Lue keskustelun säännöt.
Yli kolmikymppiset sinkut lapsettomat ärsyttää!
19.11.2007 |
Osittain ehkä takana pientä kateuden poikasta niiden hurjan suuresta vapaa-ajan ja käytettävissä olevan rahan määrästä, mutta loppujen lopuksi kuitenkin enemmän ärsyttää se että puheet ja teot on niin ristiriidassa: Lähes kaikki selittää kuinka haluavat perheen, miehen ja lapsia, sitten " joskus" mutta eivät kuitenkaan ole valmiita joustamaan mistään omista asioistaan, eivät ole valmiita tekemään mitään kompromisseja, eivätkä tajua että aika ajaa ihan pian heidän ohitseen ja he jäävät yksinäisiksi vanhoiksi piioiksi.
Miksi voi olla niin vaikeaa ymmärtää että kaikkea ei voi saada?
Kommentit (3)
Pelkään, että hän jää tuolle kehityksen asteelle ja minä joudun kärsimään hänen tulevista pettymyksistään lopun elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me hankimme lapset nuorena (n. 25). Syinä mm. se että kun nyt on vähän rahaa niin menojen vähentäminen ei ole vaikeaa, sitten kun on keski-ikäinen ja liksa todennäköisesti isompi on lapsikin niin iso että menot ja matkustelut voi suunnitella varsin vapaasti. Ehtii sitä mennä sittenkin.
Miehen kanssa itse asiassa hehkutetaan useinkin että meidän lapset on jo teini-iässä kun itse ollaan nelikymppisiä :D Monella kaverilla on siinäiässä vielä vaipparallia, tarharumbaa ja uhmaikää. Vuoroin vieraissa :)
Meillä on yksi tuttu pari, jotka ovat jo vuosia puhuneet tulevista, yhteisistä lapsistaan kaikille. Ensin ovat asettaneet paljon ehtoja (osa järkeviäkin) lapsen tulolle, siis avioliitto, opiskelut, vakityö, oma asunto jne. Kaikki ne on saavutettu jo VUOSIA sitten ja silti aikovat vasta vuosien päästä yrittää. Mielestäni minulla ei ole mitään oikeutta kummastella heitä, mutta kummastelen kuitenkin.