Lue keskustelun säännöt.
Meditaatio - kokeneemmat, ohjatkaa, auttakaa
14.06.2018 |
Olen meditoinut vasta muutaman kuukauden, yhteensä noin 25 tuntia. Kaverin ohjeistuksesta aloitin istuma-asennossa, selkä suorana ja keskityin vain hengitykseeni. Valitettavasti kärsin hengitysvaikeuksista allergia-aikaan, joten usein tuntui, että hallitsen hengitystäni liikaa eikä meditointi "toimi". Pian kuitenkin huomasin, että olen nähnyt painajaisia joka yö aloittamisesta asti, mutten ole juurikaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Alitajunta kuitenkin näyttää lähteneen selvittelemään asioita heti alusta asti.
Aloitin myös joogan noin kuukausi sitten ja nyt olen siirtynyt joogaamaan myös kotona itsenäisesti. Tänään tuntui, että pääsin joogassa ihan uudelle tasolle, en oikein osaa selittää, mutta tuntui kuin aina ollessani venytyksessä silmät kiinni, kehoni hakeutui kuin itsestään niin syvälle kuin mahdollista, eikä tarvinnut enää keskittyä mihinkään, kaikki vain toimi.
Tämän jälkeen loppurentoutuksessa maatessani selällään lattialla täysin rentona, mieli tyhjänä, tapahtuikin jotain odottamatonta. Alkuun tunsin olevani erittäin syvässä (minulle ainakin) meditatiivisessä tilassa, jossa ei tapahtunut yhtään mitään. Olin tietoinen kaikesta, mutta mieli oli täysin hiljaa. Tämän jälkeen vaistomaisesti aloin käsittelemään asioita - noin 40 minuutin ajan kävin läpi elämäni vaikeuksia ja löysin kaikkeen ratkaisun. Jokainen ratkaisu oli itsestäänselvä ja koko tämän ajan tuntui kuin olisin automaattisesti tiennyt kaiken, en myöskään kyseenalaistanut mitään, kaikki vain tuli selvänä eteeni. Lopussa pyytäessäni voimaa selvitä tulevista haasteista (elämänmuutos edessä) koin fyysisesti täyttyväni voimasta ja rakkaudesta. Käsittämättömän vaikea selittää.
Nyt haluaisinkin kysyä teiltä kokeneemmilta: onko tuo kokemani itsetutkiskeleva, pohtiva tila meditaation tarkoitus? Vai onko tarkoituksena yksinkertaisesti pysyä sitä edeltäneessä "tyhjässä" tilassa? Kumpikin tuntui vaivattomalta, väleissä pidin pitkiäkin taukoja vain ollen. Entä pitäisiköhän minun vaihtaa meditaatioasentoani makuuasentoon, sillä selkeästi en ole tarpeeksi rentona istuessani? Kuinka tärkeä istuma-asento on?
Kommentit (55)
Hienoa jos sait vastauksia. Niitä minäkin tarvitsisin.
Yleensä ottaen vastaus tulee jos ei mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen nykyisin, yli 10 vuoden lähes päivittäisen meditaation jälkeen, ettei meditaatiolla ole sinänsä mitään tarkoitusta. Se vain on, kuten elämäkin.
Tarkoitusten ongelma on se, että entä sitten jos mitään ei tapahdu? Esim. jos sanoisi että meditaation tarkoitus on vanhojen traumojen selviäminen tai stressin helpottaminen, mutta näin ei tapahtuisi, niin eikö siitä syntyisi tarpeetonta ahdistusta vanhan ahdistuksen päälle vaan?
Toisaalta sekin voi tulla ansaksi, jos liikaa innostuu kaikesta hienosta mitä kokee meditaatiossa. Se kaikki tulee ja menee, se on tilapäistä, siitä pitää päästää irti ja suostua taas meditoimaan sinäkin kautena, jolloin ei koe mitään muuta kuin ehkä pitkästymistä.
Lopulta tarkoitus on tiedostaa tietoisuus itsensä, ei mitään siinä olevaa kohdetta. Kohteita tulee ja menee: tunteita ja ajatuksia, fyysisiä tuntemuksia, aistimuksia, mutta niihin ei kiinnitytä eikä samaistuta, vaan ollaan vain tietoisuuden tila jossa kaikki tapahtuu.
