Tässäpä kotirouvan arkista päivää

Aamulla heräsin kello 6.00. Hieman väsytti, mutta eihän siinä auttanut, itsestään selvää, että perheenäidin ei auta jäädä sänkyyn loikoilemaan.
Nousin ylös, kylpyhuoneessa laitoin hiukset rullalle ja astelin keittiöön.

Laitoin kahvit pannulle tulelle ja aloin keittää kaurapuuroa. Mies heräsi. Olin laittanut hänelle valmiiksi kupin kahvia, lautasellisen puuroa ja sanomalehden ruokapöydälle.
Kun mies lähti töihin, join vielä itse kupillisen kahvia ja sitten kello 8.00 herätin lapset.

Lapset söi puuroa ja sitten jo alkoi ulkoa pikkuhiljaa kuulua naapuruston lasten metelöintiä, joten omatkin lapset lähtivät ulos.
Pientä kähinää Hannulla ja Ritvalla oli eteisessä, joten molemmille piti antaa tukkapöllyä, mutta nyt on ihana rauha ja hiljaisuus kotona!

Minä itse lakaisin lattiat ja olin tuossa ehtinyt jo pukea mekon ylleni ja ottaa paplarit pois päästä. Niinhän sitä sanotaan,että tukka hyvin kaikki hyvin.

Nyt on aika alkaa valmista ruokaa, keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta. Ilta menee tässä kotona kotihommia tehdessä ja iltapäivällä menen pihalle istuskelemaan ja juoruilemaan pihan naisten kanssa. Mies kun tulee töistä niin laitan päivällisen tarjolle ja toki pannukahvit tulemaan, ja sitten mies lukee sanomalehden hartaudella ja ottaa pienet tirsat sohvalla.

No nyt Hannu huutelee minua pihalla, pitääpä mennä keittiön ikkunasta katsomaan mitä se veijari haluaa.

Ai niin, aika hassua, tänään kun kirjoitin serkulleni Iisalmeen kirjettä niin laitoin päiväykseen vahingoss 16.6.1957 vaikka vuoden vaihtumisestahan on jo kohta puolivuotta kulunut! Vuotta 58han tässä eletään!