Oletko yli 40v ja sinkku?

Vähän. Kyllä. 15kg ylipainoa.

en

Tarkoitetaanko tässä lapsettomia vai lapsellisia sinkkuja?

Itse olen yhden teinin 43-vuotias yh. Erosin lapseni isästä lähes 10 vuotta sitten, enkä ole kokenut tarvetta hankkia uutta miestä. Suurimpana syynä tähän on todennäköisesti se, että suhde lapsen isän kanssa oli loppuvuosina huono, lähes ahdistava, enkä suurin surminkaan halua enää samanlaiseen tilanteeseen.

Käytän itsestäni nimitystä vanhapiika, enkä sinkku. En ole koskaan halunnut parisuhdetta enkä kokenut painetta asian suhteen kenenkään taholta.

Olen viisikymppinen sinkku. Erosin viisi vuotta sitten enkä halua uutta parisuhdetta.

43v sinkku (eronnut). En koe paineita. Olisi kiva löytää. En ole juurikaan etsinyt. En koe olevani siinä kunnossa henkisesti enkä fyysisesti että olisi mahdollistakaan. Olen nimittäin niin plösähtänyt että en kestä itseäni. Juuri nyt kyllä treeni hyvällä alulla. Ehkä loppukesästä taas markkinoille. Harmi vaan että ainoa mihin kiinnostus herää on vähintään 15 vuotta nuoremmat. Varmaankin syytä ryhtyä kaupunkimatkailemaan enemmän ulkomailla.

Sinkku nyt ja ikuisesti. Huh, ei ikinä enää uutta puolisoa meidän huusholliin! Näin on todellakin hyvä ja myöhemmin sitten yksin myös, oma tupa, oma lupa.

38 v sinkku. Ei ikinä parisuhdetta. En enää edes yritä. Yksin mennään päätyyn asti.

Olen 53-vuotias vanhapiika.

Syy: halusin nuorempana uskollisen miehen. 

Olen, tosin vaimo on eri mieltä ja heittelee kapuloita mun rattaisiin, kun mulla on meno päällä.

Olen kasvattanut kaksi lasta pienestä asti ilman kumppania ja nyt lentäneet pesästä molemmat.

Ei tullut mieleenkään raahata vierasta miestä heidän elämäänsä, eikä se kiinnosta vieläkään vaikka yksin jäin. Meillä on lasten kanssa läheiset välit, ja yksinolosta nautin täysillä!

En vaihda, en mihinkään!

Olen ja haluaisin mutta sitä oikeaa ei vain ole tullut vastaan

Eronnut. En halua enää vaikuista parisuhdetta, mahdollisesti ainoastaan tapailusuhteen. 

Yli 50 ja ikisinkku. Ei vaan kiinnosta koko idea seurustelusta. Syynä oma korkea vaatimustaso. Parempi yksin, kuin huonossa suhteessa. Eikä se seurustelu hyvänkään kumppanin kanssa taida olla yhtä onnea.

Vierailija kirjoitti:

Yli 50 ja ikisinkku. Ei vaan kiinnosta koko idea seurustelusta. Syynä oma korkea vaatimustaso. Parempi yksin, kuin huonossa suhteessa. Eikä se seurustelu hyvänkään kumppanin kanssa taida olla yhtä onnea.

Kyllä se on onnea. En tiedä parempaa.

43-vuotias sinkku (nyt tosin orastavassa tapailusuhteessa reilun kuukauden). 

En koe paineita, näköjään kivoja miehiä on pilvin pimein. Oma ikähaitarini deittisovelluksissa 25-40, en enää huoli omanikäisistä turjakkeista kun kerran nuorempiakin on tarjolla. :) 

40-vuotias ikisinkku mies. En ole tinderissä enkä deittisovelluksissa. Nuorempana olisin halunnut parisuhteen, mutta nykyään keskityn uraan ja harrastuksiin. Syynä nuorempana oli ujous ja tietynlainen sokeus naisten kiinnostukselle ja nykyään oman kiinnostuksen puute, kun elämä on sen verran mallillaan että mikään säätäminen tai muuten puolivillainen ei kiinnosta. Harrastukset ja työ vievät suurimman osan valveillaoloajasta, joten parisuhde edellyttäisi melkein pakostakin nykyisestä elämäntyylistä luopumista ja siihen en taida enää olla valmis. Myöskään irtosuhteet ei ole koskaan kiinnostaneet, joten näistä syistä johtuen en ole työn, harrastusten ja perheen ulkopuolella juurikaan tekemisissä naisten kanssa ja näistäkin työ ja harrastukset ovat hyvin miesvoittoisia. En muista törmänneeni vuosikausiin sellaiseen sinkkunaiseen jonka vuoksi voisin harkita elämänmuutosta.

Vierailija kirjoitti:

40-vuotias ikisinkku mies. En ole tinderissä enkä deittisovelluksissa. Nuorempana olisin halunnut parisuhteen, mutta nykyään keskityn uraan ja harrastuksiin. Syynä nuorempana oli ujous ja tietynlainen sokeus naisten kiinnostukselle ja nykyään oman kiinnostuksen puute, kun elämä on sen verran mallillaan että mikään säätäminen tai muuten puolivillainen ei kiinnosta. Harrastukset ja työ vievät suurimman osan valveillaoloajasta, joten parisuhde edellyttäisi melkein pakostakin nykyisestä elämäntyylistä luopumista ja siihen en taida enää olla valmis. Myöskään irtosuhteet ei ole koskaan kiinnostaneet, joten näistä syistä johtuen en ole työn, harrastusten ja perheen ulkopuolella juurikaan tekemisissä naisten kanssa ja näistäkin työ ja harrastukset ovat hyvin miesvoittoisia. En muista törmänneeni vuosikausiin sellaiseen sinkkunaiseen jonka vuoksi voisin harkita elämänmuutosta.

Ymmärrän tämän. Tunnetko kuitenkaan koskaan kaipausta kumppaniin?

Olen N43, liian ongelmainen parisuhteeseen, joten oletan olevani sinkkun loppuelämäni. Nämä masennuslääkkeet myös häivyttää aika lailla kaikki ihastuksen tuntemukset.

En koe paineita. Viihdyn yksin, mutta hyvä kumppani kelpaisi myös. Syy miksei ole löytynyt: En ole etsinyt, eikä ole siis kävellyt vastaankaan. Myöskään ketä tahansa en elämääni kelpuuta.