Onko täällä ketään jolla sekä epävakaa persoonallisuushäiriö & ADHD

Moi! Tää on jo vanha aloitus mutta vastaan silti kun osui silmään.

Ei ole diagnoosia mutta aina ollut tosi vahvasti noita adhd/add:n piirteitä. Myös tunne-elämän säätely ja minäkuva heittelevät kokoajan. Tuntuu että kaikelta mitä tekee, katoaa jotenkin pohja jossain vaiheessa ja tulee olo ettei ole oikeasti olemassa. Mulla on onneksi hyvät kaverisuhteet vaikka impulsiivisuuden takia oon välillä töksähtelevä ja mustavalkoinen.

Lapsuus ja nuoruus oli suoraan sanottuna kaaosta. Isän kanssa en oo tullut oikein ikinä toimeen, pelkäsin sitä usein ja nykyään välimmme on tosi ristiriitaiset. Äiti on kompensoinut mun ja isän välillä eikä oo kai uskaltanut aina tukea tai ollut "ikuiseen taisteluun ja vääntämiseen" tosi väsynyt. Mulla myös adoptiotausta ja vaikeuttaa asioiden ratkontaa etten tiedä, onko mun suvussa adhd:ta, yliherkkyyttä tai vastaavaa. Aspergeria oon epäillyt myös kun usein tuntuu etten kykene keskittymään mihinkään.

Ystävyssuhteet periaatteessa toimivat, niihin vaan usein liittyy alkoholi eli päihteet. Muutaman ystävän kanssa tulee harrastettua välillä jotain, esim. urheilua tai käydään leffassa mutta muuten menee juomiseksi ihan liian usein. Harmittaa koska koen että monta hyvää ystävää joiden kanssa ei vaan enää keksi tekemistä. Toisaalta vastavuoroisuus toimii ja ollaan aina tuettu toisiamme loppupeleissä ja voitu soittaa jos tarvitsee seuraa.

En oo koskaan seurustellut. Oon aina kokenu etten tunne itseänikään kunnolla ja sosiaaliset tilanteet, varsinkin "rupattelu" tuntuu usein ahdistavalta. Tuntuu jotenkin hirveältä jos en keksi puhuttavaa tai osaa jatkaa keskustelua, se ahdistaa ihan tuttujenkin kanssa. Muutenkin oon ehkä enemmän vetäytyvä persoona ja pelottaa/ahdistaa ajatus että vierellä kulkisi henkilö, vaikka kuinka tärkeä, mutta jonka kanssa tulisi jakaa aina kaikki kun ei tästä omastakaan elämisestä tunnu aina tulevan mitään.

Työpaikka ja työ joka sujuisi, on ehkä isoin haave tällä hetkellä elämän tasapainottumisen lisäksi. Kaksi tutkintoa plus ylioppilastutkinto takana joista kaikista suoriuduin jotenkuten hammasta purren. Aina jälkikäteen kuitenkin tullut olo etten ole tarpeeksi hyvä, osaa niitä asioita ja että mut syödään elävältä siinä hommassa. Jälkimmäisintä alaa koitin saada ihan täysillä eteenpäin, kävin työkokeiluissa, ym. mutta menivät mönkään kun en osannut keskittyä ja aloin panikoimaan. Lopulta iski niin paha ahdistus etten päässyt muutamaan kuukauteen sängystä ollenkaan ylös.

Tuntuu että harrastin ennen enemmän kaikkea. Paria harrastusta edelleen. Mielenkiinnon kohteet vaihtuivat tosi tiuhaan tahtiin ja jälkeenpäin koen etten saanut niistä täysin kiinni. Paitsi noista parista jutusta. Soitan musaa ja talvella talviharrastuksia. Ennen tuli piirrettyä j luettua. Nykyään menee aika koneella tai katon telkkaria, koitan kai paeta tyhjää oloa johonkin. Tiedostan että voisi löytyä paljonkin uutta kiinnostavaa mutten vaan saa mistään kiinni.

Miten sulla menee?