Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon seuraatte aikuisten lastenne elämää?
13.06.2018 |
Yksi tuttuni tietää jokaisen opiskelevan lapsensa tentinkin.
Kyselettekö asioitaan vai kertovatko he itse?
Tiedättekö, missä he ovat juuri nyt? (Jos eivät asu enää lapsuudenkotonaan)
Tiedättekö lastenlastenne kouluasiat ym?
Kommentit (14)
Tiedän suunnilleen, varmaan. He kertovat aika paljon asioistaan, ehkä siksikin, koska ollaan samalla alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo itse paljon asioistaan, meillä on aina ollut tiivis ja lämmin yhteys. Tähän lopputulokseen pääsin kun toimin kaikin tavoin eri tavalla kuin vanhempani. Heidän tekemisistään en tiedä enkä halua tietää mitään.
En oikeastaan lainkaan koska hän vihaa nykyistä miestäni.
Mun lapsi kertoo, soittaa siis, kaikki tärkeät asiansa ekana mulle, joskus ennen aviomiestäänkin. Johtuu varmaan siitä, että ollaan läheisiä. Riidellään ja rakastetaan kuten ennenkin, mutta lapsi elää omaa elämäänsä toisella paikkakunnalla. Joskus menee viikkojakin, ettei jutella. Ei siis ole mitään pakkoa soittaa kerran viikossa tms. Enkä sotkeudu heidän elämäänsä, yritän vain auttaa silloin, kun pyytävät apua, jos pystyn. Suhteemme on nyt kivalla mallilla, lapsen teini-iässä oli ihan helvettiä.
Facessa huomaan lasteni juttuja. Olen aina apuna ja he tietävät sen. Pysyttelen taustalla, mutta minä kuitenkin tulen hätiin, jos tarvitaan. En soittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoo itse paljon asioistaan, meillä on aina ollut tiivis ja lämmin yhteys. Tähän lopputulokseen pääsin kun toimin kaikin tavoin eri tavalla kuin vanhempani. Heidän tekemisistään en tiedä enkä halua tietää mitään.
Ihana kuulla! Mulla aivan hirveät vanhemmat, väkivaltaiset kaltoinkohtelevat lapsenkiusaajat. Emme ole väleissä, vanhemmat lopetti kaikki kontaktit20v sitten kun muutin opiskelemaan. Omat lapset kasvtan päinvstoin eli teen ihan KAIKEN toisin kuin paskavanhempani.
Lapseni savat rakkautta yllin kyllin ja toivon että aikuistuttuaan lämpimät välit pysyvät.
Höllensin napanuoran, kun poika muutti kotoaan.
Paljolti mennään hänen ehdoillaan. En tyrkytä mitään, neuvon jos kysyy.
Ostan aika kalliita, tarkkaan harkittuja lahjoja, koska minä voin auttaa häntä. Ollaan sanottu, että syömään saa aina tulla ja muutenkin. Mutta elää aika tiivistä elämää tyttöystävänsä kanssa, joten en tuppaa.
On ollut mukana 3-4 matkalla lapsuuskodista lähdettyään.
Hyvä välit, mutta en tiedä joka risausta, koska en elä hänen elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaamme 2-4 x kk, käydään yleensä syömässä tai kahvilla, joskus käy avokkinsa kanssa kylässä. Soitellaan silloin tällöin. Aika paljon tiedän, en nyt yksittäisten päivien tapahtumia tai menoja, mutta merkittävistä asioista hän kyllä pitää ajan tasalla. Hyvät välit.
Aika paljon seuraan lasteni elämää. Lapset käyvät kotonakin noin kerran kuussa. Kotiviikonloput ovat heille lomaa opinnoista ja äidin ruokapöydän ääressä rentoutumista.
Myös tenteistä olen aika hyvin perillä ja kyselen usein miten mikäkin kurssi on mennyt ja miten opinnot entenevät, mikä on gradun aihe, mitä valitsee sivuaineeksi jne. Lapset tietävävät, että kotoa löytyy aina kuuntelija, joka on kiinnostunut kaikista heidän kuulumisistaan.
Kyselen välillä myös ovatko muistaneet perusasiat. Vaikka lapset ovatkin jo aikuisia, muistuttelen välillä käymään hammaslääkärillä, rokotuksissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ei ole koskaan kysellt mitään. Lähinnä välinpitämättömyyttä puettuna muka hienotunteisuuteen. Ei soittelua ei mitään. Toisen poikansa menimisistä kovinkin tietoinen ja tuppaa kylään. Näin se menee usein kaksilapsisissa perheissä. Toisesta tehdään muijan kultapoika ja toinen.. elää omaa elämäänsä.
Soittelen kun on asiaa eli ehkä kerran-pari kuukaudessa. Sama toisinpäin. En siis kuulustele tai kyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on niin läheiset välit koko perheen kesken, että tiedämme kaikki lähes kaiken toistemme asioista. Ei nyt tietenkään jokaista pikkujuttua tule jaettua ja totta kai on varmasti myös niitä aiheita, joista he eivät halua äidilleen ja isälleen puhua ja me kunnioitamme sitä. Aika avoimesti ja oma-aloitteisesti kuitenkin kertovat työasioistaan, opiskeluasioistaan, parisuhde- ja kaverijutuistaan, vapaa-ajan menoistaan ja harrastuksistaan jne. Myös jos on murheita tai vaikka stressiä, usein kääntyvät puoleemme ja yritämme sitten lohduttaa ja tukea parhaamme mukaan mieheni kanssa.
Seuraan heidän päivityksiään Facebookissa ja instagramissa ja whatsappissa tulee viestiteltyä aika usein perheemme ryhmäkeskustelussa. Yleensä myös soitan molemmille noin kerran viikossa ja he yleensä soittavat vielä kerran tai pari sen lisäksi minulle tai isälleen ja höpöttelevät kaikenlaista kuulumisistaan. Lähempänä asuvaa näemme noin joka toinen viikko (40 km välimatka), kauempana asuvaa noin kerran kuussa (120 km välimatka). Tosin loma-aikoina, kuten jouluna ja juhannuksena, kokoonnumme pitemmäksi aikaa yhteen koko perhe. Meillä on oikein hauskaa ja kivaa yhdessä ja lapseni ovat lähes parhaita ystäviä keskenään.
Jos nyt jotakuta vielä iät kiinnostavat niin poikani on 24-vuotias ja tyttäreni 26-vuotias.
Lapset 25, 23 ja 19v. Kaikki asuvat muualla, mutta samassa kaupungissa.
Tiedän asiat pääpiirteittäin, mitä opiskelevat, missä ovat töissä, tunnen puolisot, tiedän milloin ovat ulkomaanmatkoilla.
En tiedä päivittäisiä asioita enkä edes viikottaisia.
Ollaan yhteydessä vanhimman kanssa viikottain, muiden 1-2 krt kuussa.
Ihan on lämpimät välit, ovat vain itsenäistä lajia ja en ole itsekään takertuja.
Poikani täytti viime vuonna 18 enkä ole sen jälkeen udellut hänen elämästään. Kertoo itse jos haluaa.