Mitä eroa on lukea itse lapsille kirjoja tai soittaa lapsille äänikirjaa?

Läsnäolo, vaivannäkö ja ääni pikkusena. Ihan melkein vastasyntuneillekkin voi lukea, vaikka kun makaavat iskän mahan päällä.

Pikkuset seuraa hajua, sydäntä ja ääntä. Sinänsä ihan yhdentelevää lukeeko tarinaa lapselle, tekniikan maailmaa tai talousuutisia. Tai edes vaikka juttelee ostoslistaa.

Sanojen tunnistus tulee myöhemmin, mutta koska sanojen ymmärrys syntyy äänen tunnistamisen kautta, on ihan hyvä puhua pikkuselle vaikkei pieni ihminen mitään ymmärrä.

joskus 4v iästä lähtien ku opettanu itse itsensä lukemaan on ehkä ihan hyvä antaa varsinaisia kirjoja sekä myös äänikirjoja. Mutta itse rakkautta, turvallisuudentunnetta ja läheisyyttä ei korvaa mitkään tavarat.

Vuorovaikutus ja malli. Lukiessa voi selittää sanoja, pysähtyä pohtimaan ilmiöitä, toistaa ja selventää lapselle vaikeaa kohtaa. Lisäksi siinä annetaan lukemisen malli ja motivoidaan lukemaan itse.

Meillä käytetään molempia. Äänikirjoja autossa ja päivälevolla jos sellaiselle on tarvetta, itse luen vähintään iltasadun ja välillä muutenkin. Kyllä niistä kirjoista kysymyksiä ja keskustelua kumpuaa, ja uskon että sillä on ihan oleellinen rooli sanavaraston ja ajattelun kehitykselle. Varsinkin pienempi palaa usein johonkin aiemmin luettiin, mikä se oli se "sana sinne päin" ja sit muistellaan mikä se oikeasti oli ja mitä tarkoitti, viimeimmäksi esim. kerjäläinen, ruustinna ja maahinen.

Tänään on 4-vuotiaan kanssa pohdittu uskontoa ja oikeusjärjestelmää Astrid Lindgrenin kirjan ääressä, ja 7-vuotiaalla oli noin sata kysymystä Harry Potterista.

Lukemaan oppimisen kannalta sillä ei ehkä ole merkitystä, mutta onhan siinä itse lukiessa vielä se läheisyys ja läsnäolo. Sekin on yksi syy lukea lapselle joka on osannut lukea itse jo pari vuotta.

Molemmat tavat ovat hyviä, sillä lukeminen ei ole koskaan pahasta, tapahtuu se millä tavalla tahansa.

Minulle on aikoinaan luettu paljon, ja sen lisäksi olen kuunnellut äänikirjoja lapsesta saakka. Kuulemma opettajat sanoivat jo ala-asteella vanhemmilleni, että sanavarastoni on erittäin kehittynyt. Se oli varmasti lukemisen ansiota.

mitä eroa on seksissä robotin vs. toisen ihmisen kanssa?

Mitä eroa on , viettääkö mies kesäloman kaverin kanssa kalassa vai vaimon kanssa halien?

ei varmaan mitään...

Itse ainakin opin ääneen lukemisen todella sujuvaksi.

Mä itse asiassa lueskelin tätä sivuavia artikkeleita juuri tällä viikolla gradua tehdessä :D Niin kuin joku sanoikin jo, niin ääneen lukiessa aikuinen pystyy pysähtymään vaikeisiin kohtiin, selittämään jotain ja kyselemään lapselta sisältöön liittyviä kysymyksiä. Tutkimuksessa juuri kirjan tekstin ulkopuolelle meneminen ja asioiden laajempi käsittely erotteli esimerkiksi korkeasti ja alemmin koulutettujen vanhempien lukutapaa ja selitti osittain sitä, miksi korkeasti koulutettujen äitien lapsilla on muita laajempi sanavarasto. Sanavaraston ja käsitteiden hallinta ennustaa vuorostaan kielellisiä päättelytaitoja ja lukutaitoa.

Ei sillä, että äänikirjatkaan olisivat huono vaihtoehto, ja varsinkin vähän vanhemmilla lapsilla (jotka esimerkiksi lukivaikeuden vuoksi eivät itse innostu lukemaan) tukevat nekin paljon tyhjää paremmin sanavaraston kasvua ja kuullun- ja luetun ymmärtämistaitojen kehitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vuorovaikutus ja malli. Lukiessa voi selittää sanoja, pysähtyä pohtimaan ilmiöitä, toistaa ja selventää lapselle vaikeaa kohtaa. Lisäksi siinä annetaan lukemisen malli ja motivoidaan lukemaan itse.

Meillä käytetään molempia. Äänikirjoja autossa ja päivälevolla jos sellaiselle on tarvetta, itse luen vähintään iltasadun ja välillä muutenkin. Kyllä niistä kirjoista kysymyksiä ja keskustelua kumpuaa, ja uskon että sillä on ihan oleellinen rooli sanavaraston ja ajattelun kehitykselle. Varsinkin pienempi palaa usein johonkin aiemmin luettiin, mikä se oli se "sana sinne päin" ja sit muistellaan mikä se oikeasti oli ja mitä tarkoitti, viimeimmäksi esim. kerjäläinen, ruustinna ja maahinen.

