Miten eroon turhasta mustasukkaisuudesta?

Nyt tarviin jonkun ajatusmallin tai apukeinon millä käännän mun omat ajatukset normaaleiksi.. mulla on maailman ihanin ja luotettavin mies, 2 lasta ja ollaan oltu yhdessä 12 vuotta. Mies ei ikinä oo jäänyt kiinni pienemmästäkään valheesta, tiedän että myöskään aikaisemmissa suhteissa ei ole käyttäytynyt epäluotettavasti ja koska tää on pieni paikkakunta, kantautuu juorut aina kaikkien korviin ja hänestä ei koskaan mitään kuraa.. Mun oma tausta on sellainen, että on hirveän vaikea luottaa kehenkään ja tiedostan tämän. Suhteen alkuaikoina pinnistelin ja opettelin pois siitä että epäilisin miestäni turhaan ja siinä onnistuinkin.

Nyt kun meillä on toinen lapsi vauvaikäinen niin ihan yhtäkkiä se kaikki epäileminen ja ahdistus ja mustasukkaisuus on palannut mulle. Mies ei ole tehnyt mitään että tää ois aiheellista, päinvastoin ollut todella läsnä ja aktiivinen isä ja puoliso. Mutta esim ne harvat kerrat kun hän lähtee baariin, ovat mulle ihan tuskaa ja kuvittelen ihan älyttömiä juttuja. Mies on aina tullut kotiin kun baarit menee kiinni ja muutenkin tässäkään suhteessa ei ole mitään mistä pitäis häntä epäillä. Vika on mun hulluudessa mistä haluaisin päästä eroon!

Mieheltä pystyn tämän yleensä peittämään, koska tiedostan että tää on mun ongelma, ei hänen. En myöskään yritä tai halua rajoittaa hänen harvoja menojaan, mut nytkin kun hän on lauantaina lähdössä pitkästä aikaa ulos, tiedän että oon ihan kuristumisen partaalla koko illan ja yön. Mikä tähän auttaisi? En tajua mikä mua vaivaa.. Mulla on tän vauva-ajan suhteen muutakin ahdistuneisuutta, lähinnä kai liian paljon aikaa ajatella..