempi oli 2-vuotias, nyt ovat 3- ja 5-vuotiaat ja leikkivät yhdessä ihan koko ajan.



Mun on kyllä vaikea keksiä mitä se ujo 3-vuotiaasi saisi päiväkodista irti eli itse en laittaisi hoitoon, jos ei ole pakko.

on samanikäiset lapset ja samoin tyttö vanhempi ja poika nuorempi. Muutenkin kuullostaisi juttusi tutulta, koska meillä tyttö on ujo ja arka.

Olen vielä kotona ensi syksyyn ja ehkä jopa vielä vuoden. Niin ainakin mies haluaisi. Välillä olen itsekin tosi väsynyt ja uupunut kotona ollessani, koska itse kaipaisin muutakin seuraa kuin lapset.



Pidän lapset kotona siihen asti kunnes menen töihin. Ei varmaan kannata laittaa isompaa kerhoon, jos hän ei itse halua. Minä en ainakaan laittanut, koska lapsi ei itse halunnut mennä. Hän tosin leikkii paljon pikkuveljen kanssa, tosin kyllä hän välillä kiusaakin pienempää.



Käymme päivittäin asukaspuistossa ja kerran viikossa muskarissa.

Niin unohdin sanoa, että 3-vuotias tyttöni tosiaan haluaisi itse päiväkotiin (oli päiväkodissa vajaan vuoden kun olin välissä töissä, siis 1v 2kk- n. 2vuotiaaksi)!! Kerhoon hän ei halua, ja on hyvin napakka ja topakka mielipiteessään. Valitettavasti tosiaan avoimia pkja/asukaspuistoja ei ole lähistöllä. Muutama tavallinen puisto löytyy, joissa käymmekin melkein päivittäin, mutta tyttöni sielläkin välttelee muiden seuraa. Seurakunnan kerhossa kävimme, mutta sielläkin olisi pitänyt olla lastenohjaajien kanssa (äidit erikseen) ja siihen ei tyttö suostunut, poika kyllä jäi ihan tyylikkäästi eikä ikävöinyt äitiä yhtään. :) Eli erilaisia luonteita ovat.



Ratkaisuna ois kun löytäis jostain vastaavan kotiäidin, jonka kans vois kyläillä vastavuoroisesti ja lapset sais leikkiseuraa. En vielä ole sellaista löytänyt, tosin emme tässä kauaa ole vielä asuneetkaan.

Ehdottomasti hoitasin pienemmän kotona, en edes harkitsisi päivähoitoa kuin pakon edessä. Isommalle hakisin nyt heti puoli/osa-aikapaikkaa kolmesta lähimmästä päiväkodista. Totta että tilanne on huono, mutta näin tulet kyllä joskus sen paikan läheltä saamaan. Tosin tilanne ei nyt heti muuttuisi, mutta kuitenkin.

Minäkin löysin pari, kun en asettanut rimaani liian korkealle. Riittää, että äidin kanssa tulen itse juttuun asiallisesti kunhan lapset vaan saavat leikkiä keskenään.



Meillä on kerho (2,5 tuntia) pari kertaa viikossa ja lapsivieraita puolin tai toisin pari kertaa viikossa. Mustasukkaisuus on helpottanut kun lasten iät ovat 2 ja 4 vuotta ja hyvin mahtuu pienempikin mukaan leikkeihin, jopa silloin, kun 4 v:lla on ikäistään leikkiseuraa tarjolla.



Jaksamistasi voisi auttaa sama keino kuin minulla, nimittäin minulla on yksi kokonainen vapaailta viikossa ja lisäksi pienempiä iltalenkkitunteja yksin. Käyn myös ulkona mieheni kanssa kerran parissa viikossa. Maksamme lapsille hoitajan kotiin, jotta pääsemme yhdessä ulos.

Aina sama hoitaja. Kannattaa myös miettiä, että onko sopiva aika aloittaa hoidot jo nyt. Miten sopii sinun lastesi luonteille juuri tuon ikäisinä? Me ajoitimme hoidot ensialkuun päiväunien jälkeen tai aamuun, jolloin lapset olivat virkeitä ja leikkituulella. Koti ympäristönä on tietenkin tuttu ja vanhempi sisarus on turva pienemmälle, kun on vieras hoitaja.

Ensinnäkin 3-vuotias ei todellakaan päätä sitä meneekö hän kerhoon vai päiväkotiin.



Tuo srk:n perhekerho on hyvä ajatus. Alussa voit antaa tyttösi olla aikuisten puolella, mutta koeta joka kerta houkutella jäämään lasten puolelle (anna vaikka tarra kun jää lasten puolelle. Tämä myös veljelle, jotta tyttö ymmärtää mistä jää paitsi jos ei mene lasten kanssa). Ensimmäisen käynnin jälkeen ei kannata luovuttaa. käy vaikka 5 kertaa, ja jos sittenkin vielä takkuaa, niin luovuta vasta sitten. Lisäksi tuolta kerhosta löytänet myös niitä muita äitejä, jotka ovat vastaavassa tilanteessa, joten siltäkin kannalta kerho on hyvä juttu.