En kestä nähdä itseäni valokuvissa, videolla vielä kamalampaa

Kyllä se on masentavaa nähdä itsensä valokuvista, ei enää ihmettele että miksi ei kelpaa vastakkaiselle sukupuolelle.

Mä en katso itseäni edes peilistä. Olen opetellut meikkaamaankin ilman sitä. 

Päivä pilalla, jos vahingossa jossain kaupassa ei ehdi tarpeeksi ajoissa reagoida peiliin ja näkeekin kroppansa (mikä vielä pahemaa naamansa) siinä. 

Valokuvissa en ole ollut kymmeneen vuoteen paitsi ihan joissan pakollisissa, kun ei kehtaa tehdä asiasta numeroa. 

Aiemmin sama ongelma, mutta sitten aloin miettiä miten puhun itselleni. Ei tulisi mieleenkään heittää sellaisia kommentteja ystävilleni. Hyväksyn ja pidän heistä sellaisina kun ovat.

Nykyisin kun katson itseäni peilistä, ajattelen olevani ihan hyvä minä ja hymyilen hyväksyvästi.

Ei kukaan ole minulle tullut sanomaan, että olisin ruma tai epämiellyttävä, eikä sen vuoksi haluisi olla kanssani, miksi sitten itse itselleni olisin julma.

Joudun kuitenkin olemaan itseni kanssa koko loppuelämäni, miksi siis?

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin sama ongelma, mutta sitten aloin miettiä miten puhun itselleni. Ei tulisi mieleenkään heittää sellaisia kommentteja ystävilleni. Hyväksyn ja pidän heistä sellaisina kun ovat.

Nykyisin kun katson itseäni peilistä, ajattelen olevani ihan hyvä minä ja hymyilen hyväksyvästi.

Ei kukaan ole minulle tullut sanomaan, että olisin ruma tai epämiellyttävä, eikä sen vuoksi haluisi olla kanssani, miksi sitten itse itselleni olisin julma.

Joudun kuitenkin olemaan itseni kanssa koko loppuelämäni, miksi siis?

Minä näytän peilistä ihan hyvältä eikä kukaan ole ikinä ulkonäköäni moittinut.  En vaan pidä valokuvistani, en osaa olla niissä luontevasti, harvoin tulee onnistuneita valokuvia.

En heitä minkäänlaisia kommentteja itselleni.

Puhutaankohan me kuitenkin vähän eri asioista?

ap

Mäkin näytän ihan hirveältä kuvissa. Hampaat varsinkin ihan kamalat ja oikein korostuu kuvissa.