Istuma-asento ei ole tärkeä, tärkeintä on löytää asento, joka on itsellesi mieluisa. Ja ei todellakaan ole tarkoitus pitää päätä tyhjänä, ideana on vaan hyväksyä sinne putkahtaneet ajatukset sellaisena kuin ne ovat, eikä jäädä niitä märehtimään.
Erittäin hienolta kuulostaa tuo tila, minkä kuvailit!
3 jatkaa vielä, että sinänsä kateeksi käy tuo sinun kokemuksesi, vaikka korostankin sitä että hyviinkään kokemuksiin ei pidä takertua. Itse en kokenut ekaan 7 VUOTEEN muuta kuin pelkkää tyhjyyttä ja välillä lievää pitkästymistä. Sen jälkeen tuli yksittäinen käsittämättömän hieno kokemus jumaluuden läsnäolosta minussa ja kaikessa ympärilläni (älyllisesti en edes uskonut jumaluuteen), jonka aikanna tunsin niin suurta hyvää oloa että hetken jo mietin kestääkö keho sellaista. Tuon jälkeen en ole taas kokenut mitään ihmeempää.
En siis mielen tasolla. Sen olen kyllä oppinut tiedostamaan, että oikeastaan minä OLEN se tila missä kaikki tapahtuu, se tietoisuus jossa kaikki äänet, ihmiset, eläimet, esineet, tuntemukset on. Mutta tämä tuntemus on ajattelevan mielen tai tunteiden tasoa niin paljon hienovaraisempi, että se tuntuu melkein ei-miltään, vaikka jokin vaisto sanoo että se on itse asiassa kaikki: kuinka hienoa on voida kokemuksesta sanoa kokeneensa olevansa kaikki aika ja avaruus tässä ja nyt, jossa kaikki elää ja on ja liikkuu... Se on ykseyttä jumaluuden kanssa.
Itselleni meditaatioasennon on tärkeä vaan olla mukava. Olen läski ja nivelrikkoinen joten missään ryhdikkäissä asennoissa ei ole hyvä meditoida. Mieluummin röhnötän puolimakuullani divaanisohvalla.
age is just a number kirjoitti:
Istuma-asento ei ole tärkeä, tärkeintä on löytää asento, joka on itsellesi mieluisa. Ja ei todellakaan ole tarkoitus pitää päätä tyhjänä, ideana on vaan hyväksyä sinne putkahtaneet ajatukset sellaisena kuin ne ovat, eikä jäädä niitä märehtimään.
Erittäin hienolta kuulostaa tuo tila, minkä kuvailit!
Tuo on yksi meditaation muoto, että antaa kaikkien ajatusten tulla. Mutta on paljon sellaisiakin muotoja joissa eri tekniikoilla pyritään tosiaan vähentämään sitä ajatushälyä päässä. Esim. Buddha suositteli aina harjoittamaan näiden "kaikki saa tulla" tekniikoiden rinnalla myös keskittyvää meditaatiota, esim. sellaita jossa keskitytään hengittämiseen niin että seurauksena ajattelu hiljenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiinnostaisi tietää, te jotka olette meditoineet pitkään; millaisia hyötyjä olette siitä saaneet elämäänne ja suositteletteko meditaatiota kaikille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hihhuliini kirjoitti:
kiinnostaisi tietää, te jotka olette meditoineet pitkään; millaisia hyötyjä olette siitä saaneet elämäänne ja suositteletteko meditaatiota kaikille?
Mulla ainakin säännöllinen meditaatio vähentää ahdistusta ja rentouttaa kehon jännityksiä.
Miksi meditaation aikana tulee pään ympärille sellainen jännä tunne, kuin olisi jotain lähellä ihoa, otsaa, koko päätäkin? Jotkut sanovat siitä, että alkaa kolmas silmä toimia tai alkaa pää pöristä.
Onko se tavallista? Onko se yleistä?
Kiitos. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hihhuliini kirjoitti:
kiinnostaisi tietää, te jotka olette meditoineet pitkään; millaisia hyötyjä olette siitä saaneet elämäänne ja suositteletteko meditaatiota kaikille?
En suutu juuri enää ollenkaan, olen löytänyt tarkoituksen elämään, twin flamen ja myös jonkinmoisia meediontaitoja tullut esille, kun kolmas silmä on alannut aukeamaan.
Muutamia ajatuksia aloittajalle:
Jos hengittäminen meditaatio-objektina ahdistaa esimerkiksi mainitsemiesi allegiaoireiden takia, voi objektiksi valita aivan hyvin mitä tahansa muutakin - se mikä objektiksi valikoituu ei ole kovinkaan olennaista. Esimerkiksi äänet, vatsan nousevan ja laskevan liikkeen tai aistimukset koko kehossa. Avuksi voi olla esimerkiksi body scan -tyyppiset harjoitukset.
