Meditaatio - kokeneemmat, ohjatkaa, auttakaa
Olen meditoinut vasta muutaman kuukauden, yhteensä noin 25 tuntia. Kaverin ohjeistuksesta aloitin istuma-asennossa, selkä suorana ja keskityin vain hengitykseeni. Valitettavasti kärsin hengitysvaikeuksista allergia-aikaan, joten usein tuntui, että hallitsen hengitystäni liikaa eikä meditointi "toimi". Pian kuitenkin huomasin, että olen nähnyt painajaisia joka yö aloittamisesta asti, mutten ole juurikaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Alitajunta kuitenkin näyttää lähteneen selvittelemään asioita heti alusta asti.
Aloitin myös joogan noin kuukausi sitten ja nyt olen siirtynyt joogaamaan myös kotona itsenäisesti. Tänään tuntui, että pääsin joogassa ihan uudelle tasolle, en oikein osaa selittää, mutta tuntui kuin aina ollessani venytyksessä silmät kiinni, kehoni hakeutui kuin itsestään niin syvälle kuin mahdollista, eikä tarvinnut enää keskittyä mihinkään, kaikki vain toimi.
Tämän jälkeen loppurentoutuksessa maatessani selällään lattialla täysin rentona, mieli tyhjänä, tapahtuikin jotain odottamatonta. Alkuun tunsin olevani erittäin syvässä (minulle ainakin) meditatiivisessä tilassa, jossa ei tapahtunut yhtään mitään. Olin tietoinen kaikesta, mutta mieli oli täysin hiljaa. Tämän jälkeen vaistomaisesti aloin käsittelemään asioita - noin 40 minuutin ajan kävin läpi elämäni vaikeuksia ja löysin kaikkeen ratkaisun. Jokainen ratkaisu oli itsestäänselvä ja koko tämän ajan tuntui kuin olisin automaattisesti tiennyt kaiken, en myöskään kyseenalaistanut mitään, kaikki vain tuli selvänä eteeni. Lopussa pyytäessäni voimaa selvitä tulevista haasteista (elämänmuutos edessä) koin fyysisesti täyttyväni voimasta ja rakkaudesta. Käsittämättömän vaikea selittää.
Nyt haluaisinkin kysyä teiltä kokeneemmilta: onko tuo kokemani itsetutkiskeleva, pohtiva tila meditaation tarkoitus? Vai onko tarkoituksena yksinkertaisesti pysyä sitä edeltäneessä "tyhjässä" tilassa? Kumpikin tuntui vaivattomalta, väleissä pidin pitkiäkin taukoja vain ollen. Entä pitäisiköhän minun vaihtaa meditaatioasentoani makuuasentoon, sillä selkeästi en ole tarpeeksi rentona istuessani? Kuinka tärkeä istuma-asento on?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Istuma-asento ei ole tärkeä, tärkeintä on löytää asento, joka on itsellesi mieluisa. Ja ei todellakaan ole tarkoitus pitää päätä tyhjänä, ideana on vaan hyväksyä sinne putkahtaneet ajatukset sellaisena kuin ne ovat, eikä jäädä niitä märehtimään.
Erittäin hienolta kuulostaa tuo tila, minkä kuvailit!
Tuo on yksi meditaation muoto, että antaa kaikkien ajatusten tulla. Mutta on paljon sellaisiakin muotoja joissa eri tekniikoilla pyritään tosiaan vähentämään sitä ajatushälyä päässä. Esim. Buddha suositteli aina harjoittamaan näiden "kaikki saa tulla" tekniikoiden rinnalla myös keskittyvää meditaatiota, esim. sellaita jossa keskitytään hengittämiseen niin että seurauksena ajattelu hiljenee.
Vanha ketju, mutta saako kysyä että MITEN siihen hengittämiseen keskitytään? Kyllä mä voin keskittyä hengittämiseen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta se siihen keskittyminen on slelaista mitä on kaikkeen muuhunkin keskittyminen, eli "aha, nyt kuului narahdus, voinkohan hengittää hitaammin? Entä nopeammin? Nyt on pakko yskäistä, meniköhän meditaatio pilalle kun yskäsin? No, nyt keskityn taas hengittämiseen. Hengitänkö aina näin pinnallisesti? Pitäisikö hengittää raskaammin?" jne. Eli mitä tämä hengittämiseen keskittyminen tarkoittaa? Minulle keskittyminen on sitä että olen sen yhden asian parissa.