Tänään on 4-vuotiaan kanssa pohdittu uskontoa ja oikeusjärjestelmää Astrid Lindgrenin kirjan ääressä, ja 7-vuotiaalla oli noin sata kysymystä Harry Potterista.

Lukemaan oppimisen kannalta sillä ei ehkä ole merkitystä, mutta onhan siinä itse lukiessa vielä se läheisyys ja läsnäolo. Sekin on yksi syy lukea lapselle joka on osannut lukea itse jo pari vuotta.

Luet liian vaikeita kirjoja suhteessa lapsen ikään.

Etuoikeutettuja kaikki pennut, jotka saavat kuulla kertomuksia. Ennen television valtakautta melkein kaikki penskat kuulivat kuunnelmia ja tarinoita radion kautta riippumatta vanhempien aktiivisuudesta kasvattajana. Nykyajan vastine näille on ylikierroksilla lässyttämällä dupatut piirretyt elokuvat. Ei ihme, että monet nykyään jäävät lapsiaikuisiksi.

Leikkimisen tarkoitus kaikilla eläimillä on elämäntaitojen harjoittelu, siksi lapsille voisi huoletta tarjota viihteeksikin vähän tosielämämäisempää materiaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuorovaikutus ja malli. Lukiessa voi selittää sanoja, pysähtyä pohtimaan ilmiöitä, toistaa ja selventää lapselle vaikeaa kohtaa. Lisäksi siinä annetaan lukemisen malli ja motivoidaan lukemaan itse.

Meillä käytetään molempia. Äänikirjoja autossa ja päivälevolla jos sellaiselle on tarvetta, itse luen vähintään iltasadun ja välillä muutenkin. Kyllä niistä kirjoista kysymyksiä ja keskustelua kumpuaa, ja uskon että sillä on ihan oleellinen rooli sanavaraston ja ajattelun kehitykselle. Varsinkin pienempi palaa usein johonkin aiemmin luettiin, mikä se oli se "sana sinne päin" ja sit muistellaan mikä se oikeasti oli ja mitä tarkoitti, viimeimmäksi esim. kerjäläinen, ruustinna ja maahinen.

Tänään on 4-vuotiaan kanssa pohdittu uskontoa ja oikeusjärjestelmää Astrid Lindgrenin kirjan ääressä, ja 7-vuotiaalla oli noin sata kysymystä Harry Potterista.

Lukemaan oppimisen kannalta sillä ei ehkä ole merkitystä, mutta onhan siinä itse lukiessa vielä se läheisyys ja läsnäolo. Sekin on yksi syy lukea lapselle joka on osannut lukea itse jo pari vuotta.

Luet liian vaikeita kirjoja suhteessa lapsen ikään.

Luetaan meillä niitä kun joissa joka sivulle peitellään eri maatalon eläin yöunille toistaen 2-3 lausetta, ja kaikkea tältä väliltä 😁 Perustuuko väitteesi siihen että lapset kyselee/keskustelee kirjoista vai arviotko noin yleensä että Vaahteramäen Eemeli ei sovi 4-vuotiaalle ja ekaa Potteria ei saa lukea pienelle koululaiselle? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuorovaikutus ja malli. Lukiessa voi selittää sanoja, pysähtyä pohtimaan ilmiöitä, toistaa ja selventää lapselle vaikeaa kohtaa. Lisäksi siinä annetaan lukemisen malli ja motivoidaan lukemaan itse.

Meillä käytetään molempia. Äänikirjoja autossa ja päivälevolla jos sellaiselle on tarvetta, itse luen vähintään iltasadun ja välillä muutenkin. Kyllä niistä kirjoista kysymyksiä ja keskustelua kumpuaa, ja uskon että sillä on ihan oleellinen rooli sanavaraston ja ajattelun kehitykselle. Varsinkin pienempi palaa usein johonkin aiemmin luettiin, mikä se oli se "sana sinne päin" ja sit muistellaan mikä se oikeasti oli ja mitä tarkoitti, viimeimmäksi esim. kerjäläinen, ruustinna ja maahinen.

Tänään on 4-vuotiaan kanssa pohdittu uskontoa ja oikeusjärjestelmää Astrid Lindgrenin kirjan ääressä, ja 7-vuotiaalla oli noin sata kysymystä Harry Potterista.

Lukemaan oppimisen kannalta sillä ei ehkä ole merkitystä, mutta onhan siinä itse lukiessa vielä se läheisyys ja läsnäolo. Sekin on yksi syy lukea lapselle joka on osannut lukea itse jo pari vuotta.

Luet liian vaikeita kirjoja suhteessa lapsen ikään.

ei hän lue, vaan nykyään monet lukee liian helppoja. Risto Räppääjät yms. ovat kivoja, mutta kyllä kouluikäiset viimeistään kaipaavat haastavampaa materiaalia.