Samoin meditoida voi missä tahansa asennossa. Täällä lännessä ihmisten mielikuva meditaatiosta on usein istumista, mutta perinteisesti opetetaan mm. istuma, kävely, seisoma ja makuumeditaatiota sekä meditaatiota työskentelyn aikana (esim siivous). Voit kokeilla muuttaa istuma-asentoa (harvalle länsimaiselle sopii perinteinen ristiasento) ja olla esimerkiksi mukavalla tuolilla. Tässä muutama erilainen istuma-asento jota voit kokeilla, esimerkiksi tuo burmalainen on aika hyvä itselleni https://unifycosmos.com/wp-content/uploads/2019/09/vipassana-sitting-po…
Kuten olitkin huomannut, rentous ja mukavuus on tärkeää asennon kannalta. Pyri sellaiseen olemiseen jossa olet valpas ja rento samaan aikaan. Aivan hyvin voit kokeilla myös meditoida maate. Tässä vaikeus voi olla esimerkiksi liiallinen rentous ja sitä seuraava väsymys, aloittelijalla ei välttämättä ole vielä riittävästi työvälineitä sen kanssa työskentelyyn ja meditaatio voi mennä haaveiluksi tai torkkumiseksi. Se ei ole vaarallista, siitäkin oppii. Harjoitus saa olla leikkisää ja tutkivaa, katso ja kokeile mikä sinulle toimii juuri nyt - sekin muuttuu usein ajan kanssa.
Kokemasi tila ei ole meditaation tarkoitus ainakaan perinteisessä buddhalaisessa kontekstissa tai modernimmassa maallisemmassa mindfulness -skenessäkään. On kuitenkin niin, että meditaatio tuo usein mukanaan kokemuksen rauhasta, selkeydestä ja rakkaudesta. Se usein myös auttaa näkemään olennaisen epäolennaisesta ja siten kuvaamasi kokemus on ikäänkuin sen avulias ja ilahduttava sivutuote.
Meditaation myötä voi seurata erilaisia mielyttävän tuntuisia mielentiloja. Näiden jahtaaminen ja niihin pyrkiminen harjoituksessa muodostuu helposti meditaation esteeksi, kannattaa olla tarkkana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä hieman.
Hihhuliinille kommentoisin meditaation harjoittajana ja mielenterveysammattilaisena: Elämäni on selkeämpää, kärsin vähemmän. Olen vähemmän reaktiivinen ja toimin tarkoituksenmukaisemmin. Uskon, että osaan rakastaa täydemmin ja ihmissuhteeni ovat rikkaampia.
Lähtökohtaisesti meditaatio on turvallista ja sitä voi aika hyvillä mielin suositella kaikille joita se kiinnostaa. MUTTA! Erityisesti traumaoireista kärsivillä meditaatio saattaa triggeröidä liian vaikeita kokemuksia ja olla ylitsepääsemättömän hankalaa. Tällöin traumasensitiivisyys on tärkeää. Myöskään esimerkiksi akuutista psykoosista kärsivälle en ensimmäisenä alkaisi ohjaamaan meditaatiota. On myös hyvä olla kriittinen ja tarkka siitä millaisessa yhteisössä toimii, eli lahkomaisuutta pidän pienenä riskinä, ehkä erityisesti joogaskenessä (Suomessa toimii useita erinomaisia ja vastuullisia meditaatioyhteisöjä). Jos harjoitus tuntuu vaikealta tai tökkii, on usein kyse jonkinlaisesta väärinymmärryksestä (rentouden puute, liiallinen yrittäminen, yritys tyhjentää mieli) tai liian vaikeasta psyykkisestä tilasta -- tällöin ei kannata jäädä hakkaamaan päätä seinään vaan etsiä neuvoa ja apuja luotettavilta ja osaavilta ohjaajilta.
10:lle: Meditaation aikana ihmiset kokevat tyypillisesti erilaisia, mielyttäviä ja epämielyttäviäkin kehollisia kokemuksia, kuten tämäkin jota kuvaat. Osa näistä kokemuksista voi tuntua oudoilta ja joskus ihmiset takertuvat näihin kokemuksiin. Kaikki ne ovat varsin tavallisia eivätkä lähtökohtaisesti tarkoita mitään - se kestää jonkin aikaa ja myöhemmin hiipuu, ehkä palaa joskus takaisin tai sitten ei. Eli kuvaamasi on ihan tavallinen juttu meditaatiossa, siitä ei kannata olla huolissaan mutta toisaalta se ei myöskään tarkoita mitään, se vain on kehollinen kokemus.