Hengittämiseen keskittyminen on ehkä hieman harhaan johtava ilmaus - hengityksen tarkkailu tai havainnointi ohjaa ehkä osuvammin oikeille urille. Perinteisesti siis tarkkaillaan hengityksen aiheuttamia aistituntemuksia nenän alla tai vatsassa (ei väliä kummin tai vaikka molemmin, mikä itselle on helpointa tavoittaa). Hengitystä voi tarkkailla monella eri tavalla, meditaatioharjoituksia on erilaisissa perinteissä todella paljon. Keskittymismeditaatiossa (samadhi) tarkkaavuus palautetaan aina takaisin hengitykseen ja pyritään pitämään siinä mahdollisimman vakaana. Tämä harjoittaa nimenomaan tarkkaavuutta. Mindfulness -harjoituksessa taas hengitys on kuin ankkuri, johon mieli palaa, mutta mikäli kokemuksessa ilmenee jokin voimakkaampi kokemus kuten kipua tai ajatus, annetaan näiden kokemusten olla kokemuksen keskiössä lempeästi havainnoiden, ja kun ne katoavat, siirtyy hengitys taas havainnoinnin keskiöön. Se on siis ikäänkuin tarkkaavuuden koti, jonka kautta läsnäolo ja yhteys nykyhetkeen on useimmille luontevaa. Mindfulness -harjoitus auttaa näkemään mielen toimintaa kirkkaammin ja siihen liittyy usein kokemus helpotuksesta ja kärsimyksen vähentymisestä. Mindfulness -harjoitusta voi tehdä myös koko keholle, äänille, mielelle, tunteille ja mindfulnesille itselleenkin. Usein hengityksen ja kehossa olevien tuntemusten tarkkailu on aloittelijoille luonteva paikka lähteä liikkeelle.
Laitan tähän muutaman linkin liittyen hengittämiseen keskittyvästä mindfulness -harjoituksesta:
Jon Kabat-Zinn on MBSR menetelmän kehittäjä ja tuonut mindfulnessin modernin tieteellisen tutkimuksen pariin:
Tara Brach: https://www.tarabrach.com/meditation-coming-home-breath/
https://www.tarabrach.com/meditation-breath-by-breath/
Sharon Salzberg: https://soundcloud.com/sharonsalzberg/breathing-meditation
suomenkielisiä materiaaleja:
http://nirodha.fi/samatha-meditaatio/
http://nirodha.fi/vipassana-meditaatio/
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/harjoitukset
Vierailija kirjoitti:
Voiko siis yksin meditoida? Miten se tehdään?
Kerrotko vähän tarkemmin mitä tarkoitat? En aivan ymmärrä kysymystä. Kyllä yksin voi aivan hyvin meditoida ja meditaatio onkin aina henkilökohtainen harjoitus, vaikka sen tekisikin yhdessä muiden kanssa.
Meditoinnin aikana jaloissani tuntuu aina värinää.. Osaako joku kertoa jotain tällaisista ilmiöistä? Mistä siinä on kysymys?
hihhuliini kirjoitti:
kiinnostaisi tietää, te jotka olette meditoineet pitkään; millaisia hyötyjä olette siitä saaneet elämäänne ja suositteletteko meditaatiota kaikille?
Arkeen pysyvimmin saatu hyöty on asioiden katsominen ulkopuolelta seuraajana meditoinnin jälkeen, jolloin asiaan kuin asiaan on helpompi palata uudestaan.
Olen harjoittanut keskittymiseen liittyviä tekniikoita, kuten hengitykseen, Mandalaan ja kävelymeditaatioita.
Näiden toinen hyöty liittyy ADHD oireiden hallintaan, koska ne harjoittavat keskittymisen tietoista harjoittamista.
Voisin tässä pyhäaamun ratoksi naputella joitain hajamietteitä meditaatiosta, keskittyen lähinnä "syvämeditaatioon", jonka päämääränä on samaadhi (sam-aa-dhi: perusmerkitys lienee yhteen laittaminen, eli suunnilleen sama kuin sanan yoga perusmerkitys).
Yksi intialaisen filosofian kuudesta ortodoksisesta eli veda-kirjallisuuden (lausu: veeda) auktoriteetin tunnustavasta suuntauksesta eli darshaNa'sta (näkemyksestä) on yoga. Sen "katekismuksena" pidetään yleisesti MahariSi Patañjalin (PJ) opusta yoga-suutra.
Noh, suutrat ovat lyhyitä aforismimaisia lauseita/virkkeitä, jotka on tarkoitettu ulkoa opeteltaviksi jonkin asian, esim. tässä tapauksessa filosofisen suuntauksen pääkohtien muistamiseksi.