Yleisesti suosittelen varsinkin aloittelijoille ohjattuja meditaatiota tai vaikkapa retriittiä. Alussa tukea tarvitaan enemmän ja siinä voi säästää itseään aika paljon. Itse tahkosin ensimmäiset vuodet yksin kun ajattelin, etten ole "riittävän hyvä vielä retriitille". Näin jälkikäteen tämä oli ihan hölmöä. Myös hyviä appeja, kirjoja ja nettiohjauksia löytyy tosi paljon nykyään!
Meditaatio ei ole itsetarkoitus vaan juurikin hyvä seesteinen olo, oman itsen keskiöön pääseminen. Meditaatio on (yksi) väline siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Istuma-asento ei ole tärkeä, tärkeintä on löytää asento, joka on itsellesi mieluisa. Ja ei todellakaan ole tarkoitus pitää päätä tyhjänä, ideana on vaan hyväksyä sinne putkahtaneet ajatukset sellaisena kuin ne ovat, eikä jäädä niitä märehtimään.
Erittäin hienolta kuulostaa tuo tila, minkä kuvailit!
Tuo on yksi meditaation muoto, että antaa kaikkien ajatusten tulla. Mutta on paljon sellaisiakin muotoja joissa eri tekniikoilla pyritään tosiaan vähentämään sitä ajatushälyä päässä. Esim. Buddha suositteli aina harjoittamaan näiden "kaikki saa tulla" tekniikoiden rinnalla myös keskittyvää meditaatiota, esim. sellaita jossa keskitytään hengittämiseen niin että seurauksena ajattelu hiljenee.
Vanha ketju, mutta saako kysyä että MITEN siihen hengittämiseen keskitytään? Kyllä mä voin keskittyä hengittämiseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta se siihen keskittyminen on slelaista mitä on kaikkeen muuhunkin keskittyminen, eli "aha, nyt kuului narahdus, voinkohan hengittää hitaammin? Entä nopeammin? Nyt on pakko yskäistä, meniköhän meditaatio pilalle kun yskäsin? No, nyt keskityn taas hengittämiseen. Hengitänkö aina näin pinnallisesti? Pitäisikö hengittää raskaammin?" jne. Eli mitä tämä hengittämiseen keskittyminen tarkoittaa? Minulle keskittyminen on sitä että olen sen yhden asian parissa.
Voiko siis yksin meditoida? Miten se tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Istuma-asento ei ole tärkeä, tärkeintä on löytää asento, joka on itsellesi mieluisa. Ja ei todellakaan ole tarkoitus pitää päätä tyhjänä, ideana on vaan hyväksyä sinne putkahtaneet ajatukset sellaisena kuin ne ovat, eikä jäädä niitä märehtimään.
Erittäin hienolta kuulostaa tuo tila, minkä kuvailit!
Tuo on yksi meditaation muoto, että antaa kaikkien ajatusten tulla. Mutta on paljon sellaisiakin muotoja joissa eri tekniikoilla pyritään tosiaan vähentämään sitä ajatushälyä päässä. Esim. Buddha suositteli aina harjoittamaan näiden "kaikki saa tulla" tekniikoiden rinnalla myös keskittyvää meditaatiota, esim. sellaita jossa keskitytään hengittämiseen niin että seurauksena ajattelu hiljenee.
Vanha ketju, mutta saako kysyä että MITEN siihen hengittämiseen keskitytään? Kyllä mä voin keskittyä hengittämiseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta se siihen keskittyminen on slelaista mitä on kaikkeen muuhunkin keskittyminen, eli "aha, nyt kuului narahdus, voinkohan hengittää hitaammin? Entä nopeammin? Nyt on pakko yskäistä, meniköhän meditaatio pilalle kun yskäsin? No, nyt keskityn taas hengittämiseen. Hengitänkö aina näin pinnallisesti? Pitäisikö hengittää raskaammin?" jne. Eli mitä tämä hengittämiseen keskittyminen tarkoittaa? Minulle keskittyminen on sitä että olen sen yhden asian parissa.
Olen itsekin aloittelija, mutta yhdessä alan kirjassa kerrottiin, että tuo mitä kuvailit kuuluu meditaatioon. Eli se että havainnoit ajatuksesi on myös meditaatiota ("ahaa, nyt ajattelin näköjään tällaista"). Sitten sen havainnon tilalle tulee joku toinen havainto ja taas uusi jne. Et keskity mihinkään niistä, huomaat vain kun ne tulevat ja annat niiden mennä samalla kun jatkat hengitystä. Ideana on vain lempeästi ohjata ajatukset takaisin hengitykseen, ei niin että yrittää väkisin taistella ollakseen ajattelematta koska ajatuksia tulee kuitenkin eikä se meditaatio siitä pilalle mene.
Ponni: "10:lle: Meditaation aikana ihmiset kokevat tyypillisesti erilaisia, mielyttäviä ja epämielyttäviäkin kehollisia kokemuksia, kuten tämäkin jota kuvaat. Osa näistä kokemuksista voi tuntua oudoilta ja joskus ihmiset takertuvat näihin kokemuksiin. Kaikki ne ovat varsin tavallisia eivätkä lähtökohtaisesti tarkoita mitään - se kestää jonkin aikaa ja myöhemmin hiipuu, ehkä palaa joskus takaisin tai sitten ei. Eli kuvaamasi on ihan tavallinen juttu meditaatiossa, siitä ei kannata olla huolissaan mutta toisaalta se ei myöskään tarkoita mitään, se vain on kehollinen kokemus."
Kiitos Ponni. Aloitin meditoinnin jo hyvin nuorena 80-luvun lopulla. Minulla on ollut aina tuota kihelmöintiä otsassa ja pään ympärillä, kun meditoin, ja joskus myös, kun alan nukahtamaan. Joku syyhän sille tietenkin on, jos sitä alettaisiin esim. magneettikuvauksella tutkimaan, mutta tärkeintä on ymmärtää, ettei se ole mitenkään vaarallista.
Vuosikymmenten aikana olen välillä pitänyt kihelmöintiä ikävänä ilmiönä, mutta olen opetellut pitämään siitä, ajattelen, että se vahvistaa sitä, että olen rentoutuneessa, meditatiivisessa tilassa. Eli myönteinen suhtautuminen on ollut tässä avuksi.
Vielä 2010-luvun puoleenväliin asti näin meditaatiossa paljon hyvin värikkäitäkin kuvia, symboleita ja tapahtumia, mutta en tiedä, miksi ne vähitellen jäivät enkä enää näe juuri koskaan mitään, mutta ei se sinänsä haittaa, se vain mietityttää.
Olen meditoinut välillä hyvin tiiviisti pitkiä aikoja joka päivä, välillä aamuin illoin, mutta välillä on mennyt vuosia, että olen meditoinut vain muutamia kertoja viikossa tai kuukaudessa.
Suosittelen meditaatiota ehdottomasti kaikille, joilla ei ole niitä esteitä, joista Ponni mainitsi:
"Erityisesti traumaoireista kärsivillä meditaatio saattaa triggeröidä liian vaikeita kokemuksia ja olla ylitsepääsemättömän hankalaa. Tällöin traumasensitiivisyys on tärkeää. Myöskään esimerkiksi akuutista psykoosista kärsivälle en ensimmäisenä alkaisi ohjaamaan meditaatiota."
Kiva kuulla jos huolesi hieman helpotti. Se on tosiaan ihan totta, että näille kokemuksille hermostollisella tasolla löytyy joitakin vasteita, joita aivokuvissa voidaan nähdä. Neurotieteessä tällä hetkellä tutkitaankin aika paljon meditaation aiheuttamia muutoksia ja aktivaatiovasteita aivoissa - kuitenkin tutkimus on vielä aika lapsen kengissä eikä sitä ymmärretä kovinkaan hyvin.
Harjoitus elää, kasvaa ja muuttuu jatkuvasti harjoittajan mukana ja on aika tavallista sekin, että sellaiset kokemukset joita joskus oli jäävät myöhemmin vähemmälle. Tämä on yksi jatkuvan muutoksen ilmentymismuoto, ei sen kummempaa. Perinteisesti ajatellaan, että tiettyihin meditatiivisiin tiloihin voi liittyä voimakkaatkin kokemukset esimerkiksi kirkkaista valoista tai visuaaliset kuviot, joskus taas vaikkapa kova kutina. Ehkäpä kuvaamissasi kuvissa ja symboleissa on ollut kyse tällaisesta?
ylös.