Nythän on niin että yoga-suutra -opus koostuu vajaasta 200:sta aforismista, jotka tyypillisesti sisältävät alle 10 sanaa. Patañjali määrittelee yogan seuraavasti:
yogash citta-vRtti-nirodhaH : jooga on mielen (citta; lausu tshitta) modifikaatioiden (vRtti; voi lausua reilusti vritti) estämistä/annihiloimista. Siis huomaamme että joogalla tässä yhteydessä on melko vähän tekemistä sen kanssa mitä länsimaissa yleisesti pidetään joogana. Esimerkiksi aasana'ita PJ käsitelee muistaakseni vian kolmessa suutrassa, joista kaksi on yhtä virkettä:
- sthira-sukham aasanam (vakaa-mukava asento: istuma-asennon [mm. meditaatiossa] tulee olla vakaa ja mukava)
- prayatna-shaithilya-ananta-samaapattibhyaam.
Yogassa/joogassa meditaation tavoitteena on neljäs (tietoisuudentila) eli turiiya/caturtha (tshaturtha), joka esim. Transsendenttisen Meditaation® yhteydessä on suomennettu seuraavasti: valpas lepotila, jolla on useita synonyymejä sanskritissa, esim. puruSa, draSTaa (näkijä), aatmaa/aatman (itse), jne.
Patanjali toteaa:
-tadaa draSTuH sva-ruupe 'vasthaaman, eli silloin (joogatilassa/samaadhissa) Näkijä on pysyvästi omassa muodossaan.
Jos lisäinfo kiinnostaa, sitä löytyy esim. täältä:
Vierailija kirjoitti:
Meditoinnin aikana jaloissani tuntuu aina värinää.. Osaako joku kertoa jotain tällaisista ilmiöistä? Mistä siinä on kysymys?
Kenties shakti nimeltä kuNDalinii ("kundaliini") yrittää aktivoitua, tai sitten ei... ; )
Erittäin pätevältä tuntuva meditaatioharjoitus, enkkua suht. hyvin ymmärtäville:
Toki on hieman kimurantimpi kuin esim. teeämmä tai mindfulness...
Paras näkemäni englanninkielinen johdatus Transsendenttiseen Meditaatioon, noin 20 minsaa:
Pääsit theta-aaltotasolle. Tutustu aivoaaltoihin.
https://mielenihmeet.fi/aivoaallot-delta-theta-alfa-ja-gamma/
Se, mitä tarvitset tai haluat meditaatiolta tai joogalta on sinun itsesi määriteltävissä. Meditaatio on työkalusi, jota sinä käytät.
Se riippuu meditaatiosta. On täysin mahdotonta meditoida tyhjyyteen. On erilaisia meditaatioita.
Itse asiassa se on tehtävä pätevässä ohjauksessa, muuten se voi olla jopa vaarallista.
Nykyään ajatellaan, että jooga on voimistelua. Voimistelussa ei ole mitään vikaa. Mutta alun perin sana yoga tarkoittaa sanskritiksi " yhteys" .
Yogaa on erilaisia, esimerkiksi:
Bhakti Yoga, Karma Yoga, Gyana (Jnana) Yoga jne.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa se on tehtävä pätevässä ohjauksessa, muuten se voi olla jopa vaarallista.
Tämä on totta.
age is just a number kirjoitti:
Istuma-asento ei ole tärkeä, tärkeintä on löytää asento, joka on itsellesi mieluisa. Ja ei todellakaan ole tarkoitus pitää päätä tyhjänä, ideana on vaan hyväksyä sinne putkahtaneet ajatukset sellaisena kuin ne ovat, eikä jäädä niitä märehtimään.
Erittäin hienolta kuulostaa tuo tila, minkä kuvailit!
Miten siis eroaa ajattelusta?
Sam Harris on aivan uskomattoman taitava avaamaan meditaatioon liittyviä asioita ja itse opin näkemään meditaation ihan uudessa valossa kyseisen pätkän kuunneltuani vaikka olenkin jo useamman vuoden sitä harrastanut. Pitkähkö kylläkin, mutta kuuntelemisen arvoinen jos haluaa aiheen sisäistää syvemmin.
Haluan opetella meditoimaan, mutta miten se onnistuu kun kotona on muitakin, omaa paikkaa ei ole jotta voisi laittaa oven kiinni ja koiraa kuorsaa aina vieressä?
Jaa, mä kun olen käsittänyt että tuon hengitykseen keskittymisen tarkoitus on olla ajattelematta sitä hengittäistä. Mikäli meditaatioon kuuluu ainoastaan se että ajatusten annetaan lipua ohi, niin hengittämiseen keskittymisellä ei ole minun mielestäni mitään tekemistä sen kanssa. Ajatuksethan voi muutenkin päästää irti ja menemään, vaikke hengittämiseen keskittyisikään. Tuohan on sitten sama keskittyä vaikka kissojen miettimiseen, ja aina kun tulee kissasta ajatus päähän niin laskee sen vain